Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haaveilen adoptiosta... Mutta kumppani puuttuu. :(
18.08.2020 |
Uskon kyllä löytäväni vielä kumppanin, vaikka takana onkin yksi eroon päättynyt avioliitto ja yksi pitkähkö suhde. Mutta tuntuu ettei tässä kannattaisi enää odotella suhdetta, kun adoptioprosessissa kuitenkin kestänee vuosia... ja olen jo 38-vuotias. Onko sinkkuäitiys (minulla on yksi koulukäinen lapsi) suurikin hidaste adoptioprosessissa? Ja mistä maista ylipäätään voisin yksin saada lasta? Tai jos tapaan prosessin aikana hyvän kumppanin ja vaikka muutan (yhteen) niin ei kai adoptioprosessini katkea siihen? Minkä tahon puoleen kannattaisi tilanteessa kääntyä?
Kokemuksia, kannustusta, näkökulmia? Ja miehet, miten suhtautuisitte naiseen, jolla olisi tällainen hanke tavatessanne?
Kommentit (32)
Jos muutat jonkun kanssa yhteen, tehdään lisäselvitys, uusi lupahakemus ja prosessille tulee lisää kestoa. Alusta se ei ala kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin voi adoptoida, ja avioliitossa. Mutta ei avoliitossa.
Jos muutat jonkun kanssa yhteen, mutta ette mene naimisiin, prosessi loppuu siihen. Avoliitossa ei voi adoptoida.
Jos olet valmis ottamaan lapsen jostain todella kaukaa niin sinkkunakin onnistuu. Kestää vain pitempään kun pariutuneet menee aina ohi. Suomalaista lasta et saa.
Onko hedelmöityshoito poissa laskuista? Saisit oman biologisen lapsen. Tanska, Latvia jne. saat myös sinkkuna hoitoja. Taitaa Suomestakin saada nykyään mutta se on pitkä prosessi ja suhtautuminen nihkeää. Ulkomailla otetut hoidot maksaa mutta on sen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet valmis ottamaan lapsen jostain todella kaukaa niin sinkkunakin onnistuu. Kestää vain pitempään kun pariutuneet menee aina ohi. Suomalaista lasta et saa.
Onko hedelmöityshoito poissa laskuista? Saisit oman biologisen lapsen. Tanska, Latvia jne. saat myös sinkkuna hoitoja. Taitaa Suomestakin saada nykyään mutta se on pitkä prosessi ja suhtautuminen nihkeää. Ulkomailla otetut hoidot maksaa mutta on sen arvoisia.
Virossa voi ”adoptoida” jonkun ylimääräiseksi jääneen lahjasolun. Saat ”adoptiolapsen” jonka tosin joudut eka synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijat saavat käytännössä vain isoja erityislapsia. Ja se ettäon lapsi ennestään saattaa olla este koska yksin olevalla on rajalliset resurssit. Miettisin myös sen jo olemassaolevan lapsen roolia ja elämää. Haluaako hän olla erityislapsen sisarus?
Ei kannata, käy vielä kuin sille vloggaajapariskunnalle joka adoptoi erityistarpeisen lapsen oman lapsikatraansa jatkoksi ja luopui lapsesta kun tulikin yllärinä että ne erityistarpeet oikeasti vaikuttaa kaikkien elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijat saavat käytännössä vain isoja erityislapsia. Ja se ettäon lapsi ennestään saattaa olla este koska yksin olevalla on rajalliset resurssit. Miettisin myös sen jo olemassaolevan lapsen roolia ja elämää. Haluaako hän olla erityislapsen sisarus?
Ei kannata, käy vielä kuin sille vloggaajapariskunnalle joka adoptoi erityistarpeisen lapsen oman lapsikatraansa jatkoksi ja luopui lapsesta kun tulikin yllärinä että ne erityistarpeet oikeasti vaikuttaa kaikkien elämään.
Se oli Amerikoissa se. Suomessa on vähän eri systeemit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin voi adoptoida, ja avioliitossa. Mutta ei avoliitossa.
mikähän järki tässäkin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat olemaan jo liian vanha monen maan adoptiokriteereihin. Kannattaa harkita sitä keinohedelmöitystä yms.
Adoptoidulle lapselle on tärkeää tarjota mahdollisimman vakaat olot ainakin ensin alkuun, kun onhan uuteen perheeseen muuttaminen aika mullistava kokemus. Ei varmaan ainakaan noille viranomaisille kannata deittiaikeista pahemmin puhua, kun vaihtuvat poikaystävät ja aktiivinen deittailu ei osoita erityistä vakautta hakijan elämäntilanteessa. Biologinen lapsi saattaa olla ongelma, koska jotkut maat edellyttävät adoptioperheeltä lapsettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi adoptiolapsi, mikset hanki hoidoilla lasta? Suomessa onnistuu eikä suhtautuminen klinikoilla ole nihkeää, toisin kuin joku tuolla väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin voi adoptoida, ja avioliitossa. Mutta ei avoliitossa.
mikähän järki tässäkin on...
Avioliitto on juridisesti sitova. Suurimmassa osassa kohdemaita avoliittoja ei hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet valmis ottamaan lapsen jostain todella kaukaa niin sinkkunakin onnistuu. Kestää vain pitempään kun pariutuneet menee aina ohi. Suomalaista lasta et saa.
Onko hedelmöityshoito poissa laskuista? Saisit oman biologisen lapsen. Tanska, Latvia jne. saat myös sinkkuna hoitoja. Taitaa Suomestakin saada nykyään mutta se on pitkä prosessi ja suhtautuminen nihkeää. Ulkomailla otetut hoidot maksaa mutta on sen arvoisia.
