Elämä on valtapeliä, pyrkimystä etulyöntiasemaan ja yläpuolella niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin vai onko?
Omassa kaveripiirissä on ihmisiä erilaisista koulutustaustoista, erilaisista ammateista ja tulotasoista. Hyvin tullaan isollakin porukalla juttuun. Jos joku alkaisi sanoin, elkein tai teoin osoittamaan ylemmyyttä tms. muihin vaikka noista eroista johtuen pidettäisiin aika vajakkina ja syntyisi lähinnä sääli ja ehkä huoli, että mikä nyt mättää ao.n elämässä.
Täällä Vauvalla suurelle osalle tuntuu elämä näyttäytyvän jonkinlaisena pätemiskilpailuna ja em. tyyppisiin asioihin liittyy "valta"asetelmia jopa parisuhteen sisällä ja lähipiirissä.
Jos mun kaveri alkaisi jotenkin "leijumaan" ominaisuuksillaan tarkoituksenaan osoittaa ylemmyyttä tms. olisi varmaan aika pian entinen kaveri. Ei tämä poissulje, ettei voida kertoa ylpeänä omista tai vaikka lasten saavutuksista tilannetaju mukana pitäen.
up