Lue keskustelun säännöt.
Poikalapsen saaminen oli helpotus - muita?
28.11.2020 |
Alkuun tarkennettakoon se, että lapset ovat ihan yhtä arvokkaita sukupuolesta riippumatta. Tytöt ja pojat voivat tehdä elämässä sanoja asioita, eikä kyse ole siitä, että pitäisin jotenkin poikia parempina sukupuolensa vuoksi. Kyse on nyt siitä, kumman koen kasvatuksen osalta helpommaksi.
Moni äiti sanoo suoraan haluavansa tyttölapsen, koska "tytön kanssa on yhteistä tekemistä, tytölle voi pukea kivat vaaleanpunaiset vaatteet ja tiedän tyttöjen maailmasta". Minä huomaan, että huokaisin, kun sain kuulla odottavani poikaa. Huokaisin siksi, että poika säästyy monilta asioilta, joita olen itse joutunut aikanaan tyttönä ja myöhemmin naisena kokemaan. En haluaisi lapsen kokevan sellaisia asioita, joita itse jouduin aikoinaan kokemaan. Onko muita, jotka ajattelevat näin?
ap
Kommentit (101)
Meillä tyttö oli aika helppo tapaus, poika taas sellainen että jos olisi syntynyt ensin niin toista lasta ei olisi tullut.
Että tiedä siitä helpotuksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tyttäresi välttämättä olisi kokenut samaoja asioita kuin sinä. Ei sama sukupuoli tarkoita sitä, että elämät ja kokemukset ovat samanlaiset. Äitini ja minun kokemukset ja elämänkohtalot ovat täysin erilaiset.
Tahdoin tytön ja sain. Tahdoin tytön ja sain pojan. Mietin, että poikakin on kiva. Tulin taas raskaaksi ja ajattelin, että olisi kiva saada toinenkin poika. Sain toisen pojan.
Tytön tahdoin yhteisten juttujen vuoksi. Pojan tahdoin, kun huomasin miten suoria ja avoimia pienet pojat voivat olla. Toinen poika olikin toiveissa, kun ajattelin, että myös sisarusten väliset suhteet voisivat meidän perhessä olla helpompia, jos olisi miesenemmistö. Tyttöni on juonimpi kuin pojat, mutta hänestä on kasvanut jo reilu, suora ja menetyvä. Tahdon kasvattaa vahvan ja omanarvonsa tuntevan tytön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö oli aika helppo tapaus, poika taas sellainen että jos olisi syntynyt ensin niin toista lasta ei olisi tullut.
Että tiedä siitä helpotuksesta...
Samat sanat. Pojan kanssa on paljon rankempaa ja tuntuu, että pojilla on monin tavoin paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin tytöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojissa on vaikeutena se kun niille pitää opettaa kädestä pitäen kaikki mitä taas tytöt oppii ihan matkimalla ja päättelemällä. Se omaan napaan tuijotus alkaa ihan syntymähetkellä valitettavasti. Joten ihan perus ihmisenä olemisetkin pitää moneen kertaan jankata koska ne ei tee mitään ilman käskyä. Ei syö, ei peseydy, ei pukeudu, ei ole mitenkään motivoituneet kasvamaan, elämään. Muiden pitää kaikki tehdä eteen. Ei ne varmaan hengittäisi jos sitäkin ei olisi erikseen neuvottu.
Mulle myös pojat ( 2 kpl) ovat olleet suuria helpotuksia.
Olen ollut töissä varhaiskasvatuksessa sekä kouluissa ja kyllä se draama ja ihmeellinen vänkääminen on monelle tyttölapselle sisään rakennettu piirre ja se ”kiusaaminen” ja kolmannen pyörän ulosjättämisleikki alkaa jo tosi varhain 1.-2. luokalla, joskus jo esikoulussa.
Sitten siihen päälle vielä menkkajutut ja niistä aiheutuva pahantuulisuus ja joka kuussa koittava kiukuttelu oman tosi pahan PMS:n päälle? Ja moni tyttö haluaa käyttää vaan merkkivaatteita, eli siihen uppoaa rahaa kivasti.
Sille on suorastaan tarkoitus, että olen saanut vaan poikalapsia enkä kadehdi tyttölapsen saaneita tipan tippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehtaatkin. Naisen ja tytön elämä on Suomessa paljon turvallisempaa ja parempaa.
No mitä olet tyttönä ja naisena joutunut kokemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ehkä joutuu poikana ja miehenä kokemaan asioita, joita sinä et koskaan joudu kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samat fiilikset!
Kolme lasta, kaikki poikia ja tavallaan olin helpottunut kun kuulin että tämä kolmaskin olisi poika. Olisin mielellään ottanut tytönkin mutta omat henkilökohtaiset kipuilut naiseksi kasvamisessa, paha kymmenien vuosien syömishäiriö, tyttöporukoihin pääsyn vaikeus ym. varmaan vaikuttivat siihen että ajattelen olevani parempi poikien äitinä.
