Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakaan, et enää juo kahvia pitkään rauhassa peiton alla, et nuku muutenkaan pitkään, olet koko ajan valmiustilassa. Heräilet öisin muutamia kertoja ja aamulla monesti ylös kuudelta. Käytte eriaikaan saunassa. Imetät vauvaa alkuun, ehkä tunnin välein. Et ota lauantaisin enemmän siideriä. Menet nukkumaan kun vauva nukkuu, etkä keikkaloi puoleen yöhön. Pulauttelun ja löysän kakan määrästä riippuen pyykkikone laulaa.
Ehkä se jatkuva valmiustila on pahinta, et koskaan tiedä onko herätys puolen tunnin vai kolmen tunnin päästä. Lopputuloksena käy niin, ettet nuku enää ollenkaan.
Ja moni asia toki riippuu kuinka paljon isäehdokas osallistuu.. 😁
Mutta kaikki helpottaa kun lapsi kasvaa ja maalla eläinten keskellä kasvaminen on ihan loistavaa!!
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein muuten, mutta ne ajat kun istuisit sohvalla, tekisit jotain lapsen kanssa, siivoaisit, pesisit pyykkiä tai tekisit ruokaa. Sama miehen osalta. Ja jos ihan pieni lapsi, heräisit öisin pari kertaa syöttämään. Ja lastahan ei jätetä yksin eli niihin rientoihin, mihin ei lasta oteta, toinen hoitaa ja toinen voi mennä.
Ja mahdollisesti ruoanlaitto ja siivouskin sujuu lapsi lahkeessa roikkuen. Töihin paluun jälkeen pitää organisoida se, kumpi vie ja hakee lapsen päivähoidosta ja missä välissä käydään kaupassa, ja tehdäänkö se lapsen kanssa vai ilman. Koiralenkille joko pääsee vetämään henkeä yksinään tai joutuu ottamaan lapsen rattaissa mukaan, riippuen tilanteesta. Eläinten hoito myös hoituu joko lapsi mukana tai siten, että lapsi on toisen vanhemman kanssa. Toisin sanoen, jos ennen teitte eri asioita yhtä aikaa, jatkossa lapsi olisi aina toisen mukana. Joko joutuisitte aikatauluttamaan tekemisiänne uusiksi (jos haluatte tehdä asian x yksinänne) tai jompi kumpi joutuisi ottamaan lapsen mukaan.
Vähiin jää pienten lasten kanssa tuollaiset rauhalliset hetket, mitä voi viettää vaikka kahvipöydässä tai vilttin kääriytyneenä sohvalla.
Sunnuntaiaamuisin nukutaan niin pitkään kuin lasta huvittaa. Mikä voi olla mitä tahansa klo 5 ja 10 välillä, riippuen lapsesta.
Solahtaa. Mutta: tekisitte ruokaa joka päivä sekä lounaaksi että päivälliseksi. Lisäksi iltapäivän välipala ja iltapala. Huomioisitte lapsen päiväuniajan.
Aamuherätys saattaisi olla klo 5 tai 6.
Et luultavasti joisi kahvia rauhassa sohvalla puoltakaan tuntia, ette valmistaisi yhdessä ruokaa pitkän kaavan mukaan ilman keskeytyksiä, et nukkuisi sunnuntaina pitkään, ellet sopisi että puoliso kaitsee lasta aamun tunnit. Lemmikkieläimelle jää väkisinkin vähemmän aikaa kuin ennen. Illalla lapsen mentyä nukkumaan kotoa voi poistua vain toinen vanhempi. Tässä nyt jotain konkreettisisia esimerkkejä. Toki ajan myötä sitten vapautta tulisi lisää, mutta alkuun olisi tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on aika verkkainen elämänrytmi. Lasten kanssa ei juuri ehdi hiljaista hetkeä viettämään, ennen kuin nukkuvat. Silloinkin joku aina joskus herää ja vauva useammin.
