Oletko tullut kiusatuksi/syrjityksi hengellisessä/henkisessä/uskonnollisessa yhteisössä

Päin vastoin, koulukiusattuna sain seurakunnan ja partion toiminnassa niitä harvoja hyviä ystäviä ja positiivisia kokemuksia. Muuten olisin tuskin jaksanut teini-ikää hengissä ja järjissäni.

Olen. En tajunnut hierarkiaa ja luokkajakoa vaan menin ja perkele _tervehdin_ ”valaistunutta henkilöä” (!) Sitä halveksunnan määrää! Mikään ei ole sairaampaa kuin ”rakkaudelliset” hörhöpiirit. Näissä menee jopa kovien tieteiden ammattilaiset helvetin sekaisin ja totaalisen pilalle.

”Pyyteetön rakkaus” on demoninen kirous jola peitellään ihmisyyden karmeimpia puolia.

En, mutta minua syrjittiin nuorena koulussa sen vuoksi, että vanhempani olivat uskovia.

Vierailija kirjoitti:

Olen. En tajunnut hierarkiaa ja luokkajakoa vaan menin ja perkele _tervehdin_ ”valaistunutta henkilöä” (!) Sitä halveksunnan määrää! Mikään ei ole sairaampaa kuin ”rakkaudelliset” hörhöpiirit. Näissä menee jopa kovien tieteiden ammattilaiset helvetin sekaisin ja totaalisen pilalle.

”Pyyteetön rakkaus” on demoninen kirous jola peitellään ihmisyyden karmeimpia puolia.

Ammalaisia? Ne ovat kaameaa, teeskentelevää kiusaajasakkia.

Jep. Opin pysymään kaukana. Siinä kohtaa kun raha ja teeskentely pyhittät ihmistä, kannattaa juosta.

Up! Muakin kiinnostaa ns ”hengellinen väkivalta”.

Vierailija kirjoitti:

Up! Muakin kiinnostaa ns ”hengellinen väkivalta”.

Minkälaista haluaisit kokea? Saako olla mitätöimistä, taloudellista väkivaltaa vai laitetaanko suoraan helvetillä pelottelua? Ehkä värisuora kaikkea?

Olen kokenut mitä ihanimpaa sydämellisyyttä ja mukaanottoa, aina siihen saakka kun omat voimat loppuivat. Sen jälkeen tuli selkään ja urakalla: syyllistämistä, sairasta karma-puhetta, välttelyä, jopa kehotus pysyä poissa koska tuon ”huonoa energiaa sairastamisellani ja negatiivisuudellani”.

Hengellisyydessä kohtaavat aina ihmisyyden syvin valo ja varjo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. En tajunnut hierarkiaa ja luokkajakoa vaan menin ja perkele _tervehdin_ ”valaistunutta henkilöä” (!) Sitä halveksunnan määrää! Mikään ei ole sairaampaa kuin ”rakkaudelliset” hörhöpiirit. Näissä menee jopa kovien tieteiden ammattilaiset helvetin sekaisin ja totaalisen pilalle.

”Pyyteetön rakkaus” on demoninen kirous jola peitellään ihmisyyden karmeimpia puolia.

Ammalaisia? Ne ovat kaameaa, teeskentelevää kiusaajasakkia.

Totta. Tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin määrää on vaikea sanoin kuvailla. 🤢

Up

Lähinnä kovaa hengellistä painostusta omalta perheeltä pysyä 'uskomassa' tietyssä ryhmässä, koska muuten et pelastu. Oli ahdistava kokemus.

Kuulun seksuaalivähemmistöön... Ja erehdyin mainitsemaan asiasta rippikoulussa.

Kuten arvata saattaa, loppuviikko oli aivan kamala. Pappi piti saarnan siitä, kuinka joudun hel***tiin jos en "parannu" "sairaudestani", seurakunnan nuorisotyöntekijä nälvi ruokapöydässä, raamattupiirissä isonen kyseli kiusallisia kysymyksiä ja luetutti raamatusta niitä kohtia, joissa homoseksuaalisuus tuomitaan.

Tuosta jäi oikeasti traumat, jouduin psykologillekin lukiossa. Aikuisiällä löysin onneksi uudet jumalhahmot itselleni, ja kuulun nykyään erääseen pakanauskonnon "seurakuntaan" vaimoni kanssa. En voisi olla onnellisempi, koen oloni hyväksytyksi ja harjoitan ilolla uskontoani.

Lähisukulaiseni savustettiin ulos eräästä helluntaiseurakunnasta kun hän alkoi tivata tarkempia tietoja seurakunnan varojen käytöstä. En tiedä yksityiskohtia asiasta mutta kai siellä johtoporukka veti hiukan kotiinpäin. Maallisissa piireissä olis voinut täyttää jo kavalluksen tunnusmerkit mutta kai uskovaisilla on omat sääntönsä.

Sittemmin tämän henkilön välit ovat taas lämmenneet kyseiseen seurakuntaan kun siellä on johtoporukka vaihtunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen. En tajunnut hierarkiaa ja luokkajakoa vaan menin ja perkele _tervehdin_ ”valaistunutta henkilöä” (!) Sitä halveksunnan määrää! Mikään ei ole sairaampaa kuin ”rakkaudelliset” hörhöpiirit. Näissä menee jopa kovien tieteiden ammattilaiset helvetin sekaisin ja totaalisen pilalle.

