Lue keskustelun säännöt.
Onko miten yleistä että toisen onni tuntuu olevan itseltä pois?
29.11.2020 |
Kysyn tätä koska olen huomannut tätä vasta nyt tässä kypsällä iällä. Olemme menossa naimisiin ensi kesänä, ja yksi läheinen jo ilmoitti ettei hän tule häihin, koska on itse juuri eronnut, eikä halua katsoa toisten onnea. Missä tämä ajatus oli silloin kun hän meni naimisiin, ja kaikkien
"piti" juhlistaa hänen onneaan? Ei silloin hääkakkua syödessä hän ajatellut toisia ihmisiä ollenkaan, vain paistatteli muiden keskipisteenä ja onniteltavana. Näinhän se pitää ollakin.
Muutama vuosi sitten kaverini erosi. Meni tosi kiireellä yhteen kumppaninsa kanssa, ja yhdessäasumista kesti yhden joulun verran. Olin iloisena kumppanin löytymisestä, kannustin matkan varrella, ja tuin eron tullessa, mutta tästäpä jäi käteen vain se ettei kaveri enää halua olla kaverini, koska minulla on kumppani ja hänellä ei. Liian raskasta kuulemma henkisesti. Olin tosiaan yli 5v sinkkuna ennen kuin "löysin" mieheni, ja sinkkuna siis myös koko ajan kun kaveri seurusteli ja muutti yhteen.
Selvittiin lapseni kanssa häntä kohdanneesta pahasta tilanteesta, vaikka hänelle jäikin pysyvä vammaisuus, ja epävarma tulevaisuus, mutta nyt tämäkin on jotenkin huono juttu, koska kaveri kenen lapsella on nyt teininä hankalaa, ei halua enää olla tekemisissä, kun minä "hieron naamaan" oman lapseni selviytymisellä, vaikka koko asiasta ei ole puhuttu sanaakaan.
Yhä useammalla tuntuu olevan vain se oma onni, johon muiden tulee ottaa osaa, eikä kenenkään muun elämäntilanteita voida sietää silmissä, olivat ne hyviä tai huonoja.
Mitä ihmettä tämä on? Vai olenko ollut vain laput silmillä kulkeva hölmö?
Kommentit (47)
Todellisuudessa vakavasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii vain pieni prosentti ihmisistä. Kateuden tunne on vielä kaukana siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskeyteni alussa kaikki pariskuntia keräväät tilaisuudet olivat minulle haastavia. Kävin vain nopeasti paikalla tai en ollenkaan. Tätä harva ymmärsi. En kadehdi muiden onnea, mutta se määrä kipua ja surua mitä parisuhdetapahtumat nostattavat minussa oli vaikea sietää. Sosiaalisissa tilanteissa edellytetään iloista naamaa ja myötäelämistä. joten pienempi paha on jäädä pois kuin sietää ihmisten tuomitsevia katseita omaa ahdistustaan kohtaan (ja joka naaman ilmeen perusteella tulkitaan negatiiviseksi muita kohtaan). Joten olisiko sinun eronneiulla tutuillasi vähän sama ajatus mielessään?
On vaikea avata omaa tilannettaan muille.Kaikki eivät edes itsekään tajua, mistä on omissa tunteissaan kyse..
Voitko vain antaa heille anteeksi ja keskittyä nauttimaan omasta juhlastasi? KUkaan heistä ei taatusti halua sinulle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Leskeyteni alussa kaikki pariskuntia keräväät tilaisuudet olivat minulle haastavia. Kävin vain nopeasti paikalla tai en ollenkaan. Tätä harva ymmärsi. En kadehdi muiden onnea, mutta se määrä kipua ja surua mitä parisuhdetapahtumat nostattavat minussa oli vaikea sietää. Sosiaalisissa tilanteissa edellytetään iloista naamaa ja myötäelämistä. joten pienempi paha on jäädä pois kuin sietää ihmisten tuomitsevia katseita omaa ahdistustaan kohtaan (ja joka naaman ilmeen perusteella tulkitaan negatiiviseksi muita kohtaan). Joten olisiko sinun eronneiulla tutuillasi vähän sama ajatus mielessään?
On vaikea avata omaa tilannettaan muille.Kaikki eivät edes itsekään tajua, mistä on omissa tunteissaan kyse..
Voitko vain antaa heille anteeksi ja keskittyä nauttimaan omasta juhlastasi? KUkaan heistä ei taatusti halua sinulle pahaa.
Ei kyse ole siitä että jollain on läheinen kuollut, jolloin on ihan ymmärrettävää ettei mene mihinkään tapahtumiin aikaan x. Vaan siitä että miten se on sinulta pois, jos viitsisit iloita läheisesi normaaliin elämään kuuluvista asioista, jotka sinunkin osanasi on joskus ollut, ja sinunkin kanssasi sinun onneasi on juhlittu? Aina voi vetää hatusta jonkun "no sori kun nyt en sodan jaloista, neliraajahalvaantuneena koko suku kuolleena pääse sinun hamsterisi nimipäiväjuhlille", mutta typerää se on.
Nykyajan ihmiset eivät käytössäännöistä enää välitä. Sanotaan että tullaan ja sitten perutaan milloin mihinkin tekosyihin nojaten. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan kaikkein parasta se, että kukaan ei sitä "onneaan" revittelisi ollenkaan. Silloin ne paskatkaan päivät eivät tuntuisi aivan niin pahalta.
Kaiken maailman kissanristiäiset ovat aivan turhia. Mukaan lukien häät. Ehkä juuri erityisesti juuri ne.
Niinpä. Ja läheisten tulee tukea näitä onnen lähteitä sitten.