Se muuttaa elämää niin, että kun olet tullut töistä olet 24/7 työvuorossa ja edustat kaikkia ammatteja hoitajasta, kokkiin siivoojaan ja sirkuspelleen. Ei äidit turhaan sano, että menevät töihin lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joisit enintään yhden siiderin kerrallaan, jos imettäisit. Riippuen lapsesta, että miten solahtaisi, mutta voisit ottaa lapsen mukaan, kun hoidat elämiä. Olisiko lapselle omaa karsinaa tai häkkiä? Jos vauva on tyytyväinen, hän jokeltee omiaan, seurailee katseellaan mitä sinä teet ja viihdyttää itseään vaikka tuntikausia ja nukkuu melkein koko yön syömättä, mutta jos on koliikkivauva, niin varsinkin ensimmäiset kolme kuukautta voisit elää univajeessa ja täysin kiinni lapsessa.
Kaikki riippuu tietysti eniten siitä, millainen lapsi on (vaativa vai vaatimaton jne.). Mutta en mä sanoisi, että lapsi muuttaisi sun elämää mitenkään erityisen paljon. Tai muuttaa, mutta ei sillä tavalla kuin sitä nyt ajattelisi. Useimmiten lapsi vaan solahtaa mukaan sitä omaa arkea. Jo vauvavuoden aikana lapsi sopeutuu kyllä teidän kodin rytmiin ja tapaan, jolla te elätte. Vauva-arki voi olla aluksi raskasta, mutta helpottaa nopeasti.
Kahvitauot toki lyhenee, eikä aamulla saa nukkua pitkään, mutta en minä sitä harmitellut. Toisinaan vaan nautin niistä aikaisista aamuhetkistä, tai päiväkahvilla salaa toivoin että vauva heräisi jo, että päästäisiin puuhailemaan päivätouhuja. 😄
Tämä on klisee, mutta kun vauva syntyy, maailmankuva muuttuu. Harvoin silloin enää mietitään, miten ennen sai elämäänsää elää. Sitä vaan sukeltaa siihen lapsiperhe-elämään. Ja usko tai älä, se voi olla hyvin antoisaa. Antoisampaa, kuin pitkät aamu-unet! 🙂 Niin, ja kyllä myös lapsiperheessä voi siiderin tai pari juoda...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Et palaisi viideltä kaupan kautta töistä, vaan olisit vauvan kanssa kotona. Ehtisit siivota, käydä kaupassa ja tehdä kotihommia sillä aikaa, kun mies on töissä tai tekisitte yhdessä, jos mies on isyyslomalla. Lapsen nukkumisen mukaan sitten voisi hyvin tehdä muut jutut (vaunulenkit, muiden kotoeläinten hoidot jne.).
Yhden lapsen/vauvan kanssa harvemmim on suuria ongelmia eikä muutoksia juuri tarvitse tehdä kuin oman jaksamisen puitteissa. Toki tilanne muuttuu heti, jos lapsella on vaikkapa koliikki tai on huono nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengailet muutenkin jo paljon kotona ja sulla on kotieläimiä joiden takia ei pääse mihinkään. Eipä tuo paljoa muuttuisi. Vauva-aika on toki intensiivisempää, mutta jo kolme-neljä vuotiaan kanssa elo ihan toista.
Kyllä oma lapseni on aina nukkunut kivasti aamuysiin jopa kymppiin viikonloppuisin. Tehdään jotain kivaa, voidaan tehdä metsäretki, voidaan käydä vaikka museossa tai vaan askarrella kotona. Harrastamaankin pääsee, lapsellahan on kaksi vanhempaa. Eipä siis juuri mikään muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Minä sanoisin, että juuri verkkaiseen elämäntyyliin lapsi sopii parhaiten. Siinä on "tilaa" lapselle. Se aika, kun lapsi vaatii paljon huomiota ja aikaa, kestää pari vuotta. Sen jälkeen kaikki on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
No ainakaan, et enää juo kahvia pitkään rauhassa peiton alla, et nuku muutenkaan pitkään, olet koko ajan valmiustilassa. Heräilet öisin muutamia kertoja ja aamulla monesti ylös kuudelta. Käytte eriaikaan saunassa. Imetät vauvaa alkuun, ehkä tunnin välein. Et ota lauantaisin enemmän siideriä. Menet nukkumaan kun vauva nukkuu, etkä keikkaloi puoleen yöhön. Pulauttelun ja löysän kakan määrästä riippuen pyykkikone laulaa.
