Tekeekö yliopiston arvosanoilla mitään?
Siis kurssiarvosanoilla. Mikä merkitys niillä on?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan omalla alallani ei ketään kiinnosta edes gradun arvosana. Ei se parhaat arvosanat saanut hakija ole välttämättä paras opettaja, minkä tietävät kaikki. Sama pätee varmasti useimmilla aloilla.
Jos ei tutkijaksi aio, on ihan turha hikettää. Tämä ei toki tarkoita samaa kuin töistä luistaminen, joka jää opiskelukavereiden ja proffien mieleen, kuten tuolla joku uhkaili.
Paras opettaja on tietysti apulaisrehtorin välivuotta viettävä ylioppilastytär. Kaikkihan tämän tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa on se ongelma, että yleensä täyttyvät ihmisistä jotka työskentelevät "käsienheilutteluhommissa" joihin opiskelut tai ala ei oikeastaan edes liity. Yleensä omaavat vielä roimasti työkokemusta. Sitten tulevat mainostamaan, että eipä ole ollut arvosanoilla väliä. Suomessahan on erittäin yleistä että sihteereinä ja assareinakin on nykyään maistereita.
No sitten taas jos mennään ihan oikeisiin teoreettista koulutusta meneviin hommiin. Niin meneppä vastavalmistuneena DI:nä hakemaan vaikka mekaniikkasuunnitelijan hommiin ja näytä niitä huonoja arvosanoja. Mitä se kertoo hakijasta jos 100% työhön liittyvistä pääaineen kursseista on huonoja arvosanoja? Ei ainakaan vakuuta. Nyt siis oletetaan, että syystä tai toisesta ei ole vakuuttavaa työkokemusta jota kautta osaaminen voisi tulla ilmi. Sama juttu monen muun oikeaa substanssia vaativan työn kanssa. Kyllä niillä arvosanoilla vaan on väliä. Varsinkin siellä uran alkuvaiheessa. Käsienheiluttelu ja toimiva suu ei kaikissa töissä riitä.
Kuinka monella on 4-5 arvosanoja? Käy työntekijät vähiin.
Ei niiden tarvitse pelkkää kiitettävää olla. Kolmonen on ihan hyvä arvosana ja joku satunnainen matalempikin, mutta jokainen varmaan tuntee näitä 1-2 arvosanan harrastajia ja muuta numeroa ei sitten oikein rekisteristä löydykkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa on se ongelma, että yleensä täyttyvät ihmisistä jotka työskentelevät "käsienheilutteluhommissa" joihin opiskelut tai ala ei oikeastaan edes liity. Yleensä omaavat vielä roimasti työkokemusta. Sitten tulevat mainostamaan, että eipä ole ollut arvosanoilla väliä. Suomessahan on erittäin yleistä että sihteereinä ja assareinakin on nykyään maistereita.
No sitten taas jos mennään ihan oikeisiin teoreettista koulutusta meneviin hommiin. Niin meneppä vastavalmistuneena DI:nä hakemaan vaikka mekaniikkasuunnitelijan hommiin ja näytä niitä huonoja arvosanoja. Mitä se kertoo hakijasta jos 100% työhön liittyvistä pääaineen kursseista on huonoja arvosanoja? Ei ainakaan vakuuta. Nyt siis oletetaan, että syystä tai toisesta ei ole vakuuttavaa työkokemusta jota kautta osaaminen voisi tulla ilmi. Sama juttu monen muun oikeaa substanssia vaativan työn kanssa. Kyllä niillä arvosanoilla vaan on väliä. Varsinkin siellä uran alkuvaiheessa. Käsienheiluttelu ja toimiva suu ei kaikissa töissä riitä.
Kuinka monella on 4-5 arvosanoja? Käy työntekijät vähiin.
Ei niiden tarvitse pelkkää kiitettävää olla. Kolmonen on ihan hyvä arvosana ja joku satunnainen matalempikin, mutta jokainen varmaan tuntee näitä 1-2 arvosanan harrastajia ja muuta numeroa ei sitten oikein rekisteristä löydykkään.
Pakko nyt vähän toppuutella tätä haukkumista. Ykkönenkin vaatii yliopistossa kuitenkin sen, että tentistä on vähintään puolet mennyt oikein. Ei se siis mikään peruskouluvitonen ole. Eikä niitä ykkösiä siten ihan käsiä heiluttelemalla tule.
T. Tutkintotodistuksessa tasan kaksi kolmosta ja kaikki loput parempia + gradusta E, mutta työura lähti käyntiin täysin pelkillä suhteilla jo ennen valmistumista.
Arvostelu tuntuu heittävä saman tiedekunnankin sisällä paljon, välillä saa kiitettävän heittämällä, sitten käämäsen kakkosen vaikka mielestä on hyvin tehnyt. Tuntuu, että opettajat eivät itsekään ylety vaatimuksiinsa.
Kyllä näkee suoriutumisessa kuka valmistunut hyvillä arvosanoilla ja kuka ei ehkä ollenkaan tai juuri rimaa hipoen. Nämä nimittäin korreloivat työelämässä suoriutumisen kanssa.
Olen DI, ja minulla on ollut paljon hyötyä hyvistä (pääosin 4-5) arvosanoista töitä hakiessani. Ja kun olen itse palkannut työntekijöitä, niin joka ainoa kerta alle kolmosen keskiarvon tyyppi on osoittautunut pettymykseksi. Sen sijaan päälle nelosen keskiarvon tyyppi on aina päässyt nopeasti sisälle hommiin ja saanut nopeasti aikaan hyvää jälkeä, vaikka tehtävä ei olisi täysin vastannutkaan sitä, mitä hän on opiskellut ja tehnyt aikaisemmin töissä.
Jos haet rahoitusalalle, konsultointiin, lakitoimistoihin, UM:n Kavaku-ohjelmaan tai ihan mihin tahansa trainee-ohjelmaan, niin arvosanoilla on erittäin paljon merkitystä.
Jollain humanistialalla, järjestöpuolella jne. ei varmaan juurikaan.
Varmaan riippuu alastakin, mutta itseltäni ei ole koskaan niitä kysytty.
Ainakin talouden ja tekniikan aloilla arvosanoja usein katsotaan. Monissa työpaikkailmoituksissa on pyydetty lähettämään kopio opintorekisteriotteesta, ja myös haastatteluissa on joskus kyselty arvosanoja tai todistusta nähtäväksi. Muista aloista en tiedä.
Kuinka monella on 4-5 arvosanoja? Käy työntekijät vähiin.