Puolison vanhempi mitätöi - kokemuksia?

Monellako juuri miespuolinen sukulainen pitää yllä välejä sukulaisiin kuten lapsiinsa ja lasten puolisoihin? Miksei nuori nainen yritä tutustua anoppiin tai muihin naispuolisiin? Toisin sanoen miksi pojan puoliso yrittää jututtaa puolisonsa isää ja sitten pohtii, vastaako tämän naismakua?

Eikö poika itse kutsu puolisoaan mukaan sukutapaamisiin?

Puolison vanhempien kanssa ei tarvitse kenenkään olla tekemisissä. Mies voi itse hoidella suhteensa omaan sukunsa.

Sukutapaamiset kirjoitti:

Monellako juuri miespuolinen sukulainen pitää yllä välejä sukulaisiin kuten lapsiinsa ja lasten puolisoihin? Miksei nuori nainen yritä tutustua anoppiin tai muihin naispuolisiin? Toisin sanoen miksi pojan puoliso yrittää jututtaa puolisonsa isää ja sitten pohtii, vastaako tämän naismakua?

Eikö poika itse kutsu puolisoaan mukaan sukutapaamisiin?

Edesmennyt appeni oli narsisti. Heillä ei lehtikään tippunut puusta ilman hänen lupaansa. Hän määräsi kaikesta. Paitsi minusta ja pojastaan. Sehän raivostutti.

On tuttua ja on kokemusta.

Minun anoppiehdokkaani karjui minulle puhelimessa, että minulla ei ole mitään asiaa hänen poikansa elämään, asuntoon tai mihinkään eikä minulla ole mitään aihetta soitella hänen pojalleen.

Selvästikin anoppiehdokkaalle oli tuossa kohdin selvinnyt, että tällaista toimintaa taholtani tapahtuu. Poikansa ei vain edelleenkään ollut kertonut, että olimme tapailleet jo neljä vuotta. En alkanut anoppiehdokkaalle oikomaan, että kyllä minulla on poikansa mukaan asiaa hänen elämäänsä. Jätin asian heidän keskusteltavakseen.

Tuosta on jo pari vuotta aikaa, eikä miesystäväni ole vieläkään kertonut äidilleen, että seurustelemme. En ole puuttunut asiaan, sillä tulihan minulle selväksi, että äiti on hyvin tuomitseva, enkä siten ihmettele, että mieheni haluaa pitää oman elämänsä yksityisenä.

Olen kyllä rohkaissut, että avoimuus voisi olla helpompaa kuin salailu. Mutta tässä tapauksessa en ole edes niin varma, että näin olisi.

Vierailija kirjoitti:

On tuttua ja on kokemusta.

Minun anoppiehdokkaani karjui minulle puhelimessa, että minulla ei ole mitään asiaa hänen poikansa elämään, asuntoon tai mihinkään eikä minulla ole mitään aihetta soitella hänen pojalleen.

Selvästikin anoppiehdokkaalle oli tuossa kohdin selvinnyt, että tällaista toimintaa taholtani tapahtuu. Poikansa ei vain edelleenkään ollut kertonut, että olimme tapailleet jo neljä vuotta. En alkanut anoppiehdokkaalle oikomaan, että kyllä minulla on poikansa mukaan asiaa hänen elämäänsä. Jätin asian heidän keskusteltavakseen.

Tuosta on jo pari vuotta aikaa, eikä miesystäväni ole vieläkään kertonut äidilleen, että seurustelemme. En ole puuttunut asiaan, sillä tulihan minulle selväksi, että äiti on hyvin tuomitseva, enkä siten ihmettele, että mieheni haluaa pitää oman elämänsä yksityisenä.

Olen kyllä rohkaissut, että avoimuus voisi olla helpompaa kuin salailu. Mutta tässä tapauksessa en ole edes niin varma, että näin olisi.

Asuuko tuo poikalapsi vielä äitinsä helmoissa?

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tuo poikalapsi vielä äitinsä helmoissa?

Siltähän se kuulostaa, mutta ei asu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tuo poikalapsi vielä äitinsä helmoissa?

Siltähän se kuulostaa, mutta ei asu. Ap

Unelma-anoppi siis :D haluaa päättää poikansa seurusteluasiatkin. Kertoiko hän, miksi sinulla ei ole asiaa soitella hänen pojalleen? 

Vierailija kirjoitti:

Unelma-anoppi siis :D haluaa päättää poikansa seurusteluasiatkin. Kertoiko hän, miksi sinulla ei ole asiaa soitella hänen pojalleen? 

Hyvä kysymys, kun eihän hän itse asiassa sitä suoraan sanonut. Selväksi tuli kyllä toki, että ei pidä minusta. Myöhemmin meuhkasi vielä, että puolustaa poikaansa kuolemaansa saakka. Sekin oli jokseenkin huvittavaa, kun ei selvinnyt, että miltä puolustaa. Minun pahuudelta varmaankin. Kun poikansa on elämässään ensimmäistä kertaa vähän onnellisempi ja näkee tulevaisuutensa valoisana. Kamalaahan se on ja tietenkin äidin pitää puolustaa poikaansa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tuo poikalapsi vielä äitinsä helmoissa?

Siltähän se kuulostaa, mutta ei asu. Ap

Siis mikään ap ole... Tuntui kai niin omalta tämä aihe, että kuvittelin aloittaneeni ketjun. Sorit oikealle ap:lle, ei ollut tarkoitus omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelma-anoppi siis :D haluaa päättää poikansa seurusteluasiatkin. Kertoiko hän, miksi sinulla ei ole asiaa soitella hänen pojalleen? 

Hyvä kysymys, kun eihän hän itse asiassa sitä suoraan sanonut. Selväksi tuli kyllä toki, että ei pidä minusta. Myöhemmin meuhkasi vielä, että puolustaa poikaansa kuolemaansa saakka. Sekin oli jokseenkin huvittavaa, kun ei selvinnyt, että miltä puolustaa. Minun pahuudelta varmaankin. Kun poikansa on elämässään ensimmäistä kertaa vähän onnellisempi ja näkee tulevaisuutensa valoisana. Kamalaahan se on ja tietenkin äidin pitää puolustaa poikaansa! 

XD koska naiset on kaikki pahoja (kuten anoppi itse?) niin poikaa pitää suojella ja puolustaa :D

Vierailija kirjoitti:

XD koska naiset on kaikki pahoja (kuten anoppi itse?) niin poikaa pitää suojella ja puolustaa :D

Jotain tällaista. Vastaavia asioita olen huomannut muitakin, joissa anoppi kuvittelee, että muutkin ovat kuin hän. Vaan kun eivät ole, eivät lähellekään. Mutta anoppi tekee oletuksia sen perusteella.

Esimerkiksi selän takana puhuminen ja mustamaalaaminen. Sehän on vain tietyntyyppisten ihmisten hommaa, anopin myös. Joten minulle sitten siitäkin melusi, että en saa pilata hänen mainettaan puhumalla muille. No, eipä sellainen kuulu tapoihini, joten hukkaan meni sekin sanominen. Etenkin kun hän on kyllä maineensa pilannut aikoja sitten ihan itse, ja toiseksi ketään ei kiinnosta. Mutta kertoi samalla minulle sen, että anoppi itse tekee niin ja kuvittelee muidenkin tekevän.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?