Lue keskustelun säännöt.
Olen maannut sängyn pohjalla viikkoja.
Aloittaja
29.10.2020 |
Löytyykö täältä kohtalotovereita.. olen sairastanut vuosia vaikeaa masennusta. En ole terapiassa sillä liian pitkään pois työelämästä ja masennuslääkkeet eivät ole auttaneet. Perhettä ei ole. Sairastuin tänä vuonna verisairauteen ja tämä tilanne kun ei ole työtä , perhettä, ystäviä , arkirutiineja.. en näe missään valoa ja tosiaan tilanne on nyt se että makaan vain sängyssä ja nousen ainoastaan vessaan ja vähän jotain syömään. Olen kovin yksin ja niin loppu.
Onko ketään joka olisi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (46)
Voimia!! ❤️ Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi. Ole kuitenkin itsellesi armollinen. Ota aikaa itsellesi. Se tulee ottamaan paljon aikaa, kun päätät nousta sieltä. Usko pois. Asiat järjestyy. Kuulostaa kliseeltä, mutta näin se vaan on. Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Itse olin 3kk sängynpohjalla ja en edes jaksanut pestä hampaita.
Selasin nettiä ja aikani kuluksi selasin töitä. Nyt olen harjoittelussa.
Ota itsellesi joku tavoite! Pieniä positiivisia haasteita. Tulet ihan varmasti saamaan muita ajatuksia, hyviä ajatuksia! ❤️❤️❤️
Jos asut Turussa, mennän kahville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin helpottaa kuulla etten ole yksin. Moni terve ihminen ei voi käsittää miten joku voi maata sängyn pohjalla viikosta toiseen.. hävettää.. on hyvin vaikeaa kun on yksin ja ystäviä ei ole, itse asun Uudellamaalla, olisin mielelläni lähtenyt kahville❤️
Haluatko että autan sua jos et asu kovin kaukana?
❤️ Turusta taas moi...!!
Älä lannistu. Näitä masentavia päiviä on. Älä ikinä anna sen lannistaa mieltä. Ja et ole yksin.
Mitä sun elämässä voisi olla sellaista, mikä voisi muuttaa sun arkea niin että saisit uuden otteen johonkin rutiiniin?
Kuulostaa ikävältä tilanteesi. Toivon sulle parempia aikoja.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Raamattu.
Uusi Testamentti.
Selviät.
Tule sen jälkeen kertomaan se muille tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimahali! Oon ollut tuossa itsekin, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen elämä on ihan ok.
Ala äänikirjojen lukijaksi jos et tee muuta. Menee hyvin siinä makoilun ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vapauttavalta. Kunpa itselläkin löytyisi aikaa siihen, että vain makaisin viikkoja sängyssä.
Mulla vähän samantyyppistä meneillään. Lääkkeitä nassuun ja kaukosäädin tassuun. Ulkoilen silloin kun terveys antaa myöten. Eli kun voimat riittää siihen.
Voimahalit täältä sulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä kateellinen ap:lle, itse lähdin töihin aamukahdeksalta ja olen täällä edelleen! Prkl..
Metsä. Jos mitenkään pääset alkuun vaikka 10 minuuttia metsään se auttaa. Voimia, olet tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vapauttavalta. Kunpa itselläkin löytyisi aikaa siihen, että vain makaisin viikkoja sängyssä.
Älä toivo, se on hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vapauttavalta. Kunpa itselläkin löytyisi aikaa siihen, että vain makaisin viikkoja sängyssä.
Älä toivo, se on hirveää.
Se on todellakin hirveää, varsinkin jos on yksin eikä ketään auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsä. Jos mitenkään pääset alkuun vaikka 10 minuuttia metsään se auttaa. Voimia, olet tärkeä!
Tämä on minusta aika vastuuttomasti sanottu. Koska kyllähän jotkut ihmiset nyt vain ovat turhia. On kelju temppu saada heidät kuvittelemaan itsestään liikoja, sillä kun totuus ennemmin tai myöhemmin valkenee, siinä vain putoaa korkeammalta.
Sun mielestä masentuneet ja yksin jääneet ihmiset ovat turhia? Sanattomaksi vetää kaltaisesi julmuus.
Minulla dg. toistuva vaikea masennus. Olen pudonnut pimeyteen monta kertaa, mutta aina jotenkin päässyt ylös; joskus auttaneet väkisin kotiin tunkeneet ystävät, usein kissa, josta pitää huolehtia, vaikkei itse jaksa/muista edes syödä tai peseytyä. Down-tilassa en vastaa puhelimeen, enkä viesteihin. Mielialat voi vaihdella päivittäin, ehkä myös 2-suuntaista mukana, tosin maanisia vaiheita ei ole ollut koskaan...
AP, olet nuori, sulla on suunta vain ylöspäin. Yritä hankkia apua? esim. auttavat puhelimet, nettiterapia?
Vierailija kirjoitti:
Minulla dg. toistuva vaikea masennus. Olen pudonnut pimeyteen monta kertaa, mutta aina jotenkin päässyt ylös; joskus auttaneet väkisin kotiin tunkeneet ystävät, usein kissa, josta pitää huolehtia, vaikkei itse jaksa/muista edes syödä tai peseytyä. Down-tilassa en vastaa puhelimeen, enkä viesteihin. Mielialat voi vaihdella päivittäin, ehkä myös 2-suuntaista mukana, tosin maanisia vaiheita ei ole ollut koskaan...
AP, olet nuori, sulla on suunta vain ylöspäin. Yritä hankkia apua? esim. auttavat puhelimet, nettiterapia?
Olen huono soittamaan esimerkiksi auttaviin puhelimiin, koen ettei se auta minua. Enemmänkin kasvokkain tapahtuva keskustelu ja läsnäolo. Hoitosuhde on psyk.polille mutta tapaamisia hoitajan kanssa ei ole, ainoastaan tapaaminen lääkärin kanssa jos tarvitsee lääkitystä tai lausuntoa, eli todella yksin olen.
Joulu ahdistaa sillä elossa olevia sukulaisia ei ole, mutta näin on ollut jo pitkään vuosikymmenen. Olen surullinen ja turtunut.
Tänään olen saanut aikaiseksi sen että söin aamupalaa ja kävin suihkussa. Ulos en ole päässyt. Olen niin lamaantunut ja jossain niin kaukana omassa maailmassani että yleensä vain makaan, edes tv.ei ole päällä eikä sitä tule katsottua tai tehtyä mitåän. Olen niin väsynyt enkä tiedä miten saisin elämästä kiinni.
Vakavan sairauden takia olisi todella tärkeää huolehtia liikkumisesta ja itsestään.
Voimia sinulle ystävä! ❤️ Kyllä minullakin menee huonosti...mutten jaksa kirjottaa tarkemmin.