Afrikan lapset -syyllistäminen lasten nirsoillessa ruuasta
Monien vanhemmat ovat varmaan yrittäneet saada teidät lapsina syömään kiltisti vetoamalla siihen, että Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa ja siellä nähdään nälkää. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole ollut mitenkään tehokas keino saada lapsia arvostamaan saamaansa ruokaa ja syömään, sillä tätä kasvatuskeinoa tunnutaan muistelevan lähinnä pilkallisesti tai turhautuneena: "Mitä ne Afrikan lapset minuun liittyy?" tms. Itse en ole ikinä oikein tajunnut, miksi keino on noin huono. Eikö teillä ollut lapsina yhtään mielikuvitusta tai kykyä samaistua heikompiosaisiin? Vai toimiko tämä keino joihinkin teistä?
Kommentit (61)
Kädetön vanhempi, jos ei osaa vastata että ruoka ei ole itsestäänselvyys ja siitä olisi suotavaa olla kiitollinen. Ei siitä kovin kauan ole, kun Suomessakin kuoltiin nälkään.
Oli sekä mielikuvitusta että kykyä mutta ei tuo syyllistäminen silti tehonnut. Vaistosin sen jo lapsena olevan manipulointia, vaikka en tietenkään noin hienoa sanaa vielä tiennyt.
Lapset eivät ole niin tyhmiä, kuin mitä aikuiset olettavat.
Itekki muistan lapsena ku isä jankkas tuota. Mulle tuli monesti syyllinen olo ku tuntu et mie oon ny vieny niiltä ruan ja ei todellakaa huvittanut syä. Kerra jopa kysyin isältä et miksei me voida lähettää minu ruoka annosta heille nii raivostu enkä ymmärtänyt et miks hän ny suuttu.
No mulla on ollut lähes koko ikä ongelmia syömisen kanssa, joten tuo Afrikan lapset -syyllistäminen ei oikein toiminut minuun. Pahensi vain ongelmaa suoraan sanottuna. Olenkin nyt vanhempana oikeastaan alkanut tuomitsemaan vanhempani sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Oli sekä mielikuvitusta että kykyä mutta ei tuo syyllistäminen silti tehonnut. Vaistosin sen jo lapsena olevan manipulointia, vaikka en tietenkään noin hienoa sanaa vielä tiennyt.
Lapset eivät ole niin tyhmiä, kuin mitä aikuiset olettavat.
Miten sut olisi saanut arvostamaan saamaasi ruokaa?
En mä puhu minkään tietyn mantereen tietyn ikäisistä ihmisistä, mutta olen kyllä sanonut lapsilleni, että voitte miettiä sitä, että toisilla ihmisillä ei ole riittävästi ruokaa ja te kiukuttelette siitä, ettei ole lempiruokaa. Välillä on käynyt niin, että lapset purnaavat jatkuvasti ruuasta. Tämä ei ole siis ainoa asia, jonka sanon. Mun mielestä se on ihan hyvä asia, että lapset oppivat ajattelemaan asiaa hieman laajemminkin.
Mutta siis kun puhutaan lasten ruokailusta ja esim. just nirsoudesta, pitää myös tunnistaa se, että lapset jättävät ruokaa syömättä eri syistä. On olemassa oikeasti valikoivia lapsia, joille tietyt maut, tekstuurit jne. ovat kauhistus. Mun veljen nuorempi lapsi on tällainen. Oma kuopukseni on myös tiettyjen makujen suhteen tosi ehdoton (näihin kuuluu monet happamat maut). Ei lasta pidä myöskään painostaa tai pakottaa syömään ruokaa, joka ei vain maistu, vaan miettiä asiaa kokonaisuuden kannalta.
Afrikan lapset saavat olla kiitollisia.
Yli puolet suomalaisista on ylipainoisia, kun syövät aina lautasen tyhjäksi.
Minut yritettiin innostaa tuuppaamaan lentokone suuhuni.
