Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita yksinäisiä, itsariyksiössä yksin asuvia sinkkuja jotka toivoo että pyhät olisi jo ohi?
25.12.2020 |
Ihan korostuu tämä oman elämän säälittävyys kun on jo ahminut itsensä puolikuoliaaksi eikä muuta sisältöä ole. Ei jaksa edes katsoa mitään elokuvaa kun tuntuu niin turhalta ja tyhjältä. Huomenna voisi vaikka vetää kännit. Miten muilla menee?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa páska olo ja alkaa vihaamaan ihmisiä entistäkin enemmän kun lukee näitä kommentteja. Tässä on haettu vertaistukea yksinäisille ihmisille jouluna ja yli puolet kommenteista on kuin suoraan kúsipäisimmän koulukiusaajan suusta. Tuleeko teille oikeasti itsellenne suurtakin mielihyvää siitä että pääsette aiheuttamaan lisää pahaa oloa ihmisille, joilla on jo hélvetin paha olo valmiiksi?
Millaisia kommentteja sitten toivoit? Olisiko joku seuraavista:
"Hienoa kun sinäkin vain makaat tänään."
"Osta huomiseksi tuplapepperonipakastepitsaa, se on hyvää."
"Mikset söisi sipsipussia tänään illalla, siitä tulee hyvä mieli?"
"Jos työkkäri ehdottaa jotain, niin kannattaa aina sanoa ei. Minä kun en niiden kiusaajien hommiin alistu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan."
Et kyllä itsekään ole mikään voittaja kun täällä päivystät tätä keskustelua niin hanakasti :D Tosi hauskat jutut sulla *not* mutta varo vaan voi tuo pilkka osua omaan nilkkaan joku päivä. Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Toivottavasti myös sairastut vakavasti, eikä kukaan osoita empatiaa.
Toki voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että sitten lamaantuisi täydellisesti ja jättäisi kaiken hunningolle. Siihen jälkimmäiseen on joku ihan oma syynsä, ja vaikuttaa siltä, että se syy on sinulle kovin kipeä paikka, koska suhtaudut aggressiivisesti yrityksiin keskustella siitä.
Totta kai se otetaan huonosti, sun käytös tässä ketjussa on todella töykeää ja junttia. Se nyt ei kerro mistään muusta kuin omanarvontunnosta. Jos sun laisille aletaan nöyrästi vastailla ja selitellä, niin paljon huonompi merkki se on, sitten on todella alistunut ihminen kyseessä.
Haluat olla ylpeä syrjäytyneen identiteetistäsi, ja siksi et halua "nöyrästi vastailla"?
Toki on luonnollista, että ihminen kokee tarvetta olla ylpeä edes jostain, mutta se nyt ei vaan ole kovin rakentavaa tässä tapauksessa.
Ei mulla ole mitään syrjäytyneen identiteettiä. Ihan perus arvokkuudesta ja itsekunnioituksesta puhun nyt. Tuolla lailla ei vaan auta tulla kenellekään aukomaan päätä, eikä myöskään syrjäytyneelle. Se ei ole kunnioittavaa, eikä kenenkään tarvitse eikä kannata sellaista kuunnella.
Taidat kuvitella, että olisi jotenkin rakentavaa selitellä asioitaan sulle. Vaikea ymmärtää, millainen harhaluulo tässä on taustalla. Luuletko sä, että sulla on ratkaisut ihmisten ongelmiin? Että kun vähän haastat, eikä toinen osaa sua vakuuttaa, niin se huomaa sitten itse yhtäkkiä, että ne ongelmat ja esteet joiden on antanut pilata elämänsä olikin koko ajan kuvitteellisia? En haluaisi olettaa tuollaista harhaisen typerää ylimielisyyttä kenestäkään, mutta en pysty keksimään muutakaan selitystä.
Tietenkin asioille on ihan todellisia syitä olemassa. Eivät asiat tyhjästä synny.
Mutta syitä on monenlaisia. Syy voi olla jokin valtava vuoren korkuinen diagnoosi joka estää toiminnan ihan konkreettisesti. Tai sitten se voi olla jokin sinänsä hyvin yksinkertainen asenneongelma, joka pitkittyessään pääsee aiheuttamaan aika paljon tuhoa. Tai sitten jotain siitä välistä.
