Lue keskustelun säännöt.
Kun on koko päivän hoitanut ja hellinyt lapsia, en jaksa enää miehen läheisyydentarvetta
13.10.2020 |
Miten te äidit kestätte miehenne läheisyyden tarpeen? Itselläni on lapset 3 kpl enemmän tai vähemmän iholla koko päivän ja kun he nukahtaa,vhaluaisin vaan olla rauhassa. Mutta tällöin mies odottaa, että on sitten hänen vuoronsa saada huomiota. Ärsyttää niin että savu nousee korvista. Mies ällöttävä enkä jaksa enää lääppiä ja rapsuttaa häntä kun haluaisin vaan olla yksin ja rauhassa.
Miten te muut äidit jaksatte miehen huomionkipeyden päivän lastenhoidon jälkeen? Tuntuu että yksin lasten kanssa olisi helpompaa, olisi vähemmän ihmisiä huomioitavana.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on ihan poikki, hän on sitä. Sekä ap että puoliso. Eri tavoin.
Masentunut puoliso joka vielä juurikin miehen kyseessä ollessa yleensä ei hoida itseään, ei puhu todellisista tunnoistaan kotona eikä missään, ei mene terapiaan eikä edes lääkäriin, joten ei ole lääkitystä jne, tämmöinen kivireki arjessa on ihan ilmankin pieniä lapsia todella, todella, todella raskas kaveri.
Te jotka ette ole kokeneet voitte jättää täysin kommentoimatta. Turhaa te aloittajaa haukutte. Masennussairaus nimenomaan hoitamattomana (!) kun tekisi myös äiti Teresasta ja Dalai Lamasta itsekkäitä kusipäitä. Niin se vain menee.
Ymmärrän täysin aloittajaa. Been there, done that. Eikä enää koskaan, kiitos. Ei sellainen ole mikään parisuhde. Se on hurjan raskasta vuodesta toiseen ja lapsiperheessä varmasti sille terveelle aivan kaiken hoitavalle aikuiselle ajoittain jopa helvetti.
Yh:t ja lesket, älkäpä aloittako. Se vain ON ihan eri asia. Yksin lasten kanssa on erittäin erittäin paljon parempi kuin ap:n tilanne.
Minun mieheni oli masentunut, kun lapsemme olivat pieniä. Hän oli itsetuhoinen, välillä vihamielinen, kohta taas itkuinen ja hermostunut, saamaton. Hän kävi töissä pitkään, mutta sitten tuli romahdus ja kolme kuukauden saikku alkuun.
Meillä oli kuitenkin ehjä hyvä parisuhde ja rakkautta, joten yhdessä kynnimme eteenpäin. Kolme kuukautta oli hyvä alku ja mies pääsi muutamaksi kuukaudeksi jälleen töihin kunnes murtui taas, siitä tuli viiden kuukauden saikku. Mies ei ole tyhmä ja hän kävi ammattilaisella puhumassa. Myös minä kävin kerran tämän ammattilaisen luona juttelemassa. Keskustelimme miehen kanssa aina avoimesti kaikesta, emme salanneet mitään ja halusimme tilanteen parantuvan ja auringon tulevan taas arkeen.
Masennus toistui vielä uudestaan, mutta nyt kun tiesimme jo mitä tehdä, niin sovimme siitäkin. Lapsemme voivat sillä aikaa todella hyvin ja saivat parasta hoitoa ja todellista läsnäoloa meiltä vanhemmilta. Aika oli raskasta, mutta se opetti meille paljon hyvääkin. Eroa emme miettineet kertaakaan ja vaikka työpanos oli pääosin minun harteillani niin lapsista, arjesta kuin omakotitalostakin, niin se meni päivä kerrallaan. Tästä ajasta on nyt noin 13 vuotta ja rakkautemme on vieläkin syvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillänon kolme lasta ja silloinkin kun he olivat pieniä ja olin kotona heidän kanssaan jaksoin oikein hyvin miestäni. Oikeastaan odotin joka ilta, että saamme lapset nukkumaan ja sitten painelin miehen kainaloon. Lapset ovat rakkaita lapsia, mutta oma rakas mies on se jonka kanssa olen ystävä ja rakas.
Meillä on vieläkin todella hyvä parisuhde, vaikka lapset ovat jo isoja teinejä.
Ainoa oikea tapa. Ap on törkeä.
Ei kaikki ihmiset halua niin paljon fyysistä läheisyyttä. Ihmiset on erilaisia. Apn mies on törkeä jos ei tajua että puoliso on lopussa.
Höpöhöpö. Ap on törkeä kun ei edes yritä ymmärtää. Huono vaimo ja myös huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että mies on masentunut, kun on noin kamala muija.
Vau kuinka inhottava olet
Vaikuttaa uskomattomalta, että jossakin on sellainen aviomies, joka haluaa, että
kaiken rakkautensa menettänyt vaimo häntä rapsuttelisi ja lääppisi. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väkisin lääpi toista, jos sinua ällöttää, sanot että haluat olla rauhassa ja että halasit koko päivän lapsia tms. Mitäs järkeä sellaisessa on että väkisin yrittäisit toisen mieliksi, etkä saa siitä yhtään mitään itse, päinvastoin ahdistut /väsyt. Mies saattaa olla jatkossa samanlainen liimautuja ja sinä taas erilainen sen suhteen. Onko suhteissa aina järkeä kun toiveet erilaiset. Vaikka olisi minkälainen halailija, sellainen tyrkytys lääpittäväksi ei kuulu suhteeseen. Pitäisikö sinun ottaa se ihan keskustelun aiheeksi? Vai erota että saat rauhaa?
Minäkin olin liimautuja, ja ennen tätä tilannetta muutama vuosi sitten läheisyyden tarpeet kohtasi hyvin. Nyt multa on mennyt pois kaikki tarve läheisyydelle, haluaisin vain välillä omaa tilaa ja rauhaa.
Ap
Ok, eli nyt miehen pitäisi tajuta, että sinä olet muuttunut. Et ole sitä hänelle huomannut kertoa vaan. Mene ammattiauttajalle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillänon kolme lasta ja silloinkin kun he olivat pieniä ja olin kotona heidän kanssaan jaksoin oikein hyvin miestäni. Oikeastaan odotin joka ilta, että saamme lapset nukkumaan ja sitten painelin miehen kainaloon. Lapset ovat rakkaita lapsia, mutta oma rakas mies on se jonka kanssa olen ystävä ja rakas.
Meillä on vieläkin todella hyvä parisuhde, vaikka lapset ovat jo isoja teinejä.
Ainoa oikea tapa. Ap on törkeä.
Ei kaikki ihmiset halua niin paljon fyysistä läheisyyttä. Ihmiset on erilaisia. Apn mies on törkeä jos ei tajua että puoliso on lopussa.
Höpöhöpö. Ap on törkeä kun ei edes yritä ymmärtää. Huono vaimo ja myös huono äiti.
Ällöä.
No ap, oletko ollut hyvä vaimo? Oletko edes yrittänyt olla, vai jatkatko vain valittajana ja marttyyrinä?
Ei kaikki ihmiset halua niin paljon fyysistä läheisyyttä. Ihmiset on erilaisia. Apn mies on törkeä jos ei tajua että puoliso on lopussa.