Tekeekö yliopiston arvosanoilla mitään?
Siis kurssiarvosanoilla. Mikä merkitys niillä on?
Kommentit (30)
Niitä voi käyttää tekosyynä työnhakijan hylkäämiseen.
Oma kokemus: ei. Ellei halua tutkijaksi.
Jos haet toiseenkin maisteriohjelmaan, tai eri yliopistoon ensimmäiseenkin, niin sitten kandin paperit merkkaa. Muuten ei niin väliä, tutkinto on tutkinto ja sen sisältö ratkaisee.
Jos haet töihin johonkin viidestä isosta konsulttifirmasta, niin niillä on väliä todella paljon.
Myös jotkut muut (yleensä isot) yritykset pyytää traineehaun yhteydessä laittamaan opintorekisteriotteen liitteeksi, mutta empä tiedä paljon arvosanoja kattelevat.
Kaipa ne voi vaikuttaa myös, jos hakee tohtoriopintoihin.
Periaattessa ei mitään väliä.
Yliopisto on sarja projekteja. Harvan gradua kaan kukaan lukee (nim. Oma gradu ohjaa tuhansien työläisten arqea)
Massaluennoilla arvosanat voi olla risuaita tai binaarikoodia (0011010010110101101001)
Sehän siinä on että niitä täytyy saada hyväksyttynä se 300 opintopistettä. Ja amkt- yliopistossa EI OLE ryhmätöitä
On muotia sanoa, että ei ole mitään väliä ja että vain tutkijanuralle jos sinnekään. Onhan se kirjaimellisesti ottaen totta.
Asian toinen puoli on se, että aika monella alalla työpaikka ja tekijä löytävät toisensa alan verkostojen kautta. Miettikää omalle kohdalle: jos teidän pitäisi palkata nuori arkkitehti nopealla aikataululla vaativaan projektiin, jossa ei ole aikaa tehdä isoja virheitä, mitä tekisitte? Te olisitte itse ihan eri sukupolvea, teillä olisi kiire, tiedätte että jokainen hakija osaa kyllä näyttää paperilla hyvältä. Aivan, soittaisitte sen alan professorina toimivalle tutullenne ja pyytäisitte tipauttamaan muutaman nimen.
Jos olette tehneet opintouranne sillä ajatuksella, että mitä väliä, eihän näitä arvosanoja kukaan koskaan tule kyselemään, niin te ette koskaan tule olemaan sillä nimilistalla joka professorilta lähtee eteenpäin. Ei hän halua mustata mainettaan alan toimijoiden silmissä. Hyvällä asenteella on iso merkitys. Se ei tietenkään tarkoita, että arvosanojen pitää olla pelkkiä vitosia.
Sama kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Kurssikaverit muistavat, kuka aina jätti ryhmätyöt viimeiseen iltaan ja aiheutti, että koko porukan arvosana jäi alle tavoitteen. Vaikka he pitäisivät sellaisesta opiskelukaverista ihmisenä, eivät he toiste halua samaan työpaikkaan.
Tutkijanuralle tärkeintä on gradun arvosana, mutta muistaakseni jatko-opintolupaa hakiessa piti liittää myös tiedot kaikista (maisterivaiheen) opinnoista ja niiden arvosanat, eli silloin niitäkin katsotaan. Ja joissain tohtorivaiheen apurahoissa piti myös liittää todistus tohtorivaiheen opinnoista eli siinäkin vielä katsottiin arvosanoja. Ja toki yliopiston sisällä katsotaan opintoja ja niiden arvosanoja, esim. jos haet pidennystä opinto-oikeudelle.
Sen sijaan en muista että työelämässä olisi muualla kuin tutkijantöihin hakiessa pyydetty opintosuorituksista otetta.
Vierailija kirjoitti:
On muotia sanoa, että ei ole mitään väliä ja että vain tutkijanuralle jos sinnekään. Onhan se kirjaimellisesti ottaen totta.
Asian toinen puoli on se, että aika monella alalla työpaikka ja tekijä löytävät toisensa alan verkostojen kautta. Miettikää omalle kohdalle: jos teidän pitäisi palkata nuori arkkitehti nopealla aikataululla vaativaan projektiin, jossa ei ole aikaa tehdä isoja virheitä, mitä tekisitte? Te olisitte itse ihan eri sukupolvea, teillä olisi kiire, tiedätte että jokainen hakija osaa kyllä näyttää paperilla hyvältä. Aivan, soittaisitte sen alan professorina toimivalle tutullenne ja pyytäisitte tipauttamaan muutaman nimen.
Jos olette tehneet opintouranne sillä ajatuksella, että mitä väliä, eihän näitä arvosanoja kukaan koskaan tule kyselemään, niin te ette koskaan tule olemaan sillä nimilistalla joka professorilta lähtee eteenpäin. Ei hän halua mustata mainettaan alan toimijoiden silmissä. Hyvällä asenteella on iso merkitys. Se ei tietenkään tarkoita, että arvosanojen pitää olla pelkkiä vitosia.