Selkeästi sinä ja monet muut pelkäätte ajatusta siitä, että se syy olisi jokin yksinkertainen ja ratkaistavissa oleva (jonka ratkaisua ette vain ole keksineet). Sillä olisihan se tavattoman lannistavaa ja noloa olla maannut vuosikaudet ja kuvitellut edessä olevan vuoren korkuisen esteen, kun todellisuudessa se este olikin vain matala kynnys joka hyvinkin on ylitettävissä.
Eli: Miksei sitä parvekkeella olevaa roskapussia voi vain viedä roskikseen, kun sen olemassaolo häiritsee pahasti ja ihminen on fyysisesti täysin kykenevä viemään sen, eikä masennustakaan sairasta? Oi miksi, oi miksi...
Menehän jo muualle nolaamaan itsesi, yksinkertainen pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teknisesti ja periaatteessa rahallisesti kyllä, mutta byrokratiassa kestää.
Lama käynnisti suomalaisten kuolemanmarssin ja taidot ruostuivat. Suomalaisten huvetessa ei ole tilaustakaan rakentaa tulevaisuudessa. Maamme kitumisvaiheessa dynaamisempia suomalaisia alkaa muuttaa Suomesta.
Tutisevaa tänne riutumaan jäävää sakkia laahustaa tiedottomuuden tapaisessa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa páska olo ja alkaa vihaamaan ihmisiä entistäkin enemmän kun lukee näitä kommentteja. Tässä on haettu vertaistukea yksinäisille ihmisille jouluna ja yli puolet kommenteista on kuin suoraan kúsipäisimmän koulukiusaajan suusta. Tuleeko teille oikeasti itsellenne suurtakin mielihyvää siitä että pääsette aiheuttamaan lisää pahaa oloa ihmisille, joilla on jo hélvetin paha olo valmiiksi?
Millaisia kommentteja sitten toivoit? Olisiko joku seuraavista:
"Hienoa kun sinäkin vain makaat tänään."
"Osta huomiseksi tuplapepperonipakastepitsaa, se on hyvää."
"Mikset söisi sipsipussia tänään illalla, siitä tulee hyvä mieli?"
"Jos työkkäri ehdottaa jotain, niin kannattaa aina sanoa ei. Minä kun en niiden kiusaajien hommiin alistu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan."
Et kyllä itsekään ole mikään voittaja kun täällä päivystät tätä keskustelua niin hanakasti :D Tosi hauskat jutut sulla *not* mutta varo vaan voi tuo pilkka osua omaan nilkkaan joku päivä. Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Toivottavasti myös sairastut vakavasti, eikä kukaan osoita empatiaa.
Toki voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että sitten lamaantuisi täydellisesti ja jättäisi kaiken hunningolle. Siihen jälkimmäiseen on joku ihan oma syynsä, ja vaikuttaa siltä, että se syy on sinulle kovin kipeä paikka, koska suhtaudut aggressiivisesti yrityksiin keskustella siitä.
Totta kai se otetaan huonosti, sun käytös tässä ketjussa on todella töykeää ja junttia. Se nyt ei kerro mistään muusta kuin omanarvontunnosta. Jos sun laisille aletaan nöyrästi vastailla ja selitellä, niin paljon huonompi merkki se on, sitten on todella alistunut ihminen kyseessä.
Haluat olla ylpeä syrjäytyneen identiteetistäsi, ja siksi et halua "nöyrästi vastailla"?
Toki on luonnollista, että ihminen kokee tarvetta olla ylpeä edes jostain, mutta se nyt ei vaan ole kovin rakentavaa tässä tapauksessa.
Ei mulla ole mitään syrjäytyneen identiteettiä. Ihan perus arvokkuudesta ja itsekunnioituksesta puhun nyt. Tuolla lailla ei vaan auta tulla kenellekään aukomaan päätä, eikä myöskään syrjäytyneelle. Se ei ole kunnioittavaa, eikä kenenkään tarvitse eikä kannata sellaista kuunnella.
Taidat kuvitella, että olisi jotenkin rakentavaa selitellä asioitaan sulle. Vaikea ymmärtää, millainen harhaluulo tässä on taustalla. Luuletko sä, että sulla on ratkaisut ihmisten ongelmiin? Että kun vähän haastat, eikä toinen osaa sua vakuuttaa, niin se huomaa sitten itse yhtäkkiä, että ne ongelmat ja esteet joiden on antanut pilata elämänsä olikin koko ajan kuvitteellisia? En haluaisi olettaa tuollaista harhaisen typerää ylimielisyyttä kenestäkään, mutta en pysty keksimään muutakaan selitystä.
