Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haaveilen adoptiosta... Mutta kumppani puuttuu. :(
18.08.2020 |
Uskon kyllä löytäväni vielä kumppanin, vaikka takana onkin yksi eroon päättynyt avioliitto ja yksi pitkähkö suhde. Mutta tuntuu ettei tässä kannattaisi enää odotella suhdetta, kun adoptioprosessissa kuitenkin kestänee vuosia... ja olen jo 38-vuotias. Onko sinkkuäitiys (minulla on yksi koulukäinen lapsi) suurikin hidaste adoptioprosessissa? Ja mistä maista ylipäätään voisin yksin saada lasta? Tai jos tapaan prosessin aikana hyvän kumppanin ja vaikka muutan (yhteen) niin ei kai adoptioprosessini katkea siihen? Minkä tahon puoleen kannattaisi tilanteessa kääntyä?
Kokemuksia, kannustusta, näkökulmia? Ja miehet, miten suhtautuisitte naiseen, jolla olisi tällainen hanke tavatessanne?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen hylkäämiskokemuksen vuoksi, oli kuinka terve vain. Kiintymyssuhdehäiriöt ovat yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen hylkäämiskokemuksen vuoksi, oli kuinka terve vain. Kiintymyssuhdehäiriöt ovat yleisiä.
Kiitos. No mutta sehän tavallaan on luonnollista, ajattelin vain että tarkoitettiinko tässä erityislapsella jotenkin fyysisesti tai henkisesti vammautunutta tms. Siksi puhuinkin ns. terveestä lapsesta. Mutta kiintymyssuhdehäiriöt taitavat koskea mahdollisesti kaikkia adoptiolapsia, annettiin heidät sitten kenelle tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
On. Koska hakijoita on paljon. Lottovoitolla voi ehkä saada terveen. Myös se ns terve voi myöhemmin osoittautua erityistarpeiseksi. Venäjältä tuli myös aikoinaan terveitä erityisen papereilla. Sieltä vaan ei enää lapsis saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen hylkäämiskokemuksen vuoksi, oli kuinka terve vain. Kiintymyssuhdehäiriöt ovat yleisiä.
Kiitos. No mutta sehän tavallaan on luonnollista, ajattelin vain että tarkoitettiinko tässä erityislapsella jotenkin fyysisesti tai henkisesti vammautunutta tms. Siksi puhuinkin ns. terveestä lapsesta. Mutta kiintymyssuhdehäiriöt taitavat koskea mahdollisesti kaikkia adoptiolapsia, annettiin heidät sitten kenelle tahansa?
Adoptiokontekstissa erityislapsi tarkoittaa lasta jolla on vamma tai sairaus. He tulee eri jonosta kyin ns tavalliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhakijoille ei ole kuin erityislapsia. Hakijoita on yllin kyllin. Ja se leikki-ikäinen on yleensä hankalampi kuin pieni koska sopeutuminen on vaikeampaa
Onko tämä fakta? Eli en voisi saada missään tilanteessa ns. tervettä lasta? Tuntuu jotenkin karulta.
Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen hylkäämiskokemuksen vuoksi, oli kuinka terve vain. Kiintymyssuhdehäiriöt ovat yleisiä.
Kiitos. No mutta sehän tavallaan on luonnollista, ajattelin vain että tarkoitettiinko tässä erityislapsella jotenkin fyysisesti tai henkisesti vammautunutta tms. Siksi puhuinkin ns. terveestä lapsesta. Mutta kiintymyssuhdehäiriöt taitavat koskea mahdollisesti kaikkia adoptiolapsia, annettiin heidät sitten kenelle tahansa?
Kyllä toki, mutta totta on, että yksinhakijat saavat usein vanhemman ja erityistarpeisen lapsen. Moni maa ei ota yksinhakijoita lainkaan ja kotimaasta tuskin voit adoptoida.
Luulisi että olisit jo selvitellyt tilannetta palveluntarjoajien sivuilta, jos oikeasti olet asiasta kiinnostunut.
Olen adoptoinut yksin, mutta jo melkein 10 vuotta sitten. Odotus oli todella pitkä mutta lopputulos ihana. Useimmat adolapset on nyt erityislapsia, tosin todella paljon vaihtelee paljonko lapsen sairaus vaikuttaa elämään. Oman lapseni sain lopulta erityislapsijonosta eikä hänellä ole erityistarvetta, mutta sw on jo harvinaista.
Jos koronaa ei nyt olisi, suosittelisin ehdottomasti adoptiota vaikka se voikin kestää tosi kauan. Nyt jos sinulle on yhtään mahdollista menisin hedelmöityshoitoihin, koska kaikki adomaat on "kiinni" ja koronasta ei tiedä yhtään kauanko kestää. Lisäksi sossut on varmana todella tiukkoja turvaverkoista juuri nyt. Toisaalta se on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinulla on jo lapsi, pitää adoptiolapsen olla nuorempi kuin biologinen lapsesi. Myös vanhemman ja lapsen väliselle ikäerolle on maksimiraja. Aika monissa maissa se on 40 vuotta, joissakin maissa voi olla vuoden tai pari enemmän.
