Kun tajuaa elävänsä elämänsä parasta aikaa juuri nyt ja tulevaisuudessa elämä menee vain huonommaksi

Niin. Mua ahdistaa. Olen ihan viime kuukausien aikana tajunnut hyvin vahvasti että elän juuri nyt elämäni parasta aikaa ja tulevaisuudessa odottaa ikävämpi loppuelämä.

Mies sairastaa perinnöllistä sairautta ja sen tiesin jo kun mentiin yhteen että tulee sairauden vuoksi kuolemaan nuorehkona. Ei haitannut, oltiin niin suunnattoman rakastuneita, ja tiedossa oli että ”onhan tässä kuitenkin parikymmentä-kolmekymmentä vuotta ainakin aikaa olla yhdessä”. Se aika vaan on kohta kulunut.

Kipuiltiin lähemmäs 5v lapsettomuutta ja oltiin jo varmoja ettei lasta saada. Saatiin kuitenkin eli elämä tuli senkin osalta onnelliseksi. Rakastan tätä perhe-elämää, toinenkin lapsi olisi ollut ihana saada mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut. Työni on oikein hyvä mutta se on työtä. Elämäni sisältö on muualla.

Mutta asiaan: miten päästä siitä ahdistuksesta eroon että kohta olen yksin? Se suuresti odotettu ja toivottu lapsi on muuttamassa pois kotoa parin vuoden sisällä. Miehen sairaus on iskenyt päälle toden teolla. Ihan alkuvaiheessa ollaan sitä pahentumisvaihetta ja elämä on vielä suht normaalia mutta hänellä on max 7v jäljellä elämää. Luultavasti vähemmän. Minä kuuntelen kodin ääniä, lasta juttelemassa isänsä kanssa, yhteisiä höpötyksiä, katselen perheiltoja, mietin yhteisiä tehtyjä matkoja ja matkoja miehen kanssa kahdestaan. Ja tuntuu musertavan kovalta että kohta tästä ei ole mitään jäljellä: lapsi on muuttanut pois kotoa, mies on kuollut. Koti on hiljainen. Tyhjä. On vain minä. Koen hyvin vahvasti että viimeiset vajaa 20 vuotta ovat olleet se elämäni parasta aika. Miten elää sen jälkeen? Olen vasta 49v nyt.

Järjellä tiedostan että elämä muuttuu ja uudesta elämästä varmaan löytyy hyviä puolia myös. Mutta silti ahdistaa. Onko kenelläkään muulla ollut isoa ahdistusta siitä että tiedostaa elämän muuttuvan tulevaisuudessa vain pahemmaksi ja suree sitä mitä on ollut mutta joutuu menettämään? Miten tästä eteenpäin? Olen yleensä peruspositiivinen ihminen mutta nyt en löydä positiivisuutta yhtään.