Tietenkin asioille on ihan todellisia syitä olemassa. Eivät asiat tyhjästä synny.
Mutta syitä on monenlaisia. Syy voi olla jokin valtava vuoren korkuinen diagnoosi joka estää toiminnan ihan konkreettisesti. Tai sitten se voi olla jokin sinänsä hyvin yksinkertainen asenneongelma, joka pitkittyessään pääsee aiheuttamaan aika paljon tuhoa. Tai sitten jotain siitä välistä.
Selkeästi sinä ja monet muut pelkäätte ajatusta siitä, että se syy olisi jokin yksinkertainen ja ratkaistavissa oleva (jonka ratkaisua ette vain ole keksineet). Sillä olisihan se tavattoman lannistavaa ja noloa olla maannut vuosikaudet ja kuvitellut edessä olevan vuoren korkuisen esteen, kun todellisuudessa se este olikin vain matala kynnys joka hyvinkin on ylitettävissä.
Eli: Miksei sitä parvekkeella olevaa roskapussia voi vain viedä roskikseen, kun sen olemassaolo häiritsee pahasti ja ihminen on fyysisesti täysin kykenevä viemään sen, eikä masennustakaan sairasta? Oi miksi, oi miksi...
Sulle sanottiin jo ihan suoraan, että ei täällä aio kukaan tehdä syistään eikä myöskään diagnooseistaan selkoa. Mutta silti haluat vaan uskoa, että ei ne syyt voi olla hyviä. Haluat uskoa, että ihmiset kärsii vaan siitä huolimatta, että voisivat tuosta vaan muuttaa tilanteensa. Kun ottaa noin absurdit lähtökohdat, niin tosiaan voi käydä maailma käsittämättömäksi ja vaikeaksi selittää.
En huomannut että kukaan olis selostanut täällä mitään parvekkeella olevista roskapusseistaankaan. Keksit sen aivan itse. Luuletko sä, että jonkun joulu sillä muuttuu yhtään vähemmän yksinäiseksi, että kämppä on vaikka lattiasta kattoon kuurattu?
Onko kaikki yli miljoona yksin asuvaa "itsemurhayksiöissä"?
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa páska olo ja alkaa vihaamaan ihmisiä entistäkin enemmän kun lukee näitä kommentteja. Tässä on haettu vertaistukea yksinäisille ihmisille jouluna ja yli puolet kommenteista on kuin suoraan kúsipäisimmän koulukiusaajan suusta. Tuleeko teille oikeasti itsellenne suurtakin mielihyvää siitä että pääsette aiheuttamaan lisää pahaa oloa ihmisille, joilla on jo hélvetin paha olo valmiiksi?
Millaisia kommentteja sitten toivoit? Olisiko joku seuraavista:
"Hienoa kun sinäkin vain makaat tänään."
"Osta huomiseksi tuplapepperonipakastepitsaa, se on hyvää."
"Mikset söisi sipsipussia tänään illalla, siitä tulee hyvä mieli?"
"Jos työkkäri ehdottaa jotain, niin kannattaa aina sanoa ei. Minä kun en niiden kiusaajien hommiin alistu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan."
Et kyllä itsekään ole mikään voittaja kun täällä päivystät tätä keskustelua niin hanakasti :D Tosi hauskat jutut sulla *not* mutta varo vaan voi tuo pilkka osua omaan nilkkaan joku päivä. Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Toivottavasti myös sairastut vakavasti, eikä kukaan osoita empatiaa.
Toki voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että sitten lamaantuisi täydellisesti ja jättäisi kaiken hunningolle. Siihen jälkimmäiseen on joku ihan oma syynsä, ja vaikuttaa siltä, että se syy on sinulle kovin kipeä paikka, koska suhtaudut aggressiivisesti yrityksiin keskustella siitä.
Totta kai se otetaan huonosti, sun käytös tässä ketjussa on todella töykeää ja junttia. Se nyt ei kerro mistään muusta kuin omanarvontunnosta. Jos sun laisille aletaan nöyrästi vastailla ja selitellä, niin paljon huonompi merkki se on, sitten on todella alistunut ihminen kyseessä.
