Lue keskustelun säännöt.
Onko miten yleistä että toisen onni tuntuu olevan itseltä pois?
29.11.2020 |
Kysyn tätä koska olen huomannut tätä vasta nyt tässä kypsällä iällä. Olemme menossa naimisiin ensi kesänä, ja yksi läheinen jo ilmoitti ettei hän tule häihin, koska on itse juuri eronnut, eikä halua katsoa toisten onnea. Missä tämä ajatus oli silloin kun hän meni naimisiin, ja kaikkien
"piti" juhlistaa hänen onneaan? Ei silloin hääkakkua syödessä hän ajatellut toisia ihmisiä ollenkaan, vain paistatteli muiden keskipisteenä ja onniteltavana. Näinhän se pitää ollakin.
Muutama vuosi sitten kaverini erosi. Meni tosi kiireellä yhteen kumppaninsa kanssa, ja yhdessäasumista kesti yhden joulun verran. Olin iloisena kumppanin löytymisestä, kannustin matkan varrella, ja tuin eron tullessa, mutta tästäpä jäi käteen vain se ettei kaveri enää halua olla kaverini, koska minulla on kumppani ja hänellä ei. Liian raskasta kuulemma henkisesti. Olin tosiaan yli 5v sinkkuna ennen kuin "löysin" mieheni, ja sinkkuna siis myös koko ajan kun kaveri seurusteli ja muutti yhteen.
Selvittiin lapseni kanssa häntä kohdanneesta pahasta tilanteesta, vaikka hänelle jäikin pysyvä vammaisuus, ja epävarma tulevaisuus, mutta nyt tämäkin on jotenkin huono juttu, koska kaveri kenen lapsella on nyt teininä hankalaa, ei halua enää olla tekemisissä, kun minä "hieron naamaan" oman lapseni selviytymisellä, vaikka koko asiasta ei ole puhuttu sanaakaan.
Yhä useammalla tuntuu olevan vain se oma onni, johon muiden tulee ottaa osaa, eikä kenenkään muun elämäntilanteita voida sietää silmissä, olivat ne hyviä tai huonoja.
Mitä ihmettä tämä on? Vai olenko ollut vain laput silmillä kulkeva hölmö?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
Kyllä, JOS itsellä on paha olo ja JOS ei ole voimavaroja. Kas, emme ole koneita ja joskus toisen onni osuu samaan kohtaan oman jaksamattomuuden kanssa. Sama ihminen voi toisena aikana ottaa osaa sinun onneesi, ja huonompana aikana se ei jaksa. Itsekkyyttä on ajatella, että toisten pitäisi aina olla valmiina iloitsemaan rinnallasi, vaikka niillä olis lapsi kuollut tai läheinen sairastunut. Mutta ei, sinun mielestäsi on itsekästä murehtia kun sinä olet onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Haluaisitko kuitenkin kun sinulle sattuisi hyviä asioita, että muut osallistuisivat onneesi? Vai olisiko fine että yksin saisit olla esim lapsesi ristiäisissä, kun muut eivät haluaisi osallistua? Olet kuitenkin ihan eri asia, koska osallistut toisten onnen juhliin, ja iloihin, mutta mitä olisit mieltä siitä, kun sinua alkaisi onni potkimaan, ja järjestäisit itse ihan samanlaisia juhlia, ja nämä kenen vieraana ja onnea juhlimassa itse olit aikoinaan, eivät halusisikaan sinun onneasi juhlia? Siitä tässä on kyse.
Joo ymmärrän kyllä tilanteen, siksipä itse noihin kuitenkin osallistun ja odottaisin toki että muut tekisi saman minulle.
Tämä on mielestäni toisista välittämistä, tuen osoittamista ja ystävyyttä. Toivottavasti nämä henkilöt ovat sinun arvoisiasi sitten kun osat ovat toisinpäin :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Haluaisitko kuitenkin kun sinulle sattuisi hyviä asioita, että muut osallistuisivat onneesi? Vai olisiko fine että yksin saisit olla esim lapsesi ristiäisissä, kun muut eivät haluaisi osallistua? Olet kuitenkin ihan eri asia, koska osallistut toisten onnen juhliin, ja iloihin, mutta mitä olisit mieltä siitä, kun sinua alkaisi onni potkimaan, ja järjestäisit itse ihan samanlaisia juhlia, ja nämä kenen vieraana ja onnea juhlimassa itse olit aikoinaan, eivät halusisikaan sinun onneasi juhlia? Siitä tässä on kyse.