Ehkä se jatkuva valmiustila on pahinta, et koskaan tiedä onko herätys puolen tunnin vai kolmen tunnin päästä. Lopputuloksena käy niin, ettet nuku enää ollenkaan.
Ja moni asia toki riippuu kuinka paljon isäehdokas osallistuu.. 😁
Mutta kaikki helpottaa kun lapsi kasvaa ja maalla eläinten keskellä kasvaminen on ihan loistavaa!!
Ei kaikki lapset ole samanlaisia. Meillä 2/3 iltavirkkuja, joten todellakin valvottiin puoleen yöhöön ja nukuttiin vastaavasti pitkään aamuisin.
Vastaus ap:lle: et voi tietää. Sehän siinä on. Suurin osa yleistyksistä pitää toki paikkansa, mut lapset on kovin erilaisia
Ihan pikkuvauvan kanssa siinä sohvalla saa istua imettämässä ihan riittämiin, ja yhden vauvan kanssa päikkärit sohvalla sylikkäin on ihan vakio, ainakin jos on perustyytyväinen pikkuinen.
Pikkulapsen kanssa ulkoilua tulee riittämiin, vaunulenkit nukkuvan lapsen kanssa, tai myöhemmin puutarhassa puuhastelua taaperon kanssa. Kantorepun kanssa pääsee metsäänkin.
Monet lapset rakastaa vettä, joten jos saunaan tai kylppäriin mahtuu amme, perheen yhteiset saunahetketkin onnistuu, jahka lapsi osaa istua.
Ruuanlaittoa pitää miettiä useammin, tai sitten oikaisee ja syöttää vauvalle pilttejä, isompi lapsi tarvii sitten jo enemmän. Jos osaat kokata yhdellä kädellä, hyvä.
Yleisesti lapset tykkää kotoilusta ja rutiineista, että siinä mielessä tuollaiseen rauhalliseen elämään lapsi mahtuu hyvin.
On niitäki joilla lapset nukkuu kellon ympöri kahdeksasta kahdeksaan tai yhdeksästä yhdeksään.
Onnekkaat p..kiaiset.
:D
Vierailija kirjoitti:
Et palaisi viideltä kaupan kautta töistä, vaan olisit vauvan kanssa kotona. Ehtisit siivota, käydä kaupassa ja tehdä kotihommia sillä aikaa, kun mies on töissä tai tekisitte yhdessä, jos mies on isyyslomalla. Lapsen nukkumisen mukaan sitten voisi hyvin tehdä muut jutut (vaunulenkit, muiden kotoeläinten hoidot jne.).
Yhden lapsen/vauvan kanssa harvemmim on suuria ongelmia eikä muutoksia juuri tarvitse tehdä kuin oman jaksamisen puitteissa. Toki tilanne muuttuu heti, jos lapsella on vaikkapa koliikki tai on huono nukkumaan.
Tosta lopusta oon eri mieltä. Kyllä ekan lapsen kanssa oli paljon enemmän säätämistä, vääntämistä ja pinnan katkeilua ja myös parisuhde kärsi selvästi enemmän. Kolmannen kanssa on sellanen seesteinen "kunpa olisin tajunnut tämän silloin" -meininki
Voiko nukkumaanmenoajoista tinkiä? Jos haluaisin mennä myöhemmällä metsään, meneekö lapsi sekaisin jos pääsee omaan petiin tunnin pari myöhemmin? Joku sanoi että rauhalliset kahvipöytähetket ei onnistuisi. Mitä se lapsi tekee / vahingoittuuko se jotenkin jos istutaan miehen kanssa ja jutellaan. Jos laitan sille jonkun lelun tai istutan telkkarin eteen?
Alue: Aihe vapaa
Ei oikein muuten, mutta ne ajat kun istuisit sohvalla, tekisit jotain lapsen kanssa, siivoaisit, pesisit pyykkiä tai tekisit ruokaa. Sama miehen osalta. Ja jos ihan pieni lapsi, heräisit öisin pari kertaa syöttämään. Ja lastahan ei jätetä yksin eli niihin rientoihin, mihin ei lasta oteta, toinen hoitaa ja toinen voi mennä.