Eihän näin saanut enää sanoa? Joku miljonääri palloilija pöyristyi jossain kun kuuli. Ettei saa sanoa että Afrikassa on nälänhätä johon hakevat ja saavat kehitysapua kun on nälänhätä. Mutta siitä ei saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sekä mielikuvitusta että kykyä mutta ei tuo syyllistäminen silti tehonnut. Vaistosin sen jo lapsena olevan manipulointia, vaikka en tietenkään noin hienoa sanaa vielä tiennyt.
Lapset eivät ole niin tyhmiä, kuin mitä aikuiset olettavat.
Miten sut olisi saanut arvostamaan saamaasi ruokaa?
No vaikkapa tarjoamalla jotain muuta ruokaa, kun juuri sitä inhokkia, kuten kesäkeittoa. Oli tyypillistä, että juuri niistä inhokkiruoista piti olla kiitollinen ja miettiä niitä Afrikan lapsia. Kuten tuo yksi edellä ollut vastaaja, minäkin ihmettelin, että eikö olisi loogisempaa viedä sitä ruokaa sinne lapsille Afrikkaan. Ei se ole suomalaisen lapsen vika, jos toisessa maanosassa kärsitään nälkää. Ei se lapsi ole sitä nälänhätää aiheuttanut.
Tämä pakkokiitollisuuden vaatiminen ei kyllä ole ollut mitään muuta, kuin silkkaa vallankäyttöä. Kiitollinen pitää olla, vaikka saisit hatullisen p**kaa. Ruoan suhteen sitä perusteltiin sillä, että lapsen pitää tottua eri makuihin mutta pakottamalla moni sai ainoastaan ruokafobian. Minä olin lapsena tuon vuoksi nirso syöjä, nyt taas aikuisena hyvinkin kaikkiruokainen: menee liharuoat, vegaaniset ruoat, kala ja äyriäiset, sienet, tofu, tulisesti maustetut ruoat...
Vierailija kirjoitti:
Afrikan lapset saavat olla kiitollisia.
Yli puolet suomalaisista on ylipainoisia, kun syövät aina lautasen tyhjäksi.
Afrikassakin ylipaino on yleisempää kuin nälänhätä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän näin saanut enää sanoa? Joku miljonääri palloilija pöyristyi jossain kun kuuli. Ettei saa sanoa että Afrikassa on nälänhätä johon hakevat ja saavat kehitysapua kun on nälänhätä. Mutta siitä ei saa puhua.
Kehitysapua annetaan ja saadaan muihin ongelmiin kuin nälänhätään.
Viedään ihmeessä sitä ruokaa Afrikkaan, ettei niiden tarvitse tulla sitä syömään tänne!
Vierailija kirjoitti:
Itekki muistan lapsena ku isä jankkas tuota. Mulle tuli monesti syyllinen olo ku tuntu et mie oon ny vieny niiltä ruan ja ei todellakaa huvittanut syä. Kerra jopa kysyin isältä et miksei me voida lähettää minu ruoka annosta heille nii raivostu enkä ymmärtänyt et miks hän ny suuttu.
Alkoiko ruoka lopulta maistumaan vai antoiko isä periksi ja tarjosi pullamössöä?
Itselle ainakin rupesi se ruoka maistumaan kun tuli jossain vaiheessa nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sekä mielikuvitusta että kykyä mutta ei tuo syyllistäminen silti tehonnut. Vaistosin sen jo lapsena olevan manipulointia, vaikka en tietenkään noin hienoa sanaa vielä tiennyt.
Lapset eivät ole niin tyhmiä, kuin mitä aikuiset olettavat.
Miten sut olisi saanut arvostamaan saamaasi ruokaa?
No vaikkapa tarjoamalla jotain muuta ruokaa, kun juuri sitä inhokkia, kuten kesäkeittoa. Oli tyypillistä, että juuri niistä inhokkiruoista piti olla kiitollinen ja miettiä niitä Afrikan lapsia. Kuten tuo yksi edellä ollut vastaaja, minäkin ihmettelin, että eikö olisi loogisempaa viedä sitä ruokaa sinne lapsille Afrikkaan. Ei se ole suomalaisen lapsen vika, jos toisessa maanosassa kärsitään nälkää. Ei se lapsi ole sitä nälänhätää aiheuttanut.
