Tuntuuko muista siltä, että tämä vuosi on mennyt hukkaan?
Vuosi on mennyt lähinnä tällä palstalla notkuessa, kuten puolet viime vuodestakin. Välillä olen ollut harrastuksissa, mutta nekin olivat pitkään katkolla keväällä. Töitä ei ole eikä parisuhdettakaan, en ole päässyt edes treffeille sitten heinäkuun. Parisuhdemarkkinat tuntuvat olevan pahasti rikki nykyään ja asiaa ei yhtään auta se, että ikää on jo +30 ja parin kuukauden päästä tulee taas yksi vuosi lisää mittariin. Päivät menevät enimmäkseen kotona istuessa ja miettiessäni kulunutta vuotta en keksi mitään kunnollista muisteltavaa, kaikki päivät olivat keskenään lähes samanlaisia. Viime vuosi oli aivan paska eron takia ja odotin, että tästä vuodesta olisi tullut parempi. Mutta ei, ja koronapaska jatkuu edelleen ensi vuonna. Työkokeilu alkaa ehkä ensi vuoden alusta, mutta korona voi vielä estää senkin. Palkallisia töitä en ole hakemisesta huolimatta onnistunut saamaan...
Onko muilla täällä samanlaisia tuntemuksia? Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia? Viimevuotisen eron jälkeen elämäni on tuntunut olevan koko ajan jumissa ja umpikujassa, en pääse eteenpäin :(
Kommentit (30)
Ei! Tämän vuoden aikana olen opiskellut ja sivistänyt itseäni muun muassa opiskelin ihan uuden kielen. Olen myös kehittänyt tietoista läsnäoloa, sekä liikkunut aktiivisesti. Olen nauttinut läheisten seurasta ja tehnyt merkityksellistä työtä.
Eli tämä vuosi on sellainen, jollaiseksi sen itse olen tehnyt.
Eli vuosi mennyt hukkaan kun et ole päässyt vonkaamaan? Ok.
Itsellä vuosi on ollut mitä parhain. Etätyöskentely on mahdollistanut työskentelyn paljon kovemmalla tahdilla ja olen saavuttanut omia unelmiani suurin harppauksin. Olen todella onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Ei! Tämän vuoden aikana olen opiskellut ja sivistänyt itseäni muun muassa opiskelin ihan uuden kielen. Olen myös kehittänyt tietoista läsnäoloa, sekä liikkunut aktiivisesti. Olen nauttinut läheisten seurasta ja tehnyt merkityksellistä työtä.
Eli tämä vuosi on sellainen, jollaiseksi sen itse olen tehnyt.
Aika irvokasta, että tällaiseen ketjuun tullaan väittämään, että ihminen hallitsisi itse omaa elämäänsä. Vapaan tahdon olemassolokin on hyvin kyseenalainen asia.
No jaa, ei oikeastaan täysin hukkaan. Ennen koronaa asuin ulkomailla, sen jälkeen olen viettänyt paljon laatuaikaa perheen kanssa, käynyt Lapissa, aloittanut opinnot ja deittaillutkin aika paljon. Toki kesätyöt, matkat ja festarit yms. on jäänyt pois. Sitäkin suuremmalla innolla sinne sitten kun taas pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei! Tämän vuoden aikana olen opiskellut ja sivistänyt itseäni muun muassa opiskelin ihan uuden kielen. Olen myös kehittänyt tietoista läsnäoloa, sekä liikkunut aktiivisesti. Olen nauttinut läheisten seurasta ja tehnyt merkityksellistä työtä.
Eli tämä vuosi on sellainen, jollaiseksi sen itse olen tehnyt.Aika irvokasta, että tällaiseen ketjuun tullaan väittämään, että ihminen hallitsisi itse omaa elämäänsä. Vapaan tahdon olemassolokin on hyvin kyseenalainen asia.
Ei irvokasta, vaan juuri tällaisessa tilanteessa se on tärkeämpää kuin koskaan.
No ei. Olen esimerkiksi löytänyt Suomen luonnon ihan eri tavalla. Ennen matkustelin paljon, mutta nyt tuntuu että on se aika vaivalloista lähteä vaikkapa Kaakkois-Aasiaan vain parin viikon takia. Ja työnantajalla on ihan eri suhtautuminen etätöihin
Aika lailla hukkaan joo, mutta niin on menny myös 3 vuotta sitå ennen sairauden takia. Korona on mulle se ja sama, toki se huononeva maailmantilanne, kansantalous jne heikentää ekana valmiiksi huonosti pärjääviä. Tavallaan jännittää, mutta ei tässä nyt hirveästi menetettävää enää ole joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei! Tämän vuoden aikana olen opiskellut ja sivistänyt itseäni muun muassa opiskelin ihan uuden kielen. Olen myös kehittänyt tietoista läsnäoloa, sekä liikkunut aktiivisesti. Olen nauttinut läheisten seurasta ja tehnyt merkityksellistä työtä.
Eli tämä vuosi on sellainen, jollaiseksi sen itse olen tehnyt.Aika irvokasta, että tällaiseen ketjuun tullaan väittämään, että ihminen hallitsisi itse omaa elämäänsä. Vapaan tahdon olemassolokin on hyvin kyseenalainen asia.
