Oletko tehnyt elämässä jotain peruuttamatonta..

Olen mutta en halua tänne ilkeiden ihmisten palstalle kertoa tarinaani. Ja nykyään voin hyvin menneisyydestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen mutta en halua tänne ilkeiden ihmisten palstalle kertoa tarinaani. Ja nykyään voin hyvin menneisyydestä huolimatta.

Jokainen ihminen tekee virheitä, mutta se että oppiiko virheiden tekemisestä, on eri asia. Esimerkkinä toisen ihmisen hengen vieminen on mielestäni ainakin niin iso asia, että se vähintäänkin määrittää tekijän loppuelämää jos ei ole täysi psykopaatti.

Minusta olisi mukava kuulla menestystarinoita, että miten ihmiset ovat selvinneet menneisyyden haamuista vai onko selvinneet?

Ja en nyt tarkoita, että sen pitää olla tarina henkirikoksesta.

Minua itseäni on käytetty seksiaalisesti hyväksi lapsena ja nuorempana. Se vaikuttaa minuun syvästi vielä tänäkin päivänä vaikka olen jo lähempänä keski-ikää. Olen työkyvytön, luottamukseni ihmisiin on mennyttä, harkitsen elämäni päättämistä, koska olen satuttanut monia rakkaita ihmisiä elämäni varrella. Tässäpä tämä lyhykäisyydessään.

Ap

Sairastuin vaikeasti ja päädyttiin lääkäreiden kanssa siihen, että kilpirauhaseni poistetaan. Nyt vuosien jälkeen samat oireet on edelleen päällä eikä syytä löydy. Olen alkanut epäilemään, oliko kilpirauhasen poisto virhe, kun ongelma jatkuu vaikka näennäinen syy onkin poistettu. Lisäksi poisto aiheutti elinikäisen lääkityksen ja kontrollikäynnit päälle... Toisaalta en voi tietää, missä kunnossa olisin jos leikkaus olisi jätetty tekemättä

Olin yhdessä lasteni isän kanssa vuosikymmenen, vaikka tiesin jo ennen lasten syntymää että liitto on todella huono. Ihanat lapset saimme, mutta lasten perhe meni rikki ja kaikenlaisia ongelmia on edelleen exän kanssa.

Olisin halunnut paljon lapsia. Exä ei.

Miksi voi miksi en jättänyt häntä silloin kauan sitten.

Tällä järjellä yhden lapsen yhna tiedän että olisin pärjännyt yksin ja niin että isä on tuntematon.

En uskaltanut. Kuvittelin että pitää olla ydinperhe.

Itken. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mutta en halua tänne ilkeiden ihmisten palstalle kertoa tarinaani. Ja nykyään voin hyvin menneisyydestä huolimatta.

Jokainen ihminen tekee virheitä, mutta se että oppiiko virheiden tekemisestä, on eri asia. Esimerkkinä toisen ihmisen hengen vieminen on mielestäni ainakin niin iso asia, että se vähintäänkin määrittää tekijän loppuelämää jos ei ole täysi psykopaatti.

Minusta olisi mukava kuulla menestystarinoita, että miten ihmiset ovat selvinneet menneisyyden haamuista vai onko selvinneet?

Ja en nyt tarkoita, että sen pitää olla tarina henkirikoksesta.

Minua itseäni on käytetty seksiaalisesti hyväksi lapsena ja nuorempana. Se vaikuttaa minuun syvästi vielä tänäkin päivänä vaikka olen jo lähempänä keski-ikää. Olen työkyvytön, luottamukseni ihmisiin on mennyttä, harkitsen elämäni päättämistä, koska olen satuttanut monia rakkaita ihmisiä elämäni varrella. Tässäpä tämä lyhykäisyydessään.

Ap

Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Sinä et ole tehnyt virhettä tai erehtynyt, vaan sinulle on tehty pahaa. Se pahantekijä on satuttanut sinua ja tehnyt sinulle väärin. Toivottavasti jonain päivänä pystyt näkemään sen itsekin ❤️ Sinulla on oikeus hyvään ja kyllä, kaikesta voi nousta ja päästä eteenpäin. Olethan päässyt terapiaan?

Vastaan ohi ap:n kysymyksen, mutta tässä minun tarinani:

- synnyin ei-toivottuna lapsena vanhemmille, joista toinen on skitsofreninen, toinen alkoholisti - > lapsuus oli traumaattinen, mutta en muista siitä paljonkaan

- toisen vanhempani kuollessa, jouduin toimittamaan toisen pakkohoitoon ja ottamaan vastuun perheyrityksestä ja alaikäisistä sisaruksistani alle kaksikymppisenä

-lapsettomuus, koeputkihoidot, keskenmenot

- väkivaltaisia parisuhteita

- abortti

- köyhyys, työkyvyttömyys

Tänä päivänä voin tästä huolimatta kohtuullisen hyvin ja teen itse terapiatyötä. Autan parhaani mukaan muita ja kokemani auttaa ymmärtämään syvästi kohtaamiani ihmisiä. Olen saanut matkan varrella myös apua ja onnenkantamoisia ja löytänyt ihmisiä, jotka todella välittävät minusta. En sano olevani erityisen menestynyt, mutta tällä taustalla olisi voinut päätyä myös toiseen suuntaan. Minulla on edelleen traumoja ja ahdistusta ja päiviä, jolloin ahdistus on niin kovaa, että luulen, että se ei ikinä lopu. Parhaimmillaan niinä hetkinä muistan, että toisenlaisiakin päiviä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mutta en halua tänne ilkeiden ihmisten palstalle kertoa tarinaani. Ja nykyään voin hyvin menneisyydestä huolimatta.