Haluat olla ylpeä syrjäytyneen identiteetistäsi, ja siksi et halua "nöyrästi vastailla"?
Toki on luonnollista, että ihminen kokee tarvetta olla ylpeä edes jostain, mutta se nyt ei vaan ole kovin rakentavaa tässä tapauksessa.
Ei mulla ole mitään syrjäytyneen identiteettiä. Ihan perus arvokkuudesta ja itsekunnioituksesta puhun nyt. Tuolla lailla ei vaan auta tulla kenellekään aukomaan päätä, eikä myöskään syrjäytyneelle. Se ei ole kunnioittavaa, eikä kenenkään tarvitse eikä kannata sellaista kuunnella.
Taidat kuvitella, että olisi jotenkin rakentavaa selitellä asioitaan sulle. Vaikea ymmärtää, millainen harhaluulo tässä on taustalla. Luuletko sä, että sulla on ratkaisut ihmisten ongelmiin? Että kun vähän haastat, eikä toinen osaa sua vakuuttaa, niin se huomaa sitten itse yhtäkkiä, että ne ongelmat ja esteet joiden on antanut pilata elämänsä olikin koko ajan kuvitteellisia? En haluaisi olettaa tuollaista harhaisen typerää ylimielisyyttä kenestäkään, mutta en pysty keksimään muutakaan selitystä.
Tietenkin asioille on ihan todellisia syitä olemassa. Eivät asiat tyhjästä synny.
Mutta syitä on monenlaisia. Syy voi olla jokin valtava vuoren korkuinen diagnoosi joka estää toiminnan ihan konkreettisesti. Tai sitten se voi olla jokin sinänsä hyvin yksinkertainen asenneongelma, joka pitkittyessään pääsee aiheuttamaan aika paljon tuhoa. Tai sitten jotain siitä välistä.
Selkeästi sinä ja monet muut pelkäätte ajatusta siitä, että se syy olisi jokin yksinkertainen ja ratkaistavissa oleva (jonka ratkaisua ette vain ole keksineet). Sillä olisihan se tavattoman lannistavaa ja noloa olla maannut vuosikaudet ja kuvitellut edessä olevan vuoren korkuisen esteen, kun todellisuudessa se este olikin vain matala kynnys joka hyvinkin on ylitettävissä.
Eli: Miksei sitä parvekkeella olevaa roskapussia voi vain viedä roskikseen, kun sen olemassaolo häiritsee pahasti ja ihminen on fyysisesti täysin kykenevä viemään sen, eikä masennustakaan sairasta? Oi miksi, oi miksi...
Sulle sanottiin jo ihan suoraan, että ei täällä aio kukaan tehdä syistään eikä myöskään diagnooseistaan selkoa. Mutta silti haluat vaan uskoa, että ei ne syyt voi olla hyviä. Haluat uskoa, että ihmiset kärsii vaan siitä huolimatta, että voisivat tuosta vaan muuttaa tilanteensa. Kun ottaa noin absurdit lähtökohdat, niin tosiaan voi käydä maailma käsittämättömäksi ja vaikeaksi selittää.
En huomannut että kukaan olis selostanut täällä mitään parvekkeella olevista roskapusseistaankaan. Keksit sen aivan itse. Luuletko sä, että jonkun joulu sillä muuttuu yhtään vähemmän yksinäiseksi, että kämppä on vaikka lattiasta kattoon kuurattu?
Siinä ei ole mitään absurdia, että moni ihminen kärsii pahasti vaikka voisi muuttaa tilanteensa hyvin yksinkertaisin keinoin. Se on aivan arkipäivää monenlaisen kärsimyksen suhteen. On esimerkiksi vakavasti sairaita ihmisiä jotka voisivat korjata ongelmansa yksinkertaisesti hakeutumalla hoitoon, mutta eivät vaan koskaan saa aikaiseksi soittaa terveyskeskuksen ajanvarausnumeroon...
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Yksinäinen itsariyksiössä voi olla myös työssäkäyvä. Pelkkä duuni ei kovin paljon auta syrjäytynyttä, ja työssäkäyvä mutta muuten syrjäytynyt on vakaa tila johon myös voi päätyä ja yhtä lailla jämähtää.
