Lue keskustelun säännöt.
Onko miten yleistä että toisen onni tuntuu olevan itseltä pois?
29.11.2020 |
Kysyn tätä koska olen huomannut tätä vasta nyt tässä kypsällä iällä. Olemme menossa naimisiin ensi kesänä, ja yksi läheinen jo ilmoitti ettei hän tule häihin, koska on itse juuri eronnut, eikä halua katsoa toisten onnea. Missä tämä ajatus oli silloin kun hän meni naimisiin, ja kaikkien
"piti" juhlistaa hänen onneaan? Ei silloin hääkakkua syödessä hän ajatellut toisia ihmisiä ollenkaan, vain paistatteli muiden keskipisteenä ja onniteltavana. Näinhän se pitää ollakin.
Muutama vuosi sitten kaverini erosi. Meni tosi kiireellä yhteen kumppaninsa kanssa, ja yhdessäasumista kesti yhden joulun verran. Olin iloisena kumppanin löytymisestä, kannustin matkan varrella, ja tuin eron tullessa, mutta tästäpä jäi käteen vain se ettei kaveri enää halua olla kaverini, koska minulla on kumppani ja hänellä ei. Liian raskasta kuulemma henkisesti. Olin tosiaan yli 5v sinkkuna ennen kuin "löysin" mieheni, ja sinkkuna siis myös koko ajan kun kaveri seurusteli ja muutti yhteen.
Selvittiin lapseni kanssa häntä kohdanneesta pahasta tilanteesta, vaikka hänelle jäikin pysyvä vammaisuus, ja epävarma tulevaisuus, mutta nyt tämäkin on jotenkin huono juttu, koska kaveri kenen lapsella on nyt teininä hankalaa, ei halua enää olla tekemisissä, kun minä "hieron naamaan" oman lapseni selviytymisellä, vaikka koko asiasta ei ole puhuttu sanaakaan.
Yhä useammalla tuntuu olevan vain se oma onni, johon muiden tulee ottaa osaa, eikä kenenkään muun elämäntilanteita voida sietää silmissä, olivat ne hyviä tai huonoja.
Mitä ihmettä tämä on? Vai olenko ollut vain laput silmillä kulkeva hölmö?
Kommentit (47)
Periaatteessahan sinäkin vaadit nyt muiden osallistua sinun onnesi paistattamiseen.
Mutta vakavasti ottaen toisen onni näyttää itsellä sen mitä puuttuu, ja se katkeroittaa. Koska tätä hankalaa tunnetta ei haluta kohdata, käännetään se näin.
Jätä tuollaiset kaverit vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan sinäkin vaadit nyt muiden osallistua sinun onnesi paistattamiseen.
Mutta vakavasti ottaen toisen onni näyttää itsellä sen mitä puuttuu, ja se katkeroittaa. Koska tätä hankalaa tunnetta ei haluta kohdata, käännetään se näin.
Jätä tuollaiset kaverit vähemmälle.
Kuten jo kirjoitin, että näinhän sen pitääkin olla. Miksi siis ottaa itseensä siitä että muilla on sellaista mitä itselläkin on, tai on joskus ollut, kun silloin ei miettinyt vähääkkään muita, ja nyt miettii vain itseään?
AP
Sanoisin, että on varsin yleistä ja hyvin inhimillistä. Kuitenkin suurin osa tunnistaa kipupisteensä, ja sen, että ei se toisen onni oikeasti ole itseltä pois, vaikka siltä tuntuukin.
No minä kyllä olen viime aikoina vältellyt tuttuja joilla on aivan kaikkea mitä minulla ei ole ja ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta toisten onnea. Pidän vähän taukoa muitten onnesta iloitsemisesta, olisihan se kiva kun välillä olisi omiakin ilonaiheita.
Meillä on jopa pari puoluetta ajamassa kateellisten asiaa.
Ei saa onnistua tai ei ainakaan saa ssitä näyttää ja nauttia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse ei ole kateellinen voi olla vaikea tunnistaa toisen kateutta. Minulle on käynyt näin , en itse ole kateellinen mutta minulle on oltu , itse olen ollut autuaan tietämätön siitä että olen kateuden kohde. Tuli tosiaan järkytyksenä , olin luullut tunnetta ystävyydeksi ja yhtäkkiä saan kuulla olevani etuoikeutettu , lellitty kaunotar. Eikä syytökset pidä paikkaansa , olen tehnyt tosi paljon töitä onneni saavuttamiseksi ja se ei kaikille näy eikä näköjään käy. Hyvä että saat tällaiset ihmiset pois ympäriltäsi , ansaitset parempaa. Tsemppiä!
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä kyllä olen viime aikoina vältellyt tuttuja joilla on aivan kaikkea mitä minulla ei ole ja ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta toisten onnea. Pidän vähän taukoa muitten onnesta iloitsemisesta, olisihan se kiva kun välillä olisi omiakin ilonaiheita.
