Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muista siltä, että tämä vuosi on mennyt hukkaan?
12.11.2020 |
Vuosi on mennyt lähinnä tällä palstalla notkuessa, kuten puolet viime vuodestakin. Välillä olen ollut harrastuksissa, mutta nekin olivat pitkään katkolla keväällä. Töitä ei ole eikä parisuhdettakaan, en ole päässyt edes treffeille sitten heinäkuun. Parisuhdemarkkinat tuntuvat olevan pahasti rikki nykyään ja asiaa ei yhtään auta se, että ikää on jo +30 ja parin kuukauden päästä tulee taas yksi vuosi lisää mittariin. Päivät menevät enimmäkseen kotona istuessa ja miettiessäni kulunutta vuotta en keksi mitään kunnollista muisteltavaa, kaikki päivät olivat keskenään lähes samanlaisia. Viime vuosi oli aivan paska eron takia ja odotin, että tästä vuodesta olisi tullut parempi. Mutta ei, ja koronapaska jatkuu edelleen ensi vuonna. Työkokeilu alkaa ehkä ensi vuoden alusta, mutta korona voi vielä estää senkin. Palkallisia töitä en ole hakemisesta huolimatta onnistunut saamaan...
Onko muilla täällä samanlaisia tuntemuksia? Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia? Viimevuotisen eron jälkeen elämäni on tuntunut olevan koko ajan jumissa ja umpikujassa, en pääse eteenpäin :(
Kommentit (30)
Huonoin vuosi, mitä koskaan on ollut. Itken joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Vaihdoin tänä vuonna alaa. Olen nyt unelmatyössäni. Ostimme maaliskuussa unelmiemme asunnon, jota olemme remontoineet pikkuhiljaa. Korona pakotti reissutyötä tehneen mieheni kotiin ja parisuhteemme voi nykyisin loistavasti. Olen myös tänä vuonna ehtinyt treenaamaan enemmän kuin ennen ja olen parantanut monia ennätyksiäni treeneissä.
Vierailija kirjoitti:
Huonoin vuosi, mitä koskaan on ollut. Itken joka päivä.
Olen pahoillani puolestasi.
Hyvä vuosi on ollut : )
Joskus näinkin.
Ei ole kauhean empaattista hehkuttaa tässä ketjussa, kuinka hyvin itsellä menee elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan:) Olen menettänyt vain matkat mutta saanut paljon muuta tilalle.
Nyt on ollut rahaa ja aikaa tehdä uutta pihaa eikä ole harmittanut että se on pois matkarahoista. Ei tarvinnut valita. Samalla on tullut tutustuttua lähimetsiin ja järviin paremmin, samoin on viihdytty omassa pihassa ja nautittu niiden antimista. Kesäaamuina on ollut ihana mennä uimaan kun kukaan muu ei ole ollut vielä hereillä. Viime kesänä ei ollut aikaa kun raksa oli vielä kesken.
Perhettä ja ystäviä on tavattu ihan normaalisti, joka viikko on ollut joku syömässä tai me olemme käyneet jonkun ystäväperheen luona. Etätyö on ollut meille tuttua jo vuosia joten sekään ei ole rasittanut. Lähimatkailua parin viikonlopun verran, oikeastaan sekään ei nyt kiinnosta. Kotona on kivaa vaikka toki odotamme maailman avautumista taas.
Yhtään sairastumista ei ole vielä ollut työ- eikä lähipiirissä
Kiitos vaan vastaajille, nyt vituttaa entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohdin itsekin muutama päivä sitten. Voisihan sitä tehdä kaikenlaista välittämättä koronan saamisesta, mutta en halua ottaa riskiä ja sen takia arkemme (ja pyhämme) on tällä hetkellä aika yksitoikkoisia.
Olen siis tällä hetkellä kotona lapsen kanssa (päiväkotijärjestelytkin meni pilalle jatkuvan nuhan takia, joten lopetin työt ja otin lapsen takaisin kotiin) ja lisäksi toinen lapsi syntyy parin kuukauden sisällä eli kohta alkaa taas äitiysloma.
Esikoisen vauva-aikana käytiin paljon kaikkialla, kuten kirjastoissa, perhekahviloissa, vauvauinnissa sekä kylpylöissä keskenään, matkusteltiin yms. ja 6 päivää viikossa olikin jotain menoa/ tekemistä. Se oli mukavaa aikaa.
Sitten tuli korona, töiden aloitus ja lopetus ja taas jäätiin kotiin, mutta nyt ei käydäkään enää missään. Okei kaksi kertaa päivässä ulkoilemassa, mutta tällä alueella (5 kilometrin säteellä) on puistot todella hiljaisia aamuisin lapsista ja iltaisin siellä on lähinnä koululaiset leikkimässä, joten ei tuota aikuisseuraakaan ole itselle eikä lapselle leikkikavereita (toki hän vaikuttaa ihan tyytyväiseltä minunkin seurassa).
Tässä kun mietin tulevaa äitiyslomaa ja koronan edelleen jatkumista, niin kieltämättä on ankea olo, kun tietää, että ollaan silti edelleen kotiympyröissä. No ehkä kesällä sitten voidaan käydä uimassa tuossa lähirannalla, mutta on tässä vielä yli 6 kuukautta yksinäisyyttä ja ankeutta ennen sitä.
Ja ei, meillä ei ole sukulaisia, joihin olisi läheiset välit, joten ei voida sukuloidakaan ja ystäviä itselläni on 1 kpl, joten ei voi tuttavienkaan sopia tapaamisia tai puistotreffejä yms.
Tuntuu. Tarkoitus oli eron jälkeen matkustella parisen vuotta ja alkaa sen jälkeen katsomaan muuta elämää.Paskat..
mies52v
Ei toki hukkaan, olen nauttinut etätyömahdollisuudesta ja elämän perusasiat ovat kunnossa. Mutta olisin kyllä halunnut tehdä paljon enemmän; matkustella ja harrastaa. En ole enää nuori joten aikaa ei ole muutenkaan siihen, että ehtisin käydä kaikissa niissä paikoissa, joista olen haaveillut.