Apuja hankalaan tilanteeseen.

Voi apua. En edes tiedä mistä aloittaisin tämän ongelman puimisen.

Olin 16 vuotta yhdessä entisen mieheni kanssa.
Saimme lapset 08 ja 09. Lasten ollessa ihan pieniä, rakastuin palavasti toiseen mieheen ja mieskin rakastui minuun.
En tehnyt asialle mitään. Yritin unohtaa ja rakentaa hyvää avioliittoa silloisen miehen kanssa.

Vuosia kului ja saimme kaksi lasta lisää, vuonna 2016 ja 2018.
Meidän suhde toimi, kaikki oli ihan hyvin. Itse en vain ollut onnellinen. Kaikki ne vuodet rakastin toista. En pitänyt tähän mieheen mitään yhteyttä. Kärsimme molemmat hiljaa tahoillamme. Molemmat naimisissa ns, väärien ihmisten kanssa.
2 vuotta sitten tämä mies aloitti tyttäreni joukkueen valmentajana. Ei voitu välttää enää tapaamasta.

Lopulta päädyttiin molemmat siihen, ettei ole oikein kumppaneitamme kohtaan enää salailla asiaa. Esittää onnellista. Eikä ollut oikein meitä itseämme kohtaan elää vain puolikasta elämää.

Erottiin puolisoistamme ja alettiin tapailla.
Nyt ollaan vuosi oltu yhdessä. Se vain oli rakkautta ensi silmäyksellä. 10 vuotta taisteltiin vastaan, ennenkuin annettiin periksi tunteillemme.

Miehen entinen on todella katkera. Todella, todella katkera. Ymmärrän sen kyllä. Olisin varmasti itsekkin samassa tilanteessa.
Ei me haluttu että näin kävisi. Ja olen kyllä sitä mieltä että yritettiin kaikkemme, että olisimme voineet olla onnellisia edellisissä liitoissa ja unohtaa toisemme.
Mutta joskus joku ihminen vain tekee niin lähtemättömän vaikutuksen, ettei sitä vaan voi unohtaa

Tammikuussa nuoremmat lapseni aloittaa päiväkodissa. Täällä on päiväkodit tosi täynnä ja joudumme viemään lapset vähän kauemmas päiväkotiin, koska lähimmästä ei löydy paikkoja.
Eihän se sinällään haittaa kun on tuokin päiväkoti matkan varrella.
Ongelma on se, että nuorimman ryhmässä lastentarhanopettajana on tämä mieheni entinen.
Yritän ajatella asiaa järjellä ja sanoa itselleni, että hän on ammattilainen ja varmasti hoitaa työnsä, vaikka tilanne on hänelle hankala.
Mutta en voi sille tunteelle mitään, että pelottaa viedä lapsi hänelle. Mitä jos lasta laiminlyödään, ei pidetä huolta samalla tavalla kuin muista. Joutuuko hän silmätikuksi äitinsä "virheiden" vuoksi.

Vahvasti alan harkita hoitajan palkkaamista kotiin. Mutta tuntuu että varsinkin vanhempi alkaisi kaivata enemmän lapsiseuraa ja päiväkoti voisi olla hänelle hyväksi.

Mitä te tekisitte tilanteessani?