Haluan elää itselleni, mutta...

en "osaa" olla ilman miestä. Oon eronnut kolmisen vuotta sitten ja nautin yksinolosta, vain lapset seurana. On ollut jotain virityksiä, mutta ne päättyivät huonosti ja kuormittivat. Haluaisin elää elämääni rauhassa, mutta oon niin hemmetin miehenkipeä, ettei tästä mitään tule. Just eilen päätin, että nyt loppui ja kas, taas löysin itseni pelaamasta silmäpeliä. Rasittavaa, mut kai se sit nikn on, ettei mua ole tarkoitettu elämään yksin.