Mitä pimeämpi on pimeys, sitä tärkeämpi on edes pieni toivon kipinä. Mitä lannistuneempi ihminen, sitä enemmän hän tarvitsee näköaloja toisenlaisiin mahdollisuuksiin.
Tämä vuosi on menyt vähän kuin sumussa. Aina samaa harmaata tylsyyttä vaan. Turvavälit ja eristäyminen arkipävää. Kontakin puutteessa aivot eivät saa stimulaatiota. Puuduttavaa raahautumista päivästä toiseen. Plääh...
Kyllä. Jäin alkuvuodesta työttömäksi, eikä pääse mihinkään reissuunkaan lähtemään. Oon notkunut kotona ja masentunut entisestään. Töitä oon yrittänyt etsiä, mutta tää epävarma tilanne ei motivoi mua.
Okei, kenestäkään muusta täällä ei siis tunnu siltä, että elämä ei tällä hetkellä ole sellaista kuin haluaisi sen olevan? Vähän erikoista, kun täällä oli eilen illalla jokin itsemurhaketju ja täällä kirjoittelee syrjäytyneitä päivittäin.
Löysin Tinderistä miehen ja tytär pääsi tässä poikkeustilanteessa suoraan todistusvallinalla opiskelemaan, joten ei ihan haaskuun ole mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Okei, kenestäkään muusta täällä ei siis tunnu siltä, että elämä ei tällä hetkellä ole sellaista kuin haluaisi sen olevan? Vähän erikoista, kun täällä oli eilen illalla jokin itsemurhaketju ja täällä kirjoittelee syrjäytyneitä päivittäin.
Jahas, tänne ehtikin tulla jo toisenlaisia kommentteja.
Ei ole mennyt hukkaan. Alkuvuoden olin työtön ja ehdin tehdä kaikkea mukavaa. Sitten sain koronasta huolimatta töitä ja se on kyllä vaikuttanut siihen, ettei niin paljon jaksa tehdä, mutta onneksi on saanut tehdä etätöitä ja olla kotona. Etenkin kesällä jäi enemmän aikaa ulkoiluun. Ollaan myös oltu mökillä ja olen lukenut toooosi paljon ja käynyt mielenkiintoisia online-kursseja. Että ihan kivasti on mennyt.
No ei nyt hukkaan mutta useampi reissu jäi tekemättä, yksi koronan takia toinen puolison luunmurtuman takia. Kotona on oltu ja paljon, mutta niin olen kyllä paljon muutenkin. Minua auttaa jaksamaan työn ja arjen ohessa nimenomaan matka jonnekin silloin tällöin. Yleensä kotimaassa Lappiin tai täältä Länsi-Suomesta katsottuna jonnekin muualle vähän kauemmas.
Nyt on tullut enemmän oltua tässä lähiseudulla. Onneksi ruskaretki pohjoiseen toteutui. Siinä lataa omaa jaksamista ihan vain pitkäksi ajaksi. Maisemanvaihto välillä tekee terää.
Vierailija kirjoitti:
Löysin Tinderistä miehen ja tytär pääsi tässä poikkeustilanteessa suoraan todistusvallinalla opiskelemaan, joten ei ihan haaskuun ole mennyt.
Aloittaja on saanut Tinderistä pelkkää mielipahaa sen puolen vuoden aikana, jonka on siellä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Okei, kenestäkään muusta täällä ei siis tunnu siltä, että elämä ei tällä hetkellä ole sellaista kuin haluaisi sen olevan? Vähän erikoista, kun täällä oli eilen illalla jokin itsemurhaketju ja täällä kirjoittelee syrjäytyneitä päivittäin.
Viesti 8
Tuntuu. Työt vähentyneet merkittävästi ja makana lähinnä kotona. Tämän ajan olisin voinit käyttää vaikka kuntoiluun ja terveellisen ruoan tekoon mutta ei.
Sitten taas ei tunnu. Lapsi aloitti ekan luokan ja viihtyy siellä todella hyvin. Saanut uusia kavereita ja oppinut paljon uutta. Toinen lapsi myös saanut tarhassa paljon kavereita ja nolemmat menestyneet hyvin harrastuksessaan. Nämä on ne asiat mitkä vievät eteenpäin ja saavat sen aikaan että vuosi ei ole mennyt hukkaan.
Sitten palataan taas minuun. Tuntuu.
Vähän ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ihana vuosi kun on pienet lapset, mutta toisaalta harmittaa kun mikään suunnitelma ei toteutunut ja korona on pilannut kaiken. Lisäksi ärsyttää jo koko koronahysteria, esim ottasin mielummin jo koronan kuin jonkun rokotteen mitä nyt yritetään väkisin saada kaikille. Nyt pitäis yrittää ensi kuussa muuttaa vielä, ja toivottavasti menis kaikki hyvin ja ensi vuosi paremmin.
Ihmisen elämä on melko pitkälti sellaista, millaiseksi hän sen itse tekee.
Korona on tuonut rajoituksia mutta niiden myötä säästyneen ajan ja rahan olen käyttänyt muuhun. Laittanut kotia, pihaa, opetellut neulomaan, alkanut harrastaa retkeilyä, marjastusta ym kivaa!