Kun on koko päivän hoitanut ja hellinyt lapsia, en jaksa enää miehen läheisyydentarvetta

Eikö sun mies huomioi niitä lapsia, miksi kaikki on sinussa kiinni?

Ratkaisin tuon niin että potkaisin miehen pellolle. Ihanaa!

Tein vain yhden lapsen, että hellyyttä riittää myös miehelle. Olen introvertti, joten en jaksaisi lapsilaumaa ja huomiota ruinaavaa miestä. Näin on hyvä.

Ehkä sinulla helpottaa tilanne jossain vaiheessa, kun lapset vähän kasvaa eivätkä ole niin iholla koko ajan. Oletko jutellut miehen kanssa fiiliksistäsi?

Lapset ei tarvitse jatkuvaa roikkumista ja lääppimistä. Eikä niissä tarvitse roikkua. Parisuhde tulee aina ensin, sitten lapset.

Älä sit ihmettele jos ja kun mies lähtee etsimään sitä läheisyyttä muualta mistä sitä saa.

Huoli pois, kyllä se mies kohta löytää jonkun muun, joka haluaa täyttää hänen läheisyydentarpeensa.

Että ap kehtaa.

Vieraisiin virkistäytymään kirjoitti:

Huoli pois, kyllä se mies kohta löytää jonkun muun, joka haluaa täyttää hänen läheisyydentarpeensa.

Siitä vaan. Olisi molemmille helpotus.

Ap

Meillä pikkulapsiaika jo takana, mutta muistan että oli ihanaa ja rentouttavaa viettää iltaisin aikaa kahden kesken miehen kanssa. Katsottiin jotain sarjaa, syötiin jäätelöä ja sellaista.

Auttaisiko jos kävisit edes jonain päivinä alkuillasta lenkillä tai jossain itseksesi? Saisit rauhoittua ja palautua päivästä ja ehkä sen jälkeen olisi kiva olla miehenkin kanssa.

Meillänon kolme lasta ja silloinkin kun he olivat pieniä ja olin kotona heidän kanssaan jaksoin oikein hyvin miestäni. Oikeastaan odotin joka ilta, että saamme lapset nukkumaan ja sitten painelin miehen kainaloon. Lapset ovat rakkaita lapsia, mutta oma rakas mies on se jonka kanssa olen ystävä ja rakas.

Meillä on vieläkin todella hyvä parisuhde, vaikka lapset ovat jo isoja teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Meillänon kolme lasta ja silloinkin kun he olivat pieniä ja olin kotona heidän kanssaan jaksoin oikein hyvin miestäni. Oikeastaan odotin joka ilta, että saamme lapset nukkumaan ja sitten painelin miehen kainaloon. Lapset ovat rakkaita lapsia, mutta oma rakas mies on se jonka kanssa olen ystävä ja rakas.

Meillä on vieläkin todella hyvä parisuhde, vaikka lapset ovat jo isoja teinejä.

Ihana.

Mun mieheni ei halua eikä tarvitse mitään läheisyyttä. Väkisellään antaa kerran viikossa nopeasti seksiä. Siinä se.

Tuttuja fiiliksiä. Itselläni uni tuli ensin. Olen hoitanut kolmen huonosti nukkuvan lapsen yöheräilyt 100%. Siinä vaiheessa, kun sai lapset nukkumaan, oli pakko mennä itsekin, että sai edes jonkun pätkän nukuttua ennen ensimmäistä herätystä. En todellakaan jaksanut s*ksiä.

Miehen tulee olla tärkein. Hänet olet valinnut. Lapset ovat tulleet myöhemmin.

Meillä oli kanssa justiin noin, melkein ällötti koko ukko. Erohan siitä tuli ja olisi pitänyt tajuta aiemmin erota, niin monta asiaa oli pielessä. Nyt olen tajunnut, miten ihanaa on kun on sopiva puoliso, vaan harvapa sitä hyvästä tietää, jos liian nuorena alkaa seurustelun ja siitä huonosta tulee käsitys parisuhteesta.

Exälläkin on nykyään kai hyvä suhde, joten ei vaan sovittu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni ei halua eikä tarvitse mitään läheisyyttä. Väkisellään antaa kerran viikossa nopeasti seksiä. Siinä se.

Aika hyvin teillä, jos joka viikko... Meillä hyvä jos antaa kädestä pitää.

Kuulostaa niin absurdilta ongelmalta että olisi liikaa läheisyyttä ja kosketusta elämässä.

Onpa taas ikäviä kommentteja.

Tunnistan tämän saman ilmiön ja mietin usein itsekin miksi en koe, että saan itsekin siinä läheisyyttä ja huomiota. Eikä pelkästään mies.

Luulen, että oma aika auttaisi asiaan. Siitä saisi mielen virkistystä, jos vaan koronasta huolimatta uskaltaa jonnekin mennä. Elämä on pienten kanssa kiireistä ja väsyttävää.

Itse en kyllä erityisemmin toivo ”omaa aikaa” enneminkin rauhallista aikaa miehen kanssa. Mutta turvaverkko puuttuu ja pienin vielä liian pieni vieraalle hoitoon jätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni ei halua eikä tarvitse mitään läheisyyttä. Väkisellään antaa kerran viikossa nopeasti seksiä. Siinä se.

Aika hyvin teillä, jos joka viikko... Meillä hyvä jos antaa kädestä pitää.

Kuulostaa niin absurdilta ongelmalta että olisi liikaa läheisyyttä ja kosketusta elämässä.

No kyllä ärsyttää kun ei saa IKINÄ esim jumpata rauhassa ilman että joku kiipeää päälle. Kyllä tosissaan voi olla liikaa läheisyyttä. Ehkei vaan sitten sovita yhteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillänon kolme lasta ja silloinkin kun he olivat pieniä ja olin kotona heidän kanssaan jaksoin oikein hyvin miestäni. Oikeastaan odotin joka ilta, että saamme lapset nukkumaan ja sitten painelin miehen kainaloon. Lapset ovat rakkaita lapsia, mutta oma rakas mies on se jonka kanssa olen ystävä ja rakas.

Meillä on vieläkin todella hyvä parisuhde, vaikka lapset ovat jo isoja teinejä.

Ainoa oikea tapa. Ap on törkeä.

Ei se voi noin vaikeata olla. Kun istut siinä sohvalla ja toisella kädellä vedät irtokarkkia niin sinulla on vielä yks käsi vapaana ja voit sillä antaa helpotusta miehellesi, kyllä se sen jälkeen rauhoittuu ja menee tekemään omia juttujaan.