”Pyyteetön rakkaus” on demoninen kirous jola peitellään ihmisyyden karmeimpia puolia.

Tuttua. Juuri Ego on näissä yhteisöissä - joissa siitä ”hankkiudutaan eroon” - aivan jumalattoman suuri. Tuollaiset teennäiset ”hierarkiat” näitä narsisteja kiehtovat; vaikka sitten lässyttämällä ja mukahyvyydellä hankitaan ”valaistuminen”, jossakin kohtaa kajastaa pimeyden syvyys, pahuus itse.

Minäminäminäminäminäminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. En tajunnut hierarkiaa ja luokkajakoa vaan menin ja perkele _tervehdin_ ”valaistunutta henkilöä” (!) Sitä halveksunnan määrää! Mikään ei ole sairaampaa kuin ”rakkaudelliset” hörhöpiirit. Näissä menee jopa kovien tieteiden ammattilaiset helvetin sekaisin ja totaalisen pilalle.

”Pyyteetön rakkaus” on demoninen kirous jola peitellään ihmisyyden karmeimpia puolia.

Tuttua. Juuri Ego on näissä yhteisöissä - joissa siitä ”hankkiudutaan eroon” - aivan jumalattoman suuri. Tuollaiset teennäiset ”hierarkiat” näitä narsisteja kiehtovat; vaikka sitten lässyttämällä ja mukahyvyydellä hankitaan ”valaistuminen”, jossakin kohtaa kajastaa pimeyden syvyys, pahuus itse.

Minäminäminäminäminäminä.

Minä olen henkinen ja hengellinen mutta välttelen näitä hörhöpiirejä juurikin siksi, että niissä on aina pari sellaista jotka ovat egonsa sokaisemia ja korottavat itseään. Minulla oli nuorena lyhyt suhde mieheen joka suoraan sanottuna käytti henkistä väkivaltaa sen varjolla, että hän oli muka niin pitkällä henkisellä tiellä ja minä vasta alussa, vaikka todellisuudessa se taisi olla toisin päin. Onneksi minulla on pari hyvää ystävää joiden kanssa voin puhua avoimesti kaikesta henkiseen kasvuun liittyvästä.

Muutenkin vierastan kaikkea hörhöilyä. Mielestäni me olemme tässä maailmassa juuri siksi että elämme tätä arkea kaikenlaisten ihmisten keskuudessa, arkista työtä tehden ja siinä sivussa opimme virheistämme ja opimme myötätuntoa toisia kohtaan. Ei tartte koko ajan olla omm omm omm...

Up

Olen valitettavasti joutunut. Toisaalta olen saanut hengellisen yhteisön kautta elämäni parhaimmat asiat. Olen yrittänyt ottaa opikseni niistä negatiivisista kokemuksista, perehtymällä valtakysymyksiin ja opiskelemalla. Haluan sanoittaa ja ymmärtää kokemaani ja auttaa muita samaa kokeneita. En ole enää aktiivisesti seurakuntayhteydessä.

Joku viisas on sanonut "valta turmelee" ja koska uskovien yhteisössä usein ns. johto on se joka käyttää valtaa, olkoon ryhmällä mikä nimi hyvänsä, tämä vaara on olemassa.

Myös helposti useimmista seurakunnista löytää 1-3 naispuolista henkilöä jotka sitten "osoittaa muille paikan",  ollen itse niin päteviä ja lähes täydellisiä.

Niin paljon turhaa kun taas Jeesus korosti nöyryyttä ja toisten huomioonottoa rakkaudellisesti.

Kenen vika? Ihmisen joka on taipumaton ja itserakas:).

Olen luterilainen, mutta ajauduin nuorena vapaakirkollisiin piireihin, koska ainoa seurakunnasta saamani kaveri pyöri perheensä kautta aktiivisesti myös herätyskristillisissä porukoissa. Olen joskus miettinyt, miksi minulle on jäänyt yksinomaan negatiivisia tunteita uskontoa kohtaan. Uskon sen johtuneen siitä, että vapaakirkon ankara uskontulkinta koski ikään kuin välillisesti minuakin, mutta en koskaan päässyt samalla tavalla osaksi yhteisöä kuin perheidensä kautta tässä lahkossa mukana olevat lapset. Luterilaisessa kirkossa vaikutti riparin jälkeen olevan liberaalimpi meininki, mutta sinne olin liian ujo mahtumaan mukaan, koska moni toimintaan riparilta tullut nuori oli ulospäinsuuntautunut ja ns. maailmallinen. Itse olin pelokas ja jännittynyt, ja alkanut jo karsastaa uskonasioita. Se ainoa konservatiivikaverini aloitti muuten myös ev.lut. seurakunnan isoskoulutuksessa, joten sinnekään ei aktiivisesti tehnyt mieli pyrkiä mukaan. Esimerkiksi evoluutioteorian vastustus oli näiden konservatiivinuorten keskuudessa kovaa, itse taas tykkäsin bilsasta enkä olisi halunnut leimautua samaan porukkaan.

Aikuisena olen hämmentyneenä tajunnut, että monella on uskonnosta paljon sallivampi ja yhteisöllisempi kokemus kuin minulla. Olin sitten kai vähän vääränlainen joka porukaan. Traumat jäi kyllä.

Up