Te eronneet joiden mies ei hoitanut lapsia. Muuttuiko asia eron jälkeen?

Ei

Ei tilanne muutu miksikään.

Muuttui täysin. On sanonut, että nyt saa hoitaa oman mielensä mukaan. Ennen kuulema minä päätin kaikesta. Tiedä sitten, mutta oikeasti on kuin eri mies.

Vierailija kirjoitti:

Muuttui täysin. On sanonut, että nyt saa hoitaa oman mielensä mukaan. Ennen kuulema minä päätin kaikesta. Tiedä sitten, mutta oikeasti on kuin eri mies.

No päätitkö kaikesta?

Mun eksä hoiti lapsia lähinnä pakotettuna silloin, kun olimme vielä yhdessä. Nykyään hän on viikonloppuisä, joka ei koskaan ota lapsia hoitoon muina ajankohtina, vaan joudun palkkaamaan lapsenvahdin jos minulla on mitään menoja. Tämä siitä huolimatta, että hän asuu noin kilometrin päässä ja lapset ikävöivät häntä jatkuvasti. Eipä hän koskaan edes soittele lapsille. Esittää kyllä ulkopuolisille olevansa ihana ja välittävä isä...

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä hoiti lapsia lähinnä pakotettuna silloin, kun olimme vielä yhdessä. Nykyään hän on viikonloppuisä, joka ei koskaan ota lapsia hoitoon muina ajankohtina, vaan joudun palkkaamaan lapsenvahdin jos minulla on mitään menoja. Tämä siitä huolimatta, että hän asuu noin kilometrin päässä ja lapset ikävöivät häntä jatkuvasti. Eipä hän koskaan edes soittele lapsille. Esittää kyllä ulkopuolisille olevansa ihana ja välittävä isä...

Miten ne viikonloput siellä isällä sujuu? Saako lapset asiallisesti ruokaa, unta, huolehtiiko kaikki mitä pitääkin? Ap

Ei. Yhdessä ollessa hoiti sentään pakotettuna vähän. No joskus leikitti hetken vapaaehtoisesti ja tuli leikkipuistoon mukaan. On jäänyt elävästi mieleen ne aamut, joina olin etukäteen pyytänyt että hän heräisi lapsen kanssa. Hän heräsikin, ja viihdytti lasta ihan max tunnin. Sitten tulivat herättämään minut, koska "ei tää viihdy enää". Jep jep. Kun valitin väsymystä, käski mennä aikaisemmin nukkumaan (menin aina ennen puolta yötä). Itse hän valvoi aamuyöhön asti tietokoneella pelaten. Ei hitto että ärsyttää vielä näin vuosienkin jälkeen.

Mutta niin: Eron jälkeen on hoitanut keskimäärin 1-2 kertaa kuussa pari kolme tuntia kerralla. Tosin useampi vuosi mentiin niin, että hän tuli meille eli ei edes ollut lapsen kanssa kahdestaan.

Sitä kuitenkin saa mitä tilaa, lapsi 8v ei koskaan kysele isänsä perään ja sanoi taannoin haluavansa mennä sinne vain siksi, koska siellä saa pelata.

Kyllä tosin hitaasti. Ensin oli ihme pelleilyä hakujen suhteen ja kun lapset kasvaneet esiteini/teini manipuloinut ne suurin piirtein jo asumaan sinne kun ei ole enää sitä pikkulasten vastuuta. Minä tein kaiken työn jonka jälkeen isä ottaa kunnian ja etäännyttänyt lapset äidistään. 

Ei alkanut mutta tapaa joskus ehkä kerran pari vuodessa, hyvä vuonna neljä kertaa. Kannattaa varautua että se vähäinenkin kiinnostus haihtuu. Uusi vaimo edesauttaa unohtamaan ja uudet lapset usein myös.

Joka toinen vkl lapset käyvät isällään. Pääosin mummo hoitaa tai miehen nyxä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä hoiti lapsia lähinnä pakotettuna silloin, kun olimme vielä yhdessä. Nykyään hän on viikonloppuisä, joka ei koskaan ota lapsia hoitoon muina ajankohtina, vaan joudun palkkaamaan lapsenvahdin jos minulla on mitään menoja. Tämä siitä huolimatta, että hän asuu noin kilometrin päässä ja lapset ikävöivät häntä jatkuvasti. Eipä hän koskaan edes soittele lapsille. Esittää kyllä ulkopuolisille olevansa ihana ja välittävä isä...

Miten ne viikonloput siellä isällä sujuu? Saako lapset asiallisesti ruokaa, unta, huolehtiiko kaikki mitä pitääkin? Ap

En ole ihan varma miten sujuu, sillä lapset tottakai ovat isällekin lojaaleja. Näkemyserojakin ihmisillä voi olla. Se on varmaa että isä ei jaksa herätä lasten kanssa samaan aikaan, vaan on ohjeistanut lapset syömään itse jotain kun heräävät monta tuntia ennen isää. Toivottavasti pesevät hampaat aamuisin kuitenkin... Lapset pelaavat ja roikkuvat kännyköillä. Saavat siis kyllä syödäkseen eikä isä käytä päihteitä tai ole muuten vaarallinen, mutta ei siellä käydä kylvyssä tai välttämättä mennä ajoissa nukkumaan, tai osata pukea kuravaatteita tai tarkistaa läksyjä. Ikävä lähettää lapset sinne jossain vanhoissa vähän nujahtaneissa vaatteissa, mutta uudet ja paremmat häviää siellä kuitenkin. 

Muuttui todellakin, nykyään hoitaa kiltisti sellaiset 8 päivää kuukaudessa. Pitää sopimuksista kiinni. Ennen eroa olin vain sylkikuppi kmja halveksittu orja kotona. Luojan kiitos otin eron.

