Onko mun koko loppuelämäni tuomittu? Oon sairastanut useamman psykoosin

Minulla on kaveri, joka on samassa tilanteessa. Hakee nyt töitä kovasti, toivoo vielä pääsevänsä takaisin työelämään. Mutta sen verran hänen ajatuksensa ”pätkii” eikä puhe ole kovin soljuvaa, että epäilen ettei valitettavasti saa hakemiaan vaativia asiantuntijatehtäviä.

Minä olen just se ystävä, joka koettaa ehdottaa arjen saamista raiteilleen - säännöllistä päivärytmiä, liikuntaa, ulkoilua ja opiskelua. Ehkä uuden alan harkitsemista. Koettaa löytää jotain, mikä tuo iloa omaan elämään ja ehkä myös uuden ammatin - tai ainakin mielekästä sisältöä elämään. Itse olen kova liikkumaan ja ulkoilemaan, ja siksi kannustan kaikkia siihen. Minusta se on alhaisimman kynnyksen tapa saada elämään rytmiä ja parempaa mieltä.

Sellainen on matrix. Älä ressaa. Seuraavassa elämässä puuhailet sitten jotain muuta ..

Sincc

Palstailu aiheuttaa psykooseja. Poistu!

Vertaistuesta voisi olla apua. Löytäisitkö vaikka netistä samassa tilanteessa olevia. Mitä luulet, voisiko elämästä saada mielekkäämpää, jos suosiolla vaan muuttaisi haaveensa ja tavoitteensa toisenlaisiksi? Käsittääkseni niinkin voi elää ihan hyvää elämää.

Olen ap pahoillani. Kärsin itsekin mielenterveysongelmista, tosin psykoosissa en ole ollut ikinä. Itsekin mietin monesti, miten tässä näin kävi. Ei kai auta muu kuin hyväksyä se, että näin on.

Olisiko sinulla mahdollisuutta saada toimintaterapiaa tai jotain siivousapua?

Tsemppiä ap. Mun äitini oli kaltaisesi. Oli eläkkeellä ja sai aina muutaman vuoden välein psykoosin ja oli sairaalassa. Olihan se todella surullista elämää.

Mulla koulukiusaamisen käsittelemättömättömyys ja rankka vaihe elämässä aiheutti mt ongelmat. Ja nyt tuntuu etten pääse eroon niistä. Käyn juttelemassa psyk.hoitajan kanssa, syön lääkkeet säännöllisesti. Mikään ei auta. Ainakin tuntuu niin. Kevät hankalinta aikaa kun valoa tulee. Haluaisin niin olla normaali.

Ap

Mullekin AP kevät on aina ollut pahin, ja mulla on siis ”vaan” ahdistuneisuus ja masennus. Usein ihan pelottaa ennalta koko kevät, vaikka kuinka yritän asennoitua rennosti. Mulla myös oli omalla tavallani aika kurja lapsuus ja myöhemminkin ollut vaikeuksia. Masennus ja ahdistuneisuus melkein pilanneet elämäni. Elämän tavoitteet, haaveet yms. pitänyt laittaa uusiksi, laskea rimaa - ja täten elämä tuntuu välillä mielekkäältä. Mutta en osaa kuvitella miten vaikeaa sinulla on. Kuitenkin toivon että paremmat ajat koittavat sinullekin, ja että jaksat pitää toivoa yllä, ja hakea apua ja tukea.

Kumpi sitä voimattomuutta tekee lääkkeet vai sairaus? Kumma, että suurin osa sanoo että lääkkeet. Voisivatko kuitenkin olla väärässä? Ei ikinä toista psykoosia