Googlaamalla olen minä näitä tietoja löytänyt. Adoptiojärjestöillä on nettisivut, joissa on paljon tietoa asiasta, ja varmaan siellä on joku yhteystieto, josta voi kysellä lisääkin, jos ei sivuilta käy ilmi kaikki, mikä askarruttaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska sinulla on jo lapsi, pitää adoptiolapsen olla nuorempi kuin biologinen lapsesi. Myös vanhemman ja lapsen väliselle ikäerolle on maksimiraja. Aika monissa maissa se on 40 vuotta, joissakin maissa voi olla vuoden tai pari enemmän.
Googlaamalla olen minä näitä tietoja löytänyt. Adoptiojärjestöillä on nettisivut, joissa on paljon tietoa asiasta, ja varmaan siellä on joku yhteystieto, josta voi kysellä lisääkin, jos ei sivuilta käy ilmi kaikki, mikä askarruttaa.
Kiitos. Jos vaikka 42-vuotiaana saisin lapsen, niin eipä haittaisi jos olisi jo 2-vuotias tai pari vuotta ylikin. Googlaamalla minäkin näitä olen miettinyt, en vaan ole vielä uskaltautunut ottamaan yhteyttä mihinkään... Ja tuntuu että miten noista eri järjestöistä osaa edes valita? Välittävätkö ne kaikki ns. samoja lapsia vai jos toivoo erityisesti lasta vaikka Etelä-Amerikasta (puhun espanjaa), niin suosiiko jotkut järjestöt enemmän tiettyjä mantereita vai miten? Täytyy vaan kyllä uskaltaa nyt ottaa yheyttä johonkin niistä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinulla on jo lapsi, pitää adoptiolapsen olla nuorempi kuin biologinen lapsesi. Myös vanhemman ja lapsen väliselle ikäerolle on maksimiraja. Aika monissa maissa se on 40 vuotta, joissakin maissa voi olla vuoden tai pari enemmän.
Googlaamalla olen minä näitä tietoja löytänyt. Adoptiojärjestöillä on nettisivut, joissa on paljon tietoa asiasta, ja varmaan siellä on joku yhteystieto, josta voi kysellä lisääkin, jos ei sivuilta käy ilmi kaikki, mikä askarruttaa.
Kiitos. Jos vaikka 42-vuotiaana saisin lapsen, niin eipä haittaisi jos olisi jo 2-vuotias tai pari vuotta ylikin. Googlaamalla minäkin näitä olen miettinyt, en vaan ole vielä uskaltautunut ottamaan yhteyttä mihinkään... Ja tuntuu että miten noista eri järjestöistä osaa edes valita? Välittävätkö ne kaikki ns. samoja lapsia vai jos toivoo erityisesti lasta vaikka Etelä-Amerikasta (puhun espanjaa), niin suosiiko jotkut järjestöt enemmän tiettyjä mantereita vai miten? Täytyy vaan kyllä uskaltaa nyt ottaa yheyttä johonkin niistä. :)
Eri palveluntarjoajilla on eri maat kohteina ja nettisivuilla löytyy tietoa kunkin maan tilanteesta ja vaatimuksista. Prosessi käynnistetään ottamalla yhteys oman kunnan sosiaaliviranomaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinulla on jo lapsi, pitää adoptiolapsen olla nuorempi kuin biologinen lapsesi. Myös vanhemman ja lapsen väliselle ikäerolle on maksimiraja. Aika monissa maissa se on 40 vuotta, joissakin maissa voi olla vuoden tai pari enemmän.
Googlaamalla olen minä näitä tietoja löytänyt. Adoptiojärjestöillä on nettisivut, joissa on paljon tietoa asiasta, ja varmaan siellä on joku yhteystieto, josta voi kysellä lisääkin, jos ei sivuilta käy ilmi kaikki, mikä askarruttaa.
Kiitos. Jos vaikka 42-vuotiaana saisin lapsen, niin eipä haittaisi jos olisi jo 2-vuotias tai pari vuotta ylikin. Googlaamalla minäkin näitä olen miettinyt, en vaan ole vielä uskaltautunut ottamaan yhteyttä mihinkään... Ja tuntuu että miten noista eri järjestöistä osaa edes valita? Välittävätkö ne kaikki ns. samoja lapsia vai jos toivoo erityisesti lasta vaikka Etelä-Amerikasta (puhun espanjaa), niin suosiiko jotkut järjestöt enemmän tiettyjä mantereita vai miten? Täytyy vaan kyllä uskaltaa nyt ottaa yheyttä johonkin niistä. :)
Sillä ei ole kiire. Ekaksi pitää hakeutua adoptioneuvontaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin... En tiedä. Jotenkin se tuntuu vaan vähän vieraalta ajatukselta... Ei nyt lapsitehtailulta mutta kuitenkin... siis tässä elämäntilanteessa. Kun ei ole suhteessa, tuntuisi ehkä hieman surulliselta odottaa lasta yksin, olla raskaana yksin... Ja kun niitä lapsia kuitenkin olisi jo jossain.