Sama kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Kurssikaverit muistavat, kuka aina jätti ryhmätyöt viimeiseen iltaan ja aiheutti, että koko porukan arvosana jäi alle tavoitteen. Vaikka he pitäisivät sellaisesta opiskelukaverista ihmisenä, eivät he toiste halua samaan työpaikkaan.
No emmä usko, että se näin menee.
Tuntuu, että nykyset parikymppiset (kuulun tähän) opiskelijat polttaa itsensä piippuun stressaamalla aivan älyttömästi opinnoista.
Tavoitteellisuus on jees, mutta itsessäni sekä ystävävissäni on vahvasti sitä mielentilaa, että pakko saada hyvät arvosanat ihan itsensä takia, koska se tuntuu hyvältä, mutta sitten siitä stressataan aaaaaivan liikaa....
Myös jos haluat hakea vaihtoon opintojen aikana on keskiarvo syytä pitää hyvänä.
Vähäisen oman kokemukseni mukaan arvoanojen merkittävyyttä painottavat ja korostavat eniten he, joilla on itsellä vähintään hyvät usein erinomaiset arvosanat ja mahd. opiskelu helppoa tai helpohkoa. Ja vähiten me, joilla arvosanat eivät ole ihan ni-in erinomaisia, sen paremmn kuin hyvät.
Osan kursseista on saanut rimaa hipoen läpi. Ja silloinkin on tuntunut hyvältä, kun on samalla huomannut, että samaisen kurssin reputti "taas" enemmän kuin puolet osallistujista.
Ja huomattavaa on, että aina ei ole mahdollista saada suorittaa kurssia vaihtoehtoisella tavalla, kuin vain ja ainoastaan sillä yhdellä. Ota tai jätä.
Sama on sen kurssin arvosanan määräytymisen kanssa, joko tyydyt siihen tai käyt saman kurssin, jos sille pääset, niin mahd. aikaisintaan puolenvuoden päästä uudestaan.
Tiedän kyllä, että tässä on varmasti alakohtaisia eroja. Mutta ei sitä yksitäisten kurssien vaikeuden vuoksi kannata heti luovuttaa, vaikka toistamiseen hylsyn saaminen on, ainakin hyvin turhauttaa, jos oikeasti kokee panostaneensa sen suorittamiseen.
Yliopisto-opiskelija
Jos et ole ryssinyt pahasti todistusta, eli siellä on myös erinomaisiakin arvosanoja joukossa (osoitaa tiettyä kyvykkyyttä ainakin omiin mielenkiinnon kohteisiin), niin todistusten arvosanalla ei ole juuri väliä. Asenne ja työkokemus painavat enemmän.
Ainakaan omalla alallani ei ketään kiinnosta edes gradun arvosana. Ei se parhaat arvosanat saanut hakija ole välttämättä paras opettaja, minkä tietävät kaikki. Sama pätee varmasti useimmilla aloilla.
Jos ei tutkijaksi aio, on ihan turha hikettää. Tämä ei toki tarkoita samaa kuin töistä luistaminen, joka jää opiskelukavereiden ja proffien mieleen, kuten tuolla joku uhkaili.
Aika puupää saa olla jos yleistää arvosanat yhdentekeviksi. Ei sillä vastavalmistuneella ole välttämättä mitään muuta näytettävänä kuin arvosanat työtä haettaessa. Ja jos sieltä paljastuu rivi tolppia ja kakkosia, varsinkin työhön liittyvissä kursseissa, niin eihän se kovin hyvältä näytä. Kyllä suurimmalle osalle asiantuntija-aloista löytyy hakijoita sen verran että nämä surkean koulumenestyksen omaavat voi hylätä aika helposti. Itse en ottaisi töihin ihan jo sen takia, että ykkösen tai kakkosen yliopistotason kursseista saa sen verran helpolla, että välttämättä ei ole oppinut kurssilla juuri mitään.
Minun todistuksessani on paljon erinomaisia arvosanoja ja gradusta m, mutta eipä niistä ole työmarkkinoilla ollut yhtään mitään hyötyä. Minä pidin yliopisto-opinnoista ja viihdyin siellä niin hyvin, että olisin voinut vaikka jatkaa. Se kuitenkin jäi, kun on elämässä paljon muutakin kuin opiskelu.
On paljon työpaikkoja, joiden valitsijat eivät ole itse suorittaneet edes ylioppilastuntoa, enkä nyt tarkoita mitään hevosenhoitajan paikkoja. Monien kuntien virkojen valitsijat ovat luottamushenkilöitä, jotka valitsevat niin haastateltavat kuin lopullisessa vaiheessa työntekijän aivan muilla perusteilla kuin todistusarvosanojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
On muotia sanoa, että ei ole mitään väliä ja että vain tutkijanuralle jos sinnekään. Onhan se kirjaimellisesti ottaen totta.
Asian toinen puoli on se, että aika monella alalla työpaikka ja tekijä löytävät toisensa alan verkostojen kautta. Miettikää omalle kohdalle: jos teidän pitäisi palkata nuori arkkitehti nopealla aikataululla vaativaan projektiin, jossa ei ole aikaa tehdä isoja virheitä, mitä tekisitte? Te olisitte itse ihan eri sukupolvea, teillä olisi kiire, tiedätte että jokainen hakija osaa kyllä näyttää paperilla hyvältä. Aivan, soittaisitte sen alan professorina toimivalle tutullenne ja pyytäisitte tipauttamaan muutaman nimen.