Tässä nyt kuitenkin on kyse siitä että toisella on ihan sitä samaa elämää mitä itselläkin on. Ei siitä että toinen olisi koko ajan onnensa kukkuloilla, ja sinulla koko ajan ikävää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Olen huomannut ihan saman asian! Varsinkin seurusteluasiat tuntuu olevan kova paikka monille. Itsehän olin yksin vuosikausia ja vaikka se oli vaikeaa, en purkanut sitä muihin. Tietenkään kaikki ei ole katkeroituneita mutta muutama on muuttunut sellaiseksi ja katkonut välejä ja kyllä se harmittaa kun ei mulla kovin paljon lähipiiriä ole, pidin heitä tärkeinä itselleni, mutta ottivat etäisyyttä. En oikeasta syystä ole varma mutta intuitio sanoo että jotain kateushappamuutta oli ilmassa. Vaikka yritin olla hieromatta kenenkään naamaan kun muutuin omassa elämässä onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ymmärrän heitä tavallaan, mutta tuntuuhan se pahalta ettei tavallaan saisi olla onnellinen, tai ettei kaveri olekaan onnellinen puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan sinäkin vaadit nyt muiden osallistua sinun onnesi paistattamiseen.
Mutta vakavasti ottaen toisen onni näyttää itsellä sen mitä puuttuu, ja se katkeroittaa. Koska tätä hankalaa tunnetta ei haluta kohdata, käännetään se näin.
Jätä tuollaiset kaverit vähemmälle.
Kuten jo kirjoitin, että näinhän sen pitääkin olla. Miksi siis ottaa itseensä siitä että muilla on sellaista mitä itselläkin on, tai on joskus ollut, kun silloin ei miettinyt vähääkkään muita, ja nyt miettii vain itseään?
AP
Hiersikö sinua aiemmin ystävän onni, kun muistelet noita vanhoja? Hierotko kaverin naamaan nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan saman asian! Varsinkin seurusteluasiat tuntuu olevan kova paikka monille. Itsehän olin yksin vuosikausia ja vaikka se oli vaikeaa, en purkanut sitä muihin. Tietenkään kaikki ei ole katkeroituneita mutta muutama on muuttunut sellaiseksi ja katkonut välejä ja kyllä se harmittaa kun ei mulla kovin paljon lähipiiriä ole, pidin heitä tärkeinä itselleni, mutta ottivat etäisyyttä. En oikeasta syystä ole varma mutta intuitio sanoo että jotain kateushappamuutta oli ilmassa. Vaikka yritin olla hieromatta kenenkään naamaan kun muutuin omassa elämässä onnellisemmaksi.
Itse en alkaisi vältellä sinua. Tästä tajusin miksi olen nyt pitänyt joistain onnellisista taukoa, eli he tosiaan hieroo onnellisuuttaan naamaani eikä osoita mitään hienotunteisuutta sen suhteen. Sen tyyppisiä että jos toisen talo palaa niin kehuskellaan omalla uudella autotallilla. Josta sitten pitäisi vissiin iloita. Yeah right.
NE ihmiset ovat vaan kylmän suoraviivaisia ja sanovat rehellisen mielipiteensä asiaan. Itse en tähän pystyisi ja siksi keksisin vaan jonkun tekosyyn olla osallistumatta tapaamiseen jonne en halua mennä. Esim kesähäihin en pääse koska, olen silloin työmatkalla ulkomailla jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jopa pari puoluetta ajamassa kateellisten asiaa.
Ei saa onnistua tai ei ainakaan saa ssitä näyttää ja nauttia siitä.
Itseasiassa se on sairasta että ne ovat hallituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Haluaisitko kuitenkin kun sinulle sattuisi hyviä asioita, että muut osallistuisivat onneesi? Vai olisiko fine että yksin saisit olla esim lapsesi ristiäisissä, kun muut eivät haluaisi osallistua? Olet kuitenkin ihan eri asia, koska osallistut toisten onnen juhliin, ja iloihin, mutta mitä olisit mieltä siitä, kun sinua alkaisi onni potkimaan, ja järjestäisit itse ihan samanlaisia juhlia, ja nämä kenen vieraana ja onnea juhlimassa itse olit aikoinaan, eivät halusisikaan sinun onneasi juhlia? Siitä tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan sinäkin vaadit nyt muiden osallistua sinun onnesi paistattamiseen.
Mutta vakavasti ottaen toisen onni näyttää itsellä sen mitä puuttuu, ja se katkeroittaa. Koska tätä hankalaa tunnetta ei haluta kohdata, käännetään se näin.
Jätä tuollaiset kaverit vähemmälle.
Kuten jo kirjoitin, että näinhän sen pitääkin olla. Miksi siis ottaa itseensä siitä että muilla on sellaista mitä itselläkin on, tai on joskus ollut, kun silloin ei miettinyt vähääkkään muita, ja nyt miettii vain itseään?
AP
Hiersikö sinua aiemmin ystävän onni, kun muistelet noita vanhoja? Hierotko kaverin naamaan nyt?
Ei todellakaan hiertänyt. Siksihän olenkin niin ihmeissäni tällaisesta käytöksestä. Kukaan ei myöskään ole koksaan hieronut naamaani mitään, kuten en ole itsekään tehnyt.
AP
Vierailija kirjoitti:
NE ihmiset ovat vaan kylmän suoraviivaisia ja sanovat rehellisen mielipiteensä asiaan. Itse en tähän pystyisi ja siksi keksisin vaan jonkun tekosyyn olla osallistumatta tapaamiseen jonne en halua mennä. Esim kesähäihin en pääse koska, olen silloin työmatkalla ulkomailla jne.
Ai, mulla on ollut tapana juhlia läheisiä ihmisiä. Olisiko samalla tavalla ok että läheisesi eivät tekosyiden nojalla tulisi sinun iloihisi mukaan?
up