Kiitos. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada omaa biologista lasta, vaan lapsi ylipäätään. Ja ajattelen, että minusta olisi ihanaa tarjota hyvä koti jo olemassa olevalle... Ja koska olen tämän ikäinen, ottaisin mielelläni jo vaikka leikki-ikäisen, en ihan vauvaa. En kuitenkaan ehkä erityislasta, nimenomaan kun olen yksin, olisi ehkä turhan rankkaa, en tiedä. Rahaa on säästössä, ei tosin omaa asuntoa mutta vakituinen työ... Sellainen taloudellisesti tasapainoinen tilanne. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet valmis ottamaan lapsen jostain todella kaukaa niin sinkkunakin onnistuu. Kestää vain pitempään kun pariutuneet menee aina ohi. Suomalaista lasta et saa.
Onko hedelmöityshoito poissa laskuista? Saisit oman biologisen lapsen. Tanska, Latvia jne. saat myös sinkkuna hoitoja. Taitaa Suomestakin saada nykyään mutta se on pitkä prosessi ja suhtautuminen nihkeää. Ulkomailla otetut hoidot maksaa mutta on sen arvoisia.
Kiitos. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada omaa biologista lasta, vaan lapsi ylipäätään. Ja ajattelen, että minusta olisi ihanaa tarjota hyvä koti jo olemassa olevalle... Ja koska olen tämän ikäinen, ottaisin mielelläni jo vaikka leikki-ikäisen, en ihan vauvaa. En kuitenkaan ehkä erityislasta, nimenomaan kun olen yksin, olisi ehkä turhan rankkaa, en tiedä. Rahaa on säästössä, ei tosin omaa asuntoa mutta vakituinen työ... Sellainen taloudellisesti tasapainoinen tilanne. -Ap
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Vierailija kirjoitti:
Alat olemaan jo liian vanha monen maan adoptiokriteereihin. Kannattaa harkita sitä keinohedelmöitystä yms.
Miten niin? Luin jostain että Suomessa lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla enempää kuin 45 vuotta, joten ymmärtääkseni tuohon asti voisin vielä saada vauvan, ja sen jälkeenkin vielä hieman vanhemman lapsen. Siihen on vielä 7 vuotta. Ja itse voisin siis jo nyt ottaa vähän vanhemmankin, esim. 3-4-vuotiaan. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat olemaan jo liian vanha monen maan adoptiokriteereihin. Kannattaa harkita sitä keinohedelmöitystä yms.
Miten niin? Luin jostain että Suomessa lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla enempää kuin 45 vuotta, joten ymmärtääkseni tuohon asti voisin vielä saada vauvan, ja sen jälkeenkin vielä hieman vanhemman lapsen. Siihen on vielä 7 vuotta. Ja itse voisin siis jo nyt ottaa vähän vanhemmankin, esim. 3-4-vuotiaan. -Ap
Kohdemailla on omia sääntöjä asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat olemaan jo liian vanha monen maan adoptiokriteereihin. Kannattaa harkita sitä keinohedelmöitystä yms.
Miten niin? Luin jostain että Suomessa lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla enempää kuin 45 vuotta, joten ymmärtääkseni tuohon asti voisin vielä saada vauvan, ja sen jälkeenkin vielä hieman vanhemman lapsen. Siihen on vielä 7 vuotta. Ja itse voisin siis jo nyt ottaa vähän vanhemmankin, esim. 3-4-vuotiaan. -Ap
Kotimaassa jonoon ei edes oteta sinkkuja eikä pitkän odotusajan vuoksi edes yli 35-vuotiaita. Ulkomailta sinkkuhakijat saavat usein vanhempia ja erityistarpeista lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Adoptoidulle lapselle on tärkeää tarjota mahdollisimman vakaat olot ainakin ensin alkuun, kun onhan uuteen perheeseen muuttaminen aika mullistava kokemus. Ei varmaan ainakaan noille viranomaisille kannata deittiaikeista pahemmin puhua, kun vaihtuvat poikaystävät ja aktiivinen deittailu ei osoita erityistä vakautta hakijan elämäntilanteessa. Biologinen lapsi saattaa olla ongelma, koska jotkut maat edellyttävät adoptioperheeltä lapsettomuutta.
Niin siis ei mulla nytkään mitään villiä sinkkuelämää ole, mutta elän aktiivista ja harrastavaa elämää, joten uskon että jossain vaiheessa tapaan jonkun mahtavan tyypin. Mutta näinkin on ihan hyvä. Enkä tietenkään suin päin yhteen kenenkän kanssa muuttaisi, vaatisi varmasti ainakin parin vuoden suhteen. Ja tämä siis ihan nykyisenkin lapsen takia, en esittele hänellekään ketä vaan. (Ex-miesystäväni on ollut ainoa mies jonka olen esitellyt eroni jälkeen, josta siis jo vuosia, vaikka oli siinä pari muutakin suhdetta välissä). Elän mielestäni hyvinkin vakaata ja turvallista perhe-elämää. :) Mutta harmi jos tuo olemassaoleva lapsi heikentää adoptiomahdollisuutta. :( -Ap
Alue: Aihe vapaa
Yksinhakijat saavat käytännössä vain isoja erityislapsia. Ja se ettäon lapsi ennestään saattaa olla este koska yksin olevalla on rajalliset resurssit. Miettisin myös sen jo olemassaolevan lapsen roolia ja elämää. Haluaako hän olla erityislapsen sisarus?