Siis onko nyt niin, että sinulla on vain kaksi ystävää, jotka eivät juuri nyt jaksa sinua? Kun vaihtoehtona on juhlia aivan yksin? Jos yhtäkkiä kaikki ystävät eivät haluakaan olla sinun juhlissasi, saattaa olla ihan omassa käytöksessäsi jotain vialla. Tai sitten nuo ystävät eivät ole oikeasti ystäviäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
Kyllä, JOS itsellä on paha olo ja JOS ei ole voimavaroja. Kas, emme ole koneita ja joskus toisen onni osuu samaan kohtaan oman jaksamattomuuden kanssa. Sama ihminen voi toisena aikana ottaa osaa sinun onneesi, ja huonompana aikana se ei jaksa. Itsekkyyttä on ajatella, että toisten pitäisi aina olla valmiina iloitsemaan rinnallasi, vaikka niillä olis lapsi kuollut tai läheinen sairastunut. Mutta ei, sinun mielestäsi on itsekästä murehtia kun sinä olet onnellinen.
Ei vaan tilanne on juuri päinvastoin, niin kuin aloituksessakin jo seisoo. Enkä ala todellakaan vänkäämään vänkäämisen halustasi, jos aloitus ei mene perille niin sitten saa olle.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Haluaisitko kuitenkin kun sinulle sattuisi hyviä asioita, että muut osallistuisivat onneesi? Vai olisiko fine että yksin saisit olla esim lapsesi ristiäisissä, kun muut eivät haluaisi osallistua? Olet kuitenkin ihan eri asia, koska osallistut toisten onnen juhliin, ja iloihin, mutta mitä olisit mieltä siitä, kun sinua alkaisi onni potkimaan, ja järjestäisit itse ihan samanlaisia juhlia, ja nämä kenen vieraana ja onnea juhlimassa itse olit aikoinaan, eivät halusisikaan sinun onneasi juhlia? Siitä tässä on kyse.
Siis onko nyt niin, että sinulla on vain kaksi ystävää, jotka eivät juuri nyt jaksa sinua? Kun vaihtoehtona on juhlia aivan yksin? Jos yhtäkkiä kaikki ystävät eivät haluakaan olla sinun juhlissasi, saattaa olla ihan omassa käytöksessäsi jotain vialla. Tai sitten nuo ystävät eivät ole oikeasti ystäviäsi.
Ei vaan nyt taitaa olla niin että et ymmärrä aloitusta. Se on ihan ok, mutta en jaksa aidanseipäistä, kun nyt on aita kyseessä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päässyt kaverin häihin, kun olin peeaa ja häät olivat satojen kilometrien päässä eikä mitään majapaikkaakaan ollut. Kaveri jätti tulematta minun häihini, koska en ollut tullut hänen häihinsä, ja se oli ihan fine. Saipahan tuo kaveri sen ilon, että pääsi sanomaan että "kun et sinäkään ollut".
Eivät kaikki ole tuollaisia eli et ole mikään laput silmillä kulkeva hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus pysyä poissa sellaisesta seurasta, joka saa pahan olon aikaiseksi, johtui se sitten mistä tahansa. Jos kokee että ei ole tarpeeksi voimavaroja kohdata toisen onni, niin on ihan oikea tapa vältellä. Ei se ole itsekkyyttä, se on itsesuojelua.
Itsekkyyttä on vaatia toisia iloitsemaan omasta onnesta heidän hyvinvointinsa kustannuksella.
Eli sinun mielestäsi niin kuuluu ollakin, että jätät toisten kaikki juhlat ja onnen aiheet sivuun? Oletko siis mielestäsi maailman napa, ja vaikka läheiset ovat sinun hääsi kanssasi juhlineet, ja olleet sinun tukenasi vaikeina hetkinä, ja iloinneet kun menee hyvin, niin toisin päikn sama ei onnistu, koska vaatimukset ja oikeudet?
Aloitukseni siis oli ihan aiheellinen, koska ilmeisesti näin ajattelevia minä ja minun oikeudet ja muiden vaatimukset-ihmisiä oikeasti on olemassa. Jännä ajatus että se että omalla lapsella, tai parhaalla ystävällä on joku merkkipaalu, esim. valmistuminen ammattiin, tai lapsen ristiäiset, mutta sinä koet että itsesuojelullisista syistä et halua osallistua. Aika kylmäävä asenne läheisiin ihmisiin.
No ainakin itsellä kun ei ole ollut yhtään mitään samoja asioita kuin muilla niin joo, hampaita purren osallistun noihin kekkereihin.
Haluaisitko kuitenkin kun sinulle sattuisi hyviä asioita, että muut osallistuisivat onneesi? Vai olisiko fine että yksin saisit olla esim lapsesi ristiäisissä, kun muut eivät haluaisi osallistua? Olet kuitenkin ihan eri asia, koska osallistut toisten onnen juhliin, ja iloihin, mutta mitä olisit mieltä siitä, kun sinua alkaisi onni potkimaan, ja järjestäisit itse ihan samanlaisia juhlia, ja nämä kenen vieraana ja onnea juhlimassa itse olit aikoinaan, eivät halusisikaan sinun onneasi juhlia? Siitä tässä on kyse.