Kauhulla myös mietin että pitäisi viedä tyttöä harrastuksiin ja yrittää päästä siellä niiden muiden äitien kanssa jotenkin hyviin väleihin ym. Koen että poikien kanssa saan olla ehkä enemmän oma itseni ja toisaalta miehelle tulee ehkä helpommin omat juttunsa poikien kanssa, tyttöjen kanssa mies voisi helpommin jäädä passiivisemmaksi osapuoleksi.
Mutta pohdintani on siis vain oman mieleni ja elämänpolkuni tulos ja ihan yht mielellään olisin kolmen tytön äiti.
Pojalla on paljon suurempi mahdollisuus joutua pahoinpitelyn, ryöstön tai henkirikoksen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa joskus kysyi yksi tyttökatraan äiti että mitä yhteistä keksit sun kahden pojan kanssa? Olin vähän silleen, että mitä?
- piirtely, maalaaminen
- trampalla hyppely
- lautapelien pelaaminen
- pleikkarilla pelaaminen
- juoksulenkit esikoisen kanssa
- kokkaaminen
Ai, tarkoitiko jotakin muuta? Hei, meillä on myös yksi virallinen yhteinen harrastus, joka yhdistää meitä kaikkia kivasti.
Sitten kun kysyin tältä naiselta, että mitä hän harrastaa tyttöjen kanssa ja että löytyykö yhteistä koko perheen harrastusta niin tämä meni vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tahdoin tytön ja sain. Tahdoin tytön ja sain pojan. Mietin, että poikakin on kiva. Tulin taas raskaaksi ja ajattelin, että olisi kiva saada toinenkin poika. Sain toisen pojan.
Tytön tahdoin yhteisten juttujen vuoksi. Pojan tahdoin, kun huomasin miten suoria ja avoimia pienet pojat voivat olla. Toinen poika olikin toiveissa, kun ajattelin, että myös sisarusten väliset suhteet voisivat meidän perhessä olla helpompia, jos olisi miesenemmistö. Tyttöni on juonimpi kuin pojat, mutta hänestä on kasvanut jo reilu, suora ja menetyvä. Tahdon kasvattaa vahvan ja omanarvonsa tuntevan tytön.
Eivätköhän nuo luonne-erot ja kiinnostuksen kohteet selity enemmän persoonallisuudella tai kasvatuksella kuin sukupuolella. Omassa suvussani miesväki on ollut hiljaista ja pitäneet asiat sisällään kun taas naisväki on kyennyt puhumaan suoremmin ja avoimemmin. Niin ikään veljeni ja äitini ovat mielenkiintonsa kohteiden suhteen samasta puusta veistetyt kun taas minä muistutan enemmän isääni. Vaikka olin lapsi jo 70- ja 80-luvuilla, niin meillä ei yritetty tunkea poikia ja tyttöjä omiin muotteihinsa, vaan saimme mielestäni aika vapaasti olla sitä, mitä itse halusimme.
Mistä voit olla varma että poika säästyy asioilta joita sinä olet kokenut? Itselläni on kaksi poikaa, 5v ja 1,5v ja olen oikeastaan aina halunnutkin poikia mutta välillä näiden lapsukaisten painihetkiä ja iltavillejä katsellessani mietin olisiko täällä rauhallisempaa jos olisi kaksi tyttöä tai jos toinen olisi tyttö 😄
Juu minulla isänä oli ihan samankaltainen ajatusmalli kuin ap tuntuu ajattelevan. Oli helpotus kun esikoinen (jäi ainoaksi) oli tyttö, niin ei joudu kokemaan samaa kuin minä. Mutta eihän elämä sukupuolesta kiinni ole oikeasti.
Kolmen pojan äitinä joskus itsekin mietin, että esim. poikien kaverisuhteisiin ei onneksi liity tytöille tyypillisiä draamajuttuja ja sipinöitä ja supinoita. Mutta pojilla on sitten omat juttunsa ja näistä poikana ja miehenä olemisen haasteista pitää kysyä miehiltä. Eiköhän se ole yksilöstäkin kiinni, kuinka kaverisuhteet sujuvat. Tietenkin sekin vaikuttaa, että millaiset luokkatoverit lapsi sattuu koulussa saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on paljon suurempi mahdollisuus joutua pahoinpitelyn, ryöstön tai henkirikoksen kohteeksi.
Niin miesten toimesta. Naisetkin on miesten uhreja. Ja en tiedä kovin montaa miestä jotka on joutuneet toistuvasti seksuaalisesti ahdistelluksi 12 ikävuoden jälkeen, normaalin seksuaalisen ahdistelun lisäksi minut on raiskattu ja on myös käyty käsiksi ja lyöty. Ensimmäisen kerran poika löi tajuttomaksi ala-asteella, sen jälkeen olen tullut miesten väkivallan kohteeksi monta kertaa. Ja tämä on sitä naisen elämää ja tunnen monta kaltaistani. Minulla on itselläni useampi poika ja voin sanoa että he tuskin on muuta kuin uhka muille.
Pojat pitää kouluttaa olemaan tekemättä niitä ikäviä asioita muille.