Minkä ikäisenä olit kauneimmillasi?

Ei ole mitään merkitystä. Eikä mitään objektiivists tapaa arvioida asiaa. Eri iässä näyttää erilaiselta, tietenkin.

17-vuotiaana. Olin pitkä, hoikka pajunvitsa, pitkät kuparinpunaiset hiukset, joita jaksoin laittaa, meikkasin ja käytin piilareita koska olin rakastunut.

Seuraavan kerran olinkin tyytyväinen ulkonäkööni vasta 35-vuotiaana kun oli rahaa ja aikaa enemmän käytettävänä.

28-35v.

29-37

16v ja oon mies. Sen jälkeen alko lihominen.

31. Se kroppa, hoikka ja jäntevä, ja aikuisen kasvot. Olin myös onnettomimmillani, omaishoitaja.

Ehkä ennen raskautta ja raskaana ollessa 29-30v

17-29 ehkä? Nyt ei ulkonäkö enää niin jaksa kiinnostaa.

22-25-vuotiaana

Teini-ikäisenä naiseuden puhkeamisen aikoihin ja sitten jotain kolmekymppisenä täydessä hedelmällisyyden vaiheessa.

Mä olin kauneimmillani joskus kolmekymppisenä. Nuorempana olin pallopäinen ja tyylin kanssa ihan hukassa, kroppa mallia laihaläski. Kolmekymppisenä olin kokonaisuutta ajatellen parhaimmillani. Nyt nelikymppisenä olen kropaltani parhaimmassa kunnossa koskaan tähän mennessä mutta naama... no, ei siitä sen enempää :) 

Ei oikeastaan ole ollut iästä kiinni vaan painosta. Aina kun olen ollut hyvin hoikka olen myös ollut paremman näköinen.

19-23 ja 34- (olen 36).

Nuorena olin hoikka ja nätti. Sit tuli lapset, jotka vei ison osan energiasta, mut eivät tuottaneet kuitenkaan pysyviä muutoksia. Nyt on taas aikaa itselle enemmän ja kotoisa olo naisellisuuden kans eri tavalla kun parikymppisenä. Tässä iässä alkaa säännöllinen liikunta ja ihonhoito tuottaa näkyvää tulosta, rupsahdusta ei ole näköpiirissä.

37 - 38 -vuotiaana. Silloin oli lapsenpyöreys ja viimeisetkin raskauskilot sulaneet, mutta ikääntymisen merkit vielä kulman takana.

40-45 vuotiaana. Löytyi oma tyyli, oli sopivaa iän tuomaa itsevarmuutta, keho treenattu. Elintapoja olen vieläkin parantanut, mutta 45 jälkeen alkoi painovoiman ja hidastuneen aineenvaihdunnan vaikutukset tuntua. Olen periaatteessa paremmassa ”urheilulukunnossa” ja ravitsemus viilattu, mutta solujen ikääntymiselleen ei voi mitään. Keho ei kestä enää niin kovaa treenaamista, on ilmennyt yksi perussairaus, iho kuivuu, palautuminen on hidasta, vammat paranee hitaammin, hiukset muuttuvat karheiksi ja hauraiksi. Mutta ihan tyytyväinen olen kehooni ja ulkonäkööni.

17-39. Yllättävän pitkään kauniina sain olla. Nykyään juuri kukaan ei enää noteeraa. On kyllä valtava ero siinä mitä sain kauniina kokea, kuin tämä nykyinen vähemmän kauniin elämä. Olen vasta vanhemmiten ymmärtänyt miten erilaista kauniiden ja vähemmän kauniiden naisten elämä on. Vähemmän kauniina olen itse kokenut elämän helpommaksi. Ei ole ikävä nuoruutta.

Älkää ajatelko tätä nyt mitenkään kierosti tai vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta, mutta olin kauneimmillani n. 10-12-vuotiaana. Olin kauniskasvoinen ja solakka lapsi, kauniit silmät, pitkät kiiltävät kastanjaväriset hiukset ja leveä hymy. Sen jälkeen aloin muotoilla kulmani päin p:tä, iho ei ollu niin puhdas, nenä kasvoi vaikkei aivan karmeaksi mutta kasvoi, tanakoiduin jonkin verran ja leikkasin kauniit hiukseni enkä osannut pitää lyhyttä mallia. Lisäksi murjotin koko teini-iän. Noin 20-vuotiaana aloin taas näyttää ihan kauniilta kun hoikistuin, mutta vähän liikaakin ja nyt 30-vuotiaanakin lihasta saisi olla enemmän, olen lyhyt ja laiha. En vain saa lihasta kasvatettua kun en jaksa nostaa rautaa eikä ruoka maistu tarpeeksi. Ihan kaunis olen kai, mutta nenä ei täysin imartele. Siksi 10-12 v

54-vuotiaana.

20

30-35 -vuotiaana