Minkä ikäisenä olit kauneimmillasi?
Kommentit (104)
Ehdottomasti 23-28-vuotiaana. Olen kyllä tyytyväinen itseeni myös nyt 33-vuotiaana.
Mies 35 vuotta. Parhaat vuodet vasta edessä. Teininä ja nuorempana olin laiha ja isonenäinen ja akne ja kaikki. Pidin itseäni rumana.
Vanhemmiten kasvojen mittasuhteet ovat ns. tasoittuneet, iho on näpytön, on tullut lihaksia luiden ympärille ja olen muutenkin miehistynyt. Myös itsevarmuutta on tullut lisää ja se näkyy myös ulospäin. Olen sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. S
Sukulaiset joita näkee ehkä parin vuoden välein, ovat sanoneet, "eihän sua tunnista enää" tai "mies se vaan komenee vanhetessaan." Tai sitten oavta vaan valehdelleet :D
30-45v, olin saanut itsevarmuutta enkä ollut enää huomattavan alipainoinen.
21-vuotiaana. En mikään kaunotar, mutta Ok kuitenkin.
Teini-iän jälkeen olen ollut tyytyväinen peilikuvaani.
Ikääntymisen tuoma itsevarmuus näkyy muuten myös ulospäin. Myös tyylitajua tulee useimmiten lisää ikääntyessä ja ns. oma tyyli löytyy.
17-19 vuotiaana, ja 30 vuotiaana. Nyt olen pahimmillani. T 35 vuotias
Muiden mielestä tuskin koskaan mutta neljän kympin jälkeen hehkeys alkoi lopullisesti katoamaan. Muuttui niin kuin näkymättömäksi mikä on tavallaan ihanaa ja tykkäsin siitä. Ei alkanut tulla vanhenemisen pelkoa ja lopetin ehostamisen kokonaan, siis mikä helpotus. Kerrasta mättäsin roskiin kaikki meikit ja ajan mytä on paljon turhasta tullut luovuutua mm. koruista. Niiden kanssa en halua näprätä enää ollenkaan. Vaatetus muuttui mukavammaksi ja materiaalit hengittäviksi. Kengissä ei merkannut ulkonäkö vaan nekin muuttuivat mukavimmiksi matalakantaisiksi. Kovia koppuroita ei pysty jalkaan enää vetämään.
Omasta mielestäni 29-vuotiaana toista lasta odottaessani. Olin onnellinen ja se näkyi ulkonäössä, suorastaan hehkuin.
Kun täytin 17 vuotta, yksi sukulainen sanoi, että 17-vuotiaana on nainen kauneimmillaan. Kun pääsin omaan huoneeseen, itkin. Olin kauhuissani, että näinkö rumana minä olen kauneimmillani. Kasvot ja hiukset oli aina rasvaiset, kuljin kyyryssä, kun häpesin pituuttani. Iso takapuoli ja paksut reidet oli toinen häpeän aihe, iso kengänkoko kolmas. Ja tietenkin pienet silmät ja vahvat miinuslasit, jei.
25-30 -vuotiaana. Sitten sairastin syövän, ja vaikka toivuin siitä, niin isot leikkaukset, laihtuminen ja solunsalpaajat jätti jälkensä.
Nyt 38v olen selvästi ikäisiäni kulahtaneempi.
34–40-vuotiaana. Liikuin silloin paljon, minulla oli hehkeä iho ja hoikka kaunis lihaksikas vartalo. Nuorempanakin jo tietysti, varsinkin kun laittauduin ja hymyilin. Mutta vasta liikkuminen ja terveet elämäntavat saivat minut puhkeamaan kukkaan 34-vuotiaana.
2½-vuotias juhannusneito oli kyllä tosi sievä. Loppu onkin sitten ollut pelkkää alamäkeä.
Sanotaan, että 17-vuotiaana nainen on kauneimmillaan. No en ollut.
28-vuotiaana sain esikoisen ja silloin olin nätti - jopa kaunis. Ihokin ihan hehkui.
Kuvista näkee nyt, että olin aika nätti silloin 19-26 vuotiaana, sellainen nuori ja nätti.
Mieheni kehui minua nätiksi, kun olin raskaana kolme kertaa, imetin ja olin kuulema seesteinen ja äitimäinen ollessani noin 26- 32 vuotias, itse en silloin tuntenut olevani nätti millään tavoin.
Noin 39 vuotiaana löysin itseni taas uudestaan, opiskelin uuden ammatin ja vihdoin oli rahaa laittaa vähän itseänikin, joten sen jälkeen olen tuntenut itseni taas ihan mukavan näköiseksi. Nyt olen 46 vuotias ja olen ihan tyytyväinen kaikkeen.