Lue keskustelun säännöt.
Olen maannut sängyn pohjalla viikkoja.
Aloittaja
29.10.2020 |
Löytyykö täältä kohtalotovereita.. olen sairastanut vuosia vaikeaa masennusta. En ole terapiassa sillä liian pitkään pois työelämästä ja masennuslääkkeet eivät ole auttaneet. Perhettä ei ole. Sairastuin tänä vuonna verisairauteen ja tämä tilanne kun ei ole työtä , perhettä, ystäviä , arkirutiineja.. en näe missään valoa ja tosiaan tilanne on nyt se että makaan vain sängyssä ja nousen ainoastaan vessaan ja vähän jotain syömään. Olen kovin yksin ja niin loppu.
Onko ketään joka olisi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (46)
Kannattaa maata siinä sängyn päällä.
n18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa maata siinä sängyn päällä.
n18
No tuo olikin viisas kommentti
Samaa täällä. 2 vuotta ollut täysin yksin, asun Helsingissä. ainut ihmiskotaktit ovat olleen sairaanhoitaja ja etsivä nuorisotyö. Ikä mulla 29v.
Se pelko ja loputon ahdistus on kamala. Harkitsen joka ilta että hyppään parvekkeelta. Kuukaudesta toiseen tämä sama yksinäisyys. Vointini on mennyt niin huonoksi.
Ei mullakaan tukiverkkoa.
ehdotuksia miten vois päättää tätä loputonta tuskaa? Toivoa ei ole.
Pienin askelin eteenpäin. Ehkä ei tässä vaiheessa kannata liikaa miettiä liian pitkälle. Työllistymistä jne. Jos ottaa tavoitteeksi vaikka sen päivittäisen suihkun? Ei kannata ajatella tyyliin "mihin sitä suihkua päivittäin tarvii, kun vaan makaan koko ajan itsekseni ja en tässä likaannukaan". Fakta on kuitenkin, että suihkun jälkeen on AINA parempi olo. Tulee niitä pieniä onnistumisen tunteita ja jotain rutiinia.