Jos olette tehneet opintouranne sillä ajatuksella, että mitä väliä, eihän näitä arvosanoja kukaan koskaan tule kyselemään, niin te ette koskaan tule olemaan sillä nimilistalla joka professorilta lähtee eteenpäin. Ei hän halua mustata mainettaan alan toimijoiden silmissä. Hyvällä asenteella on iso merkitys. Se ei tietenkään tarkoita, että arvosanojen pitää olla pelkkiä vitosia.
Sama kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Kurssikaverit muistavat, kuka aina jätti ryhmätyöt viimeiseen iltaan ja aiheutti, että koko porukan arvosana jäi alle tavoitteen. Vaikka he pitäisivät sellaisesta opiskelukaverista ihmisenä, eivät he toiste halua samaan työpaikkaan.
Mieluiten on töissä jo ennen valmistumista ettei elämä ole kiinni yhdestä jumalkompleksisesta professorista.
Minua ei kiinnosta se mitä joku takavuosien proffalehtori tuumii meikäläisestä. Vaan se mitä olen saanut aikaiseksi ja mitä siitä on tuumineet ne jotka ovat olleet päättämässä työllistymisestäni.
Jostain syystä jälkimmäiset sanovat järjestäen "jos on tarjolla teille, ota ihmeessä...". Juosten kusten tehdyistä AMK-inssin ja DI:n papereista ei ole ollut mitään haittaa siellä jossa on mitattu mitä oikeasti saa aikaiseksi.
Näissä ketjuissa on se ongelma, että yleensä täyttyvät ihmisistä jotka työskentelevät "käsienheilutteluhommissa" joihin opiskelut tai ala ei oikeastaan edes liity. Yleensä omaavat vielä roimasti työkokemusta. Sitten tulevat mainostamaan, että eipä ole ollut arvosanoilla väliä. Suomessahan on erittäin yleistä että sihteereinä ja assareinakin on nykyään maistereita.
No sitten taas jos mennään ihan oikeisiin teoreettista koulutusta meneviin hommiin. Niin meneppä vastavalmistuneena DI:nä hakemaan vaikka mekaniikkasuunnitelijan hommiin ja näytä niitä huonoja arvosanoja. Mitä se kertoo hakijasta jos 100% työhön liittyvistä pääaineen kursseista on huonoja arvosanoja? Ei ainakaan vakuuta. Nyt siis oletetaan, että syystä tai toisesta ei ole vakuuttavaa työkokemusta jota kautta osaaminen voisi tulla ilmi. Sama juttu monen muun oikeaa substanssia vaativan työn kanssa. Kyllä niillä arvosanoilla vaan on väliä. Varsinkin siellä uran alkuvaiheessa. Käsienheiluttelu ja toimiva suu ei kaikissa töissä riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muotia sanoa, että ei ole mitään väliä ja että vain tutkijanuralle jos sinnekään. Onhan se kirjaimellisesti ottaen totta.
Asian toinen puoli on se, että aika monella alalla työpaikka ja tekijä löytävät toisensa alan verkostojen kautta. Miettikää omalle kohdalle: jos teidän pitäisi palkata nuori arkkitehti nopealla aikataululla vaativaan projektiin, jossa ei ole aikaa tehdä isoja virheitä, mitä tekisitte? Te olisitte itse ihan eri sukupolvea, teillä olisi kiire, tiedätte että jokainen hakija osaa kyllä näyttää paperilla hyvältä. Aivan, soittaisitte sen alan professorina toimivalle tutullenne ja pyytäisitte tipauttamaan muutaman nimen.
Jos olette tehneet opintouranne sillä ajatuksella, että mitä väliä, eihän näitä arvosanoja kukaan koskaan tule kyselemään, niin te ette koskaan tule olemaan sillä nimilistalla joka professorilta lähtee eteenpäin. Ei hän halua mustata mainettaan alan toimijoiden silmissä. Hyvällä asenteella on iso merkitys. Se ei tietenkään tarkoita, että arvosanojen pitää olla pelkkiä vitosia.
Sama kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Kurssikaverit muistavat, kuka aina jätti ryhmätyöt viimeiseen iltaan ja aiheutti, että koko porukan arvosana jäi alle tavoitteen. Vaikka he pitäisivät sellaisesta opiskelukaverista ihmisenä, eivät he toiste halua samaan työpaikkaan.
Mieluiten on töissä jo ennen valmistumista ettei elämä ole kiinni yhdestä jumalkompleksisesta professorista.
Mieluiten ja mieluiten. Mieluiten ottaisin lottovoiton mutta tässä ei kysytty sitä vaan onko arvosanoista hyötyä. Ja kyllä niistä monessa tapauksessa on.
Ei tee. Ellei nyt petaa tutkijanuraa, mutta sekin on niin epäsuosittu epävarmuuden ja matalan palkkatason vuoksi etten usko että sinnekään mitään vitosen papereita tarvitsee