Valtiohan kyllä järjestää kaikenlaista kuntouttavaa työtoimintaa. Ei se vaan palvele syrjäytyneiden tarpeita, eikä auta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa páska olo ja alkaa vihaamaan ihmisiä entistäkin enemmän kun lukee näitä kommentteja. Tässä on haettu vertaistukea yksinäisille ihmisille jouluna ja yli puolet kommenteista on kuin suoraan kúsipäisimmän koulukiusaajan suusta. Tuleeko teille oikeasti itsellenne suurtakin mielihyvää siitä että pääsette aiheuttamaan lisää pahaa oloa ihmisille, joilla on jo hélvetin paha olo valmiiksi?
Millaisia kommentteja sitten toivoit? Olisiko joku seuraavista:
"Hienoa kun sinäkin vain makaat tänään."
"Osta huomiseksi tuplapepperonipakastepitsaa, se on hyvää."
"Mikset söisi sipsipussia tänään illalla, siitä tulee hyvä mieli?"
"Jos työkkäri ehdottaa jotain, niin kannattaa aina sanoa ei. Minä kun en niiden kiusaajien hommiin alistu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan."
Et kyllä itsekään ole mikään voittaja kun täällä päivystät tätä keskustelua niin hanakasti :D Tosi hauskat jutut sulla *not* mutta varo vaan voi tuo pilkka osua omaan nilkkaan joku päivä. Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Toivottavasti myös sairastut vakavasti, eikä kukaan osoita empatiaa.
Toki voi jäädä työttömäksi, varattomaksi, sinkuksi ja menettää kaverit. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että sitten lamaantuisi täydellisesti ja jättäisi kaiken hunningolle. Siihen jälkimmäiseen on joku ihan oma syynsä, ja vaikuttaa siltä, että se syy on sinulle kovin kipeä paikka, koska suhtaudut aggressiivisesti yrityksiin keskustella siitä.
Totta kai se otetaan huonosti, sun käytös tässä ketjussa on todella töykeää ja junttia. Se nyt ei kerro mistään muusta kuin omanarvontunnosta. Jos sun laisille aletaan nöyrästi vastailla ja selitellä, niin paljon huonompi merkki se on, sitten on todella alistunut ihminen kyseessä.
Haluat olla ylpeä syrjäytyneen identiteetistäsi, ja siksi et halua "nöyrästi vastailla"?
Toki on luonnollista, että ihminen kokee tarvetta olla ylpeä edes jostain, mutta se nyt ei vaan ole kovin rakentavaa tässä tapauksessa.
Ei mulla ole mitään syrjäytyneen identiteettiä. Ihan perus arvokkuudesta ja itsekunnioituksesta puhun nyt. Tuolla lailla ei vaan auta tulla kenellekään aukomaan päätä, eikä myöskään syrjäytyneelle. Se ei ole kunnioittavaa, eikä kenenkään tarvitse eikä kannata sellaista kuunnella.
Taidat kuvitella, että olisi jotenkin rakentavaa selitellä asioitaan sulle. Vaikea ymmärtää, millainen harhaluulo tässä on taustalla. Luuletko sä, että sulla on ratkaisut ihmisten ongelmiin? Että kun vähän haastat, eikä toinen osaa sua vakuuttaa, niin se huomaa sitten itse yhtäkkiä, että ne ongelmat ja esteet joiden on antanut pilata elämänsä olikin koko ajan kuvitteellisia? En haluaisi olettaa tuollaista harhaisen typerää ylimielisyyttä kenestäkään, mutta en pysty keksimään muutakaan selitystä.
Tietenkin asioille on ihan todellisia syitä olemassa. Eivät asiat tyhjästä synny.
Mutta syitä on monenlaisia. Syy voi olla jokin valtava vuoren korkuinen diagnoosi joka estää toiminnan ihan konkreettisesti. Tai sitten se voi olla jokin sinänsä hyvin yksinkertainen asenneongelma, joka pitkittyessään pääsee aiheuttamaan aika paljon tuhoa. Tai sitten jotain siitä välistä.
Selkeästi sinä ja monet muut pelkäätte ajatusta siitä, että se syy olisi jokin yksinkertainen ja ratkaistavissa oleva (jonka ratkaisua ette vain ole keksineet). Sillä olisihan se tavattoman lannistavaa ja noloa olla maannut vuosikaudet ja kuvitellut edessä olevan vuoren korkuisen esteen, kun todellisuudessa se este olikin vain matala kynnys joka hyvinkin on ylitettävissä.