Siis onko nyt niin, että sinulla on vain kaksi ystävää, jotka eivät juuri nyt jaksa sinua? Kun vaihtoehtona on juhlia aivan yksin? Jos yhtäkkiä kaikki ystävät eivät haluakaan olla sinun juhlissasi, saattaa olla ihan omassa käytöksessäsi jotain vialla. Tai sitten nuo ystävät eivät ole oikeasti ystäviäsi.
Ei vaan nyt taitaa olla niin että et ymmärrä aloitusta. Se on ihan ok, mutta en jaksa aidanseipäistä, kun nyt on aita kyseessä.
AP
Älä sitten esitä typeriä esimerkkejä kuinka "yksin saisit olla lapsesi ristiäisissä" jos kerran kyse ei ole siitä, että kukaan ei tule. Ei ne juhlat yhtä kaveria kaipaa, eikä kenelläkään ole velvollisuutta tulla juhlistamaan sinun onneasi vain siksi, että olet itsekin ollut joskus kaverin häissä. Juhlat ei ole pakolliset. Ei siinä ole kyse siitä, että onni olisi itseltä pois, jos ei vain huvita. Se esitetty syy ei välttämättä ole se oikea syy. Voi olla vaikka koronapelko.
Onko nyt vähän sellasta näyttämisen halua, vaikka et sitä myönnäkään, ja ärsyttää kun eivät tule näytöstä katsomaan?
On rehellistä myöntää, että ei kestä että toisella menee paremmin kuin itsellä. Vyön alle lyöjiä ja selkäänpuukottajia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä samaan aikaan voi olla ihan aidosti iloinen toisen puolesta mutta tuntea silti huonoa oloa kun itsellä juuri silloin menee tosi huonosti. Ei se ole välttämättä kateutta vaan sitä että juuri sillä hetkellä ei jaksa toisia riemukkaita ihmisiä. Elämä aaltoilee. Kun itsellä on hyvä olo, on hauska juhlia muidenkin juttuja. Ja tietenkin tiettyyn rajaan asti pitää pakottaa itsensä onnitteluihin ja muihin ja olla aikuinen vaikka olisikin lyöty lyttyyn.
Vierailija kirjoitti:
NE ihmiset ovat vaan kylmän suoraviivaisia ja sanovat rehellisen mielipiteensä asiaan. Itse en tähän pystyisi ja siksi keksisin vaan jonkun tekosyyn olla osallistumatta tapaamiseen jonne en halua mennä. Esim kesähäihin en pääse koska, olen silloin työmatkalla ulkomailla jne.
Useissa taoauksissa kutsun esittäjä kuitenkin vaistoaa, että se on tekosyy. Mutta esittää ymmärtävänsä. Nämähän ovat niitä sosiaalisen elämän kirjoittamattomia sääntöjä: ole kohtelias, älä loukkaa tahallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mä vaan aina jotenki selviän!"-ihmiset on rasittavia eivätkä ole koskaan kokeneet mitään todella tappavaa. Tiedän koska olen yksi heistä! Tiedän että kaikki tähän asti kokemani masentava ei ole mitään verrattuna johonkin oikeasti tosi kauheaan. Ymmärrän ihan hyvin musertuneita ihmisiä jotka haluavat olla näkymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä samaan aikaan voi olla ihan aidosti iloinen toisen puolesta mutta tuntea silti huonoa oloa kun itsellä juuri silloin menee tosi huonosti. Ei se ole välttämättä kateutta vaan sitä että juuri sillä hetkellä ei jaksa toisia riemukkaita ihmisiä. Elämä aaltoilee. Kun itsellä on hyvä olo, on hauska juhlia muidenkin juttuja. Ja tietenkin tiettyyn rajaan asti pitää pakottaa itsensä onnitteluihin ja muihin ja olla aikuinen vaikka olisikin lyöty lyttyyn.
Niin se aaltoilee, ja tulee aina sitä tekemään. Senpä takia juuri iloitaan ja sitten myös surraan toisten kanssa, eikä niin että itse otetaan läheisiltä kaikki, mutta ei anneta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä kyllä olen viime aikoina vältellyt tuttuja joilla on aivan kaikkea mitä minulla ei ole ja ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta toisten onnea. Pidän vähän taukoa muitten onnesta iloitsemisesta, olisihan se kiva kun välillä olisi omiakin ilonaiheita.