Jokainen ihminen tekee virheitä, mutta se että oppiiko virheiden tekemisestä, on eri asia. Esimerkkinä toisen ihmisen hengen vieminen on mielestäni ainakin niin iso asia, että se vähintäänkin määrittää tekijän loppuelämää jos ei ole täysi psykopaatti.

Minusta olisi mukava kuulla menestystarinoita, että miten ihmiset ovat selvinneet menneisyyden haamuista vai onko selvinneet?

Ja en nyt tarkoita, että sen pitää olla tarina henkirikoksesta.

Minua itseäni on käytetty seksiaalisesti hyväksi lapsena ja nuorempana. Se vaikuttaa minuun syvästi vielä tänäkin päivänä vaikka olen jo lähempänä keski-ikää. Olen työkyvytön, luottamukseni ihmisiin on mennyttä, harkitsen elämäni päättämistä, koska olen satuttanut monia rakkaita ihmisiä elämäni varrella. Tässäpä tämä lyhykäisyydessään.

Ap

Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Sinä et ole tehnyt virhettä tai erehtynyt, vaan sinulle on tehty pahaa. Se pahantekijä on satuttanut sinua ja tehnyt sinulle väärin. Toivottavasti jonain päivänä pystyt näkemään sen itsekin ❤️ Sinulla on oikeus hyvään ja kyllä, kaikesta voi nousta ja päästä eteenpäin. Olethan päässyt terapiaan?

Kiitos kauniista sanoistasi! Mutta asia on niin, että olen tehnyt pahoja asioita. Olin nuorempana estoton, villi menijä, hain hyväksyntää ja huomiota ja jouduin miesten kanssa moniin ongelmiin. Rikoin parisuhteeni, kun satutin minulle rakkainta ihmistä. Nyt olen yksin ja onneton, rikkinäinen palapeli pahojen mielenterveysongelmien kera. Haluaisin vain kuolla pois, mutta olen niin surkea etten pysty tappamaan itseäni. Terapiasta ei ole minulle enää apua.

Ap

Olen tehnyt terveydenhoitoon liittyvän päätöksen, joka osoittautui vääräksi. Se vaikuttaa omaan elämään hyvin negatiivisesti ja myös yhteen toiseen ihmiseen paljon. Kadun syvästi vaan ei se mitään auta. Sinänsä en ole tehnyt pahaa, koska yritin tehdä hyvän ratkaisun itseä ja muita ajatellen eikä päättelyssäni oikeastaan ollut vikaa, vaan lopputuloksessa. Mutta eipä se puhdas omatunto paljon pelasta, kun muuten arki ja tulevaisuus on muuttunut niin radikaalisti ja huonoon suuntaan. Ja tavallaan tunnen paljon syyllisyyttä kaikesta huolimatta, sen vuoksi, koska lopputulos oli niin huono päätökseni takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mutta en halua tänne ilkeiden ihmisten palstalle kertoa tarinaani. Ja nykyään voin hyvin menneisyydestä huolimatta.

Jokainen ihminen tekee virheitä, mutta se että oppiiko virheiden tekemisestä, on eri asia. Esimerkkinä toisen ihmisen hengen vieminen on mielestäni ainakin niin iso asia, että se vähintäänkin määrittää tekijän loppuelämää jos ei ole täysi psykopaatti.

Minusta olisi mukava kuulla menestystarinoita, että miten ihmiset ovat selvinneet menneisyyden haamuista vai onko selvinneet?

Ja en nyt tarkoita, että sen pitää olla tarina henkirikoksesta.

Minua itseäni on käytetty seksiaalisesti hyväksi lapsena ja nuorempana. Se vaikuttaa minuun syvästi vielä tänäkin päivänä vaikka olen jo lähempänä keski-ikää. Olen työkyvytön, luottamukseni ihmisiin on mennyttä, harkitsen elämäni päättämistä, koska olen satuttanut monia rakkaita ihmisiä elämäni varrella. Tässäpä tämä lyhykäisyydessään.

Ap

Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Sinä et ole tehnyt virhettä tai erehtynyt, vaan sinulle on tehty pahaa. Se pahantekijä on satuttanut sinua ja tehnyt sinulle väärin. Toivottavasti jonain päivänä pystyt näkemään sen itsekin ❤️ Sinulla on oikeus hyvään ja kyllä, kaikesta voi nousta ja päästä eteenpäin. Olethan päässyt terapiaan?

Kiitos kauniista sanoistasi! Mutta asia on niin, että olen tehnyt pahoja asioita. Olin nuorempana estoton, villi menijä, hain hyväksyntää ja huomiota ja jouduin miesten kanssa moniin ongelmiin. Rikoin parisuhteeni, kun satutin minulle rakkainta ihmistä. Nyt olen yksin ja onneton, rikkinäinen palapeli pahojen mielenterveysongelmien kera. Haluaisin vain kuolla pois, mutta olen niin surkea etten pysty tappamaan itseäni. Terapiasta ei ole minulle enää apua.

Ap

Rakas,

kaikki on nuorina villimpiä ja estottomampia kuin vähän vanhempina, ja hakevat hyväksyntää! Ja jos ei yhtä virhettä voi tehdä niin, että liitto siitä heti menee rikki, niin eipä niitä ehjiä liittoja sitten paljon olisi.

Nyt katse kohti parempaa tulevaisuutta, ajatukset siihen mitä kivaa voit tehdä nyt.

Olet ihana.