Eli: Miksei sitä parvekkeella olevaa roskapussia voi vain viedä roskikseen, kun sen olemassaolo häiritsee pahasti ja ihminen on fyysisesti täysin kykenevä viemään sen, eikä masennustakaan sairasta? Oi miksi, oi miksi...
Sulle sanottiin jo ihan suoraan, että ei täällä aio kukaan tehdä syistään eikä myöskään diagnooseistaan selkoa. Mutta silti haluat vaan uskoa, että ei ne syyt voi olla hyviä. Haluat uskoa, että ihmiset kärsii vaan siitä huolimatta, että voisivat tuosta vaan muuttaa tilanteensa. Kun ottaa noin absurdit lähtökohdat, niin tosiaan voi käydä maailma käsittämättömäksi ja vaikeaksi selittää.
En huomannut että kukaan olis selostanut täällä mitään parvekkeella olevista roskapusseistaankaan. Keksit sen aivan itse. Luuletko sä, että jonkun joulu sillä muuttuu yhtään vähemmän yksinäiseksi, että kämppä on vaikka lattiasta kattoon kuurattu?
Siinä ei ole mitään absurdia, että moni ihminen kärsii pahasti vaikka voisi muuttaa tilanteensa hyvin yksinkertaisin keinoin. Se on aivan arkipäivää monenlaisen kärsimyksen suhteen. On esimerkiksi vakavasti sairaita ihmisiä jotka voisivat korjata ongelmansa yksinkertaisesti hakeutumalla hoitoon, mutta eivät vaan koskaan saa aikaiseksi soittaa terveyskeskuksen ajanvarausnumeroon...
Voi sua, kesälasta. Mä tunnen ainoastaan vakavasti sairaita, jotka on taistelleet vuosikaudet terveydenhuoltojärjestelmän kanssa saadakseen hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Yksinäinen itsariyksiössä voi olla myös työssäkäyvä. Pelkkä duuni ei kovin paljon auta syrjäytynyttä, ja työssäkäyvä mutta muuten syrjäytynyt on vakaa tila johon myös voi päätyä ja yhtä lailla jämähtää.
Valtiohan kyllä järjestää kaikenlaista kuntouttavaa työtoimintaa. Ei se vaan palvele syrjäytyneiden tarpeita, eikä auta heitä.
Ihan tutkimusten mukaan työssäkäyvä ihminen löytää herkemmin puolison ja perustaa perheen kuin työtön. Eli työssäkäynti useimmiten parantaa ihmisen elämää myös epäsuorasti.
Joku kuntouttava työtoiminta on aivan eri asia kuin oikea työssäkäynti. Ei niitä voi verrata keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkityö ja leikkikoulutus ei innosta tarpeeksi. Jotain pallojen heittelyä ja toimintaterapiaa on ollut työllisyysvalmennuksissa. Sohvarahan jako on halvempaa kuin tuollaiset pelleilyt ja simputukset, joita voisi pitää kiduttamisena.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Leikkityö ja leikkikoulutus ei innosta tarpeeksi. Jotain pallojen heittelyä ja toimintaterapiaa on ollut työllisyysvalmennuksissa. Sohvarahan jako on halvempaa kuin tuollaiset pelleilyt ja simputukset, joita voisi pitää kiduttamisena.
Mene oikeaan koulutukseen. Ammattikouluun pääsee kun vaan hakee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Yksinäinen itsariyksiössä voi olla myös työssäkäyvä. Pelkkä duuni ei kovin paljon auta syrjäytynyttä, ja työssäkäyvä mutta muuten syrjäytynyt on vakaa tila johon myös voi päätyä ja yhtä lailla jämähtää.
Valtiohan kyllä järjestää kaikenlaista kuntouttavaa työtoimintaa. Ei se vaan palvele syrjäytyneiden tarpeita, eikä auta heitä.
Ihan tutkimusten mukaan työssäkäyvä ihminen löytää herkemmin puolison ja perustaa perheen kuin työtön. Eli työssäkäynti useimmiten parantaa ihmisen elämää myös epäsuorasti.
Joku kuntouttava työtoiminta on aivan eri asia kuin oikea työssäkäynti. Ei niitä voi verrata keskenään.
Kerropas lisää siitä tutkimuksesta. Vertailtiinko siinä työssäkäyviä ja työttömiä, ja todettiin, että kummasti työssäkäyvillä menee kautta linjan vähän paremmin? Ymmärrätkö, miksi tästä ei seuraa, että työpaikan saaminen auttaisi ketään työtöntä yhtään sen enempää kuin mitä se suoraan vaikuttaa?