Tutut jotka eronneet mm koska mies ei osallistunut omien lasten hoitoon mitenkään vaan eli kuin olisi perheen teini joka tekee mitä lystää muista väiittämättä eivät olleet edes kuvitelleet että mies alkaisi eron myötä huolehtimaan lapsistaan. Halusivat lähinnä riippakiven, loisen pois elämästään.

Osalla nykyään lapset vuoroviikoin isällään, osalla satunnaisia tapaamisia ja osa hylännyt omat lapsensa kokonaan vaikka asuu kivenheiton päässä.

Yhdessä ollessamme isä hoiti ihan hyvin lapsia. Eron tullessa alkoi sitten baareissa juoksemaan. Lapset olivat alkuun siellä hetken 50/50. Ei sujunut, erään kerran isompi lapsista sitten soitti minulle yöllä, että iskä ei ole kotona ja heitä pelottaa. Olivat iältään 4v ja 7v. Hain tietty kotia. Pienempi oli syönyt raakaa perunaa nälkäänsä. Isompi (osasi siis jo kirjoittaa ja lukea) oli viestitellyt isälle, että koska tulee kotia, että pelottaa. Isä oli jossain juopottelemassa eikä vastannut. Sydämeni meinasi särkyä. Lapsia ei enää kiinnostanut mennä yhtään isälle ja minä en halunnut päästää, eikä kyllä isääkään kiinnostanut. Joskus isompina kävivät jonkun viikonlopun. Nyt on lapset jo aikuisia. Harvoin näkevät isäänsä tai muutenkaan ovat tekemisissä, joskus soittelevat. Isä teki sitten uuden perheen ja elelee heidän kanssaan. Aikaisemmat lapset eivät vain kiinnostaneet.

Muuttui. Hänestä tuli vastuullinen lasten kaikki asiat hoitava isä. Ja sitä on jatkunut n.11v. Kohta nuorimmainenkin on täysikäinen.

Hyvin vähän osallistui lasten hoitoon yhdessäolon aikana. Oma-aloitteisesti ei juuri ikinä ja pakeni paikalta aina kun olisi ollut jotain vastuullisempaa lasten kanssa. Meillä 3 lasta pienillä ikäeroilla sillä ajatuksella, että miehellä oli suuri vauvakuume ja hän oli innokkaampi alussa kaikesta lapsiin liittyvästä. Hänellä ne olivat pelkkiä puheita ja käytännössä ei juuri osallistunut perhe-elämään vaan sysäsi kaiken minun harteille. 

Ero tuli. Mies tapasi lapsia aluksi sillain, että hän kävi lasten ja minun luona. Ne eivät oikeen edenneet. Sitten kokeiltiin, että lapset meni miehen vanhemmille ja mies tapasi lapsia siellä. No siellä mies antoi vanhempiensa hoitaa lapset. Pikku hiljaa miestä ei kiinnostanut lapset juuri ollenkaan, olivat hänellä yhdentekeviä ja lasten näkeminen jäi kokonaan. Ei ole tavannut lapsia nyt 4 vuoteen ollenkaan. Elatusmaksut kyllä maksaa joka kuukausi, niiden maksusta ei ole ollut epäselvyyttä ikinä. 

Ei lapset olletkaan hänen mielestään sitä mitä aikoinaan kuvitteli perhe-elämän olevan.  

Mitä lapsilta olen kuullut sekä exän ennetta nähnyt, niin eipä tilanne ole juurikaan paremmaksi muuttunut. Lapset itse sanovat, että isänsä ei heidän kanssaan ole vaan lasten juttujen ohi kiilaa somettelu ja kavereille jaarittelu puhelimessa, somessa tosin ollaan olevinaan maailman parasta iskäkultaa. Ruokakin on mitä on eli pääsääntöisesti jotain halpaa einesmössöö. Lasten sanoin: oispa kiva kun isäkin olis jo aikuinen.

Tuli mieleen jonkun toisen kommentista, että meilläkin menee niin, että hyvätuloinen isä syö kaikenlaisia erikoisherkkuja, mutta ei juurikaan osaa kokata eikä edes tarjoa lapsille samaa ruokaa kuin itse syö. Lapset saavat halvimpia eineksiä, tai makaronia ja jauhelihaa, ja isä paistaa itselleen pihvin kun on saanut lapset nukkumaan. Ei varmaan tarvitse sanoa, että on elatusmaksuista todella katkera, kun hänen mielestään ne menevät minun elintasoni kohottamiseen eikä lasten tarpeisiin. Ei kai tajua, mitä ihan normaali ruokakin maksaa, kun itse ostaa lapsiaan varten muutaman paketin spagettivuokaa, pussillisen omenoita ja paahtoleipää joka toinen viikonloppu. Sydäntä särkee lasten puolesta. Toivottavasti eivät tajua tätä koskaan.

Ei, lopetti senkin vähän vuorovaikutuksen. Lapset eivät ole olleet kuin 1-3 kertaa isällään yötä viiteentoista vuoteen. Laittaa nykyään jo teineille viestiä ehkä kerran kuussa. Kovasti aina kuulemma sanoo että kyllä häneen voi olla yhteydessä, sanoi jo lasten ollessa pieniä, eli on ulkoistanut vastuun vuorovaikutuksen ylläpitämisestä lapsille.

Hieno mies.

Aloituksesta särähti korvaan tuo, että nukkuminen menee edelle. Eikö muka saisi? Kyllä meillä menee ydinperheessäkin nukkuminen = oman jaksamisen turvaaminen lähes kaiken muun edelle. Jo on kumma, jos täytyy nukkumisestakin tuntea huonoa omatuntoa.