Toisaalta, niitä ilojakin pitää oppia löytämään pienistä asioista. Etenkin silloin jos tuntuu, että kaikilla on kaikkea ja itsellä ei mitään.
Nykyihmisen ongelmia tämä tämmöinen. Ennen vanhaan sai hävetä mikäli ei lähtenyt toisten iloon mukaan, pidettiin kateellisena ja pahansuopana ämm
änä, niin kuin tällainen onkin.
Itse olen aina halunnut parisuhdetta, sellaista koskaan saamatta. On siis ollut kausia (tai pidempikin aika), jolloin olen ollut ihan suoranaisesti kateellinen muiden onnesta ja se sai minut todella surulliseksi että muut ympäriltä vaan pariutuvat ja itse ei kelpaa. Nyt tällä hetkellä olen aika sinut yksinäisyyteni kanssa, toivottavasti en enää tästä ailahtele sinne katkeruuden puolelle koska se myrkyttää itseäni. Tai sanoisin, että muuten sinut mutta yhden kaverini mies (en ole koskaan tavannut koska asuu toisella mantereella) tuntuu välillä hierovan tätä parisuhdettaan minun naamaani ja kyselee miten pitäisi ystävääni huomioida, mutta se on oikeastaan eri asia koska minä en ole mikään parisuhdekonsultti tai ylipäätään, eikö hän voisi ihan itse keksiä romanttiset elkeensä, eikä kysellä ulkopuolisilta. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina halunnut parisuhdetta, sellaista koskaan saamatta. On siis ollut kausia (tai pidempikin aika), jolloin olen ollut ihan suoranaisesti kateellinen muiden onnesta ja se sai minut todella surulliseksi että muut ympäriltä vaan pariutuvat ja itse ei kelpaa. Nyt tällä hetkellä olen aika sinut yksinäisyyteni kanssa, toivottavasti en enää tästä ailahtele sinne katkeruuden puolelle koska se myrkyttää itseäni. Tai sanoisin, että muuten sinut mutta yhden kaverini mies (en ole koskaan tavannut koska asuu toisella mantereella) tuntuu välillä hierovan tätä parisuhdettaan minun naamaani ja kyselee miten pitäisi ystävääni huomioida, mutta se on oikeastaan eri asia koska minä en ole mikään parisuhdekonsultti tai ylipäätään, eikö hän voisi ihan itse keksiä romanttiset elkeensä, eikä kysellä ulkopuolisilta. 🙄
Mutta jos löydät huomenna ihanan kumppanin, ja menette ensi kesänä naimisiin, niin haluaisitko että häitäsi tulisi läheiset juhlimaan? Ja oletko itse kuitenkin ollut muiden häissä vaikka itselläsi ei parisuhdetta ole ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
"Mä vaan aina jotenki selviän!"-ihmiset on rasittavia eivätkä ole koskaan kokeneet mitään todella tappavaa. Tiedän koska olen yksi heistä! Tiedän että kaikki tähän asti kokemani masentava ei ole mitään verrattuna johonkin oikeasti tosi kauheaan. Ymmärrän ihan hyvin musertuneita ihmisiä jotka haluavat olla näkymättömiä.
No tästä taas tullaan siihen, että ne suuret tragediat läheisten menettämiset, vakavat sairaudet, lapsettomuus, työpaikan menetys ym ei yleensä ole asioita, joita ihminen voi tilata elämäänsä. Niitä tulee tai ei tule. Siksi vähällä päässeen murheet ovat ihan yhtä suuria hänen elämässään, kuin kovia kokeneen hänen elämässään.
On tietenkin viisautta pystyä sanomaan, että minun murheeni eivät ole olleet yhtään mitään verrattuna jonkun toisen murheisiin, mutta toisin päin ei. Kovia kokeneella ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan vähemmän kokeneelle että sinä nyt et tiedä oikeista murheista ja elämästä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kyllä olen viime aikoina vältellyt tuttuja joilla on aivan kaikkea mitä minulla ei ole ja ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta toisten onnea. Pidän vähän taukoa muitten onnesta iloitsemisesta, olisihan se kiva kun välillä olisi omiakin ilonaiheita.
Toisaalta, niitä ilojakin pitää oppia löytämään pienistä asioista. Etenkin silloin jos tuntuu, että kaikilla on kaikkea ja itsellä ei mitään.
Näinhän se on. Jokainen on oman onnensa seppä. Jos se onni ei tule niistä perinteisistä parisuhteesta, lapsista, ystävistä ja työstä (tai jostakin näistä), niin sitten sille onnelle täytyy etsiä toiset lähteet.
Joo ymmärrän kyllä tilanteen, siksipä itse noihin kuitenkin osallistun ja odottaisin toki että muut tekisi saman minulle.