Sittenkin, vaikka ei olisi kyse näin alkeellisesta virheestä, vaan kyseessä olisi vaikkapa luonnollinen satunnaiskoe, kuinka iso se vaikutus on? Jos mun todennäköisyyteni mennä naimisiin ja perustaa perhe paranisi vaikka 457%, niin miten se ihan oikeasti auttaa mua? Se todennäköisyys on nyt aivan häviävän pieni, käytännössä nolla. Se ei siitä kertomalla kasva sellaiseksi luvuksi, että voitaisiin puhua oikeista mahdollisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Yksinäinen itsariyksiössä voi olla myös työssäkäyvä. Pelkkä duuni ei kovin paljon auta syrjäytynyttä, ja työssäkäyvä mutta muuten syrjäytynyt on vakaa tila johon myös voi päätyä ja yhtä lailla jämähtää.
Valtiohan kyllä järjestää kaikenlaista kuntouttavaa työtoimintaa. Ei se vaan palvele syrjäytyneiden tarpeita, eikä auta heitä.
Ihan tutkimusten mukaan työssäkäyvä ihminen löytää herkemmin puolison ja perustaa perheen kuin työtön. Eli työssäkäynti useimmiten parantaa ihmisen elämää myös epäsuorasti.
Joku kuntouttava työtoiminta on aivan eri asia kuin oikea työssäkäynti. Ei niitä voi verrata keskenään.
Kerropas lisää siitä tutkimuksesta. Vertailtiinko siinä työssäkäyviä ja työttömiä, ja todettiin, että kummasti työssäkäyvillä menee kautta linjan vähän paremmin? Ymmärrätkö, miksi tästä ei seuraa, että työpaikan saaminen auttaisi ketään työtöntä yhtään sen enempää kuin mitä se suoraan vaikuttaa?
Sittenkin, vaikka ei olisi kyse näin alkeellisesta virheestä, vaan kyseessä olisi vaikkapa luonnollinen satunnaiskoe, kuinka iso se vaikutus on? Jos mun todennäköisyyteni mennä naimisiin ja perustaa perhe paranisi vaikka 457%, niin miten se ihan oikeasti auttaa mua? Se todennäköisyys on nyt aivan häviävän pieni, käytännössä nolla. Se ei siitä kertomalla kasva sellaiseksi luvuksi, että voitaisiin puhua oikeista mahdollisuuksista.
Se on ihan vaan tilastollinen fakta, että työttömät ovat useammin lapsettomia ja ilman parisuhdetta kuin työlliset. Löydät kyllä asiasta kertovia uutisartikkeleita kunhan etsit.
Oma asenteesi tuntuu olevan se, että olet synnynnäisesti epäonnistuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään vapaasta kun sairastan, en halua olla töistä pois sairaslomalla.
Eikä yksiöni ole pieni vaan aika tilava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan näitä itsariyksiöön syrjäytyneitä ei käytännössä ollut olemassa. Syy siihen oli se, että tukia ei maksettu, eli nälkä ajoi ihmiset ulos asunnoistaan ja töitä tekemään ja sitä kautta muutenkin aktivoitumaan. Nykyisin taas kun tukia maksetaan, niin nälkä ajaa ihmisen vain lähikaupan eineshyllylle asti, eli syrjäytyminen on ja pysyy.
Valtio tekisi syrjäytyneille parhaan palveluksen, jos tukien maksamisen sijasta tarjoaisi heille matalapalkkatyöpaikan. Toki työpaikan tarjoaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa myös todella paljon, kun syrjäytyminen vähenee ja ihmisten työpanos saadaan käyttöön.
Yksinäinen itsariyksiössä voi olla myös työssäkäyvä. Pelkkä duuni ei kovin paljon auta syrjäytynyttä, ja työssäkäyvä mutta muuten syrjäytynyt on vakaa tila johon myös voi päätyä ja yhtä lailla jämähtää.
Valtiohan kyllä järjestää kaikenlaista kuntouttavaa työtoimintaa. Ei se vaan palvele syrjäytyneiden tarpeita, eikä auta heitä.
Ihan tutkimusten mukaan työssäkäyvä ihminen löytää herkemmin puolison ja perustaa perheen kuin työtön. Eli työssäkäynti useimmiten parantaa ihmisen elämää myös epäsuorasti.