Tämä pakkokiitollisuuden vaatiminen ei kyllä ole ollut mitään muuta, kuin silkkaa vallankäyttöä. Kiitollinen pitää olla, vaikka saisit hatullisen p**kaa. Ruoan suhteen sitä perusteltiin sillä, että lapsen pitää tottua eri makuihin mutta pakottamalla moni sai ainoastaan ruokafobian. Minä olin lapsena tuon vuoksi nirso syöjä, nyt taas aikuisena hyvinkin kaikkiruokainen: menee liharuoat, vegaaniset ruoat, kala ja äyriäiset, sienet, tofu, tulisesti maustetut ruoat...
Todennäköisesti muistat että juuri niistä inhokkiruuista piti olla kiitollinen siitä syystä, että tätä kiitollisuus/Afrikan lapset -korttia ei tarvinnut käyttää niiden ruokien kohdalla, jotka sulle maistuivat. Huhhuh, aikuisena vielä vertaat vanhempiesi sulle laittamaa ruokaa hatulliseen p*skaa, selvästi vihasit sitä kesäkeittoa ja paljon.
Mä olen aina syönyt lautasen tyhjäksi ja painan 120 kg. Afrikan lapset ovat varmasti tyytyväisiä. (ismo Leikolalta lainattu)
Vierailija kirjoitti:
Itekki muistan lapsena ku isä jankkas tuota. Mulle tuli monesti syyllinen olo ku tuntu et mie oon ny vieny niiltä ruan ja ei todellakaa huvittanut syä. Kerra jopa kysyin isältä et miksei me voida lähettää minu ruoka annosta heille nii raivostu enkä ymmärtänyt et miks hän ny suuttu.
repesin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sekä mielikuvitusta että kykyä mutta ei tuo syyllistäminen silti tehonnut. Vaistosin sen jo lapsena olevan manipulointia, vaikka en tietenkään noin hienoa sanaa vielä tiennyt.
Lapset eivät ole niin tyhmiä, kuin mitä aikuiset olettavat.
Miten sut olisi saanut arvostamaan saamaasi ruokaa?
No vaikkapa tarjoamalla jotain muuta ruokaa, kun juuri sitä inhokkia, kuten kesäkeittoa. Oli tyypillistä, että juuri niistä inhokkiruoista piti olla kiitollinen ja miettiä niitä Afrikan lapsia. Kuten tuo yksi edellä ollut vastaaja, minäkin ihmettelin, että eikö olisi loogisempaa viedä sitä ruokaa sinne lapsille Afrikkaan. Ei se ole suomalaisen lapsen vika, jos toisessa maanosassa kärsitään nälkää. Ei se lapsi ole sitä nälänhätää aiheuttanut.
Tämä pakkokiitollisuuden vaatiminen ei kyllä ole ollut mitään muuta, kuin silkkaa vallankäyttöä. Kiitollinen pitää olla, vaikka saisit hatullisen p**kaa. Ruoan suhteen sitä perusteltiin sillä, että lapsen pitää tottua eri makuihin mutta pakottamalla moni sai ainoastaan ruokafobian. Minä olin lapsena tuon vuoksi nirso syöjä, nyt taas aikuisena hyvinkin kaikkiruokainen: menee liharuoat, vegaaniset ruoat, kala ja äyriäiset, sienet, tofu, tulisesti maustetut ruoat...
Todennäköisesti muistat että juuri niistä inhokkiruuista piti olla kiitollinen siitä syystä, että tätä kiitollisuus/Afrikan lapset -korttia ei tarvinnut käyttää niiden ruokien kohdalla, jotka sulle maistuivat. Huhhuh, aikuisena vielä vertaat vanhempiesi sulle laittamaa ruokaa hatulliseen p*skaa, selvästi vihasit sitä kesäkeittoa ja paljon.
Jollakulla on mennyt lasten nirsoilu vähän liikaa ihon alle :D
Jaa, minä kyllä sanon aina, että syö poika puuroa, isona sulla ei ole enää varaa tähän. Sinne upposi.
Joo, kyllä.