Joku kuntouttava työtoiminta on aivan eri asia kuin oikea työssäkäynti. Ei niitä voi verrata keskenään.
Kerropas lisää siitä tutkimuksesta. Vertailtiinko siinä työssäkäyviä ja työttömiä, ja todettiin, että kummasti työssäkäyvillä menee kautta linjan vähän paremmin? Ymmärrätkö, miksi tästä ei seuraa, että työpaikan saaminen auttaisi ketään työtöntä yhtään sen enempää kuin mitä se suoraan vaikuttaa?
Sittenkin, vaikka ei olisi kyse näin alkeellisesta virheestä, vaan kyseessä olisi vaikkapa luonnollinen satunnaiskoe, kuinka iso se vaikutus on? Jos mun todennäköisyyteni mennä naimisiin ja perustaa perhe paranisi vaikka 457%, niin miten se ihan oikeasti auttaa mua? Se todennäköisyys on nyt aivan häviävän pieni, käytännössä nolla. Se ei siitä kertomalla kasva sellaiseksi luvuksi, että voitaisiin puhua oikeista mahdollisuuksista.
Se on ihan vaan tilastollinen fakta, että työttömät ovat useammin lapsettomia ja ilman parisuhdetta kuin työlliset. Löydät kyllä asiasta kertovia uutisartikkeleita kunhan etsit.
Oma asenteesi tuntuu olevan se, että olet synnynnäisesti epäonnistuja.
En kysellyt siksi, etten tietäisi työttömyyden korreloivan voimakkaasti kaikenlaisen vähäosaisuuden kanssa, tai siksi etten osaisi etsiä vaikka miljoonaa tilastoa joista se näkyy. Ne oli retorisia kysymyksiä, joiden tarkoitus oli osoittaa, että mainitsemasi kaltainen tilasto ei voi tukea sitä argumenttia, jota koitat esittää. Ihmiseen mahtuu enemmän kuin yksi asenne, ja mulle tämä keskustelu siirtyi kokonaan pois henkilökohtaiselta tasolta sillä hetkellä, kun aloit puhua tilastoista tietämättä mistä puhut. Olen nimittäin pedantti.
Vierailija kirjoitti:
Olen nimittäin pedantti.
Miten pedanttius sopii yhteen sen asenteen kanssa, että todennäköisyys onnistua aivan perustasonkin asioissa on käytännössä nolla?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisten pitäisi ruveta yhteen ja tehdä lapsia.
Niin paha tilanne ei vielä ole! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nimittäin pedantti.
Miten pedanttius sopii yhteen sen asenteen kanssa, että todennäköisyys onnistua aivan perustasonkin asioissa on käytännössä nolla?
Jos tarkoitat sitä perheen perustamista, niin en näe tässä edes näennäistä ristiriitaa. Pedanttiutta ei yleisesti pidetä minään kovin viehättävänä piirteenä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä synkkä ketju :0
Elämä on.
T. N38 Hki 33m² vuorotöissä ja joulun töissä kiinni, yksinäisyys kalvaa heti kun pysähdyn
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin asioille on ihan todellisia syitä olemassa. Eivät asiat tyhjästä synny.
Mutta syitä on monenlaisia. Syy voi olla jokin valtava vuoren korkuinen diagnoosi joka estää toiminnan ihan konkreettisesti. Tai sitten se voi olla jokin sinänsä hyvin yksinkertainen asenneongelma, joka pitkittyessään pääsee aiheuttamaan aika paljon tuhoa. Tai sitten jotain siitä välistä.
Selkeästi sinä ja monet muut pelkäätte ajatusta siitä, että se syy olisi jokin yksinkertainen ja ratkaistavissa oleva (jonka ratkaisua ette vain ole keksineet). Sillä olisihan se tavattoman lannistavaa ja noloa olla maannut vuosikaudet ja kuvitellut edessä olevan vuoren korkuisen esteen, kun todellisuudessa se este olikin vain matala kynnys joka hyvinkin on ylitettävissä.
Eli: Miksei sitä parvekkeella olevaa roskapussia voi vain viedä roskikseen, kun sen olemassaolo häiritsee pahasti ja ihminen on fyysisesti täysin kykenevä viemään sen, eikä masennustakaan sairasta? Oi miksi, oi miksi...