Imetin vauvaa vain vähän aikaa
Minulla on tunteet jotenkin tosi sekaisin. Tavallaan tunnen helpotusta että imetys loppui, mutta toisaalta oloni on asiasta todella haikea. Eikä asiaa auta se että läheiseni syyllistää minua imetyksen lopetuksesta.
Esikoistani imetin noin 8 kuukautta. Mutta kuopusta vain 2 kuukautta. Asia vaivaa minua. Tai minulle on sanottu että satutan kuopustani koska en enää imetä häntä. Ja annan korviketta, joka on todella huonoksi vauvalle kuulemma.
Päätös on tietenkin minun, minun kropastani on kysymys. Mutta tuntuu pahalta ajatella että toista lasta imetin kauemmin kuin toista.
Rakastan molempia poikiani todella paljon. Kuopuksen kohdalla näin vaan asian paremmaksi lopettaa imetys monesta eri syystä johtuen.
Miten kauan te muut olette imettänyt vauvaa? Olenko ainut joka on imettänyt noin vähän aikaa?
Kommentit (42)
Sano niille arvostelijoille, että et ole kiinnostunut puhumaan asiasta heidän kanssaan ja että sinä teet omat päätöksesi itse.
3 päivää. Sain synnäriltä katetroinnista vti:n, ja antibioottien kanssa ei voinut imettää. Kuurin loputtua oli jo myöhäistä.
Ihan terve ja onnellinen aikuinen tuli, huoli pois.
Miksi lopetit, jos se asia sinua kuitenkin vaivaa? Apua on saatavilla ja osa-imetyksellä saa molemmista parhaat puolet.
Jos kuitenkin teit parhaan mahdollisen päätöksen, niin miksi ihmeessä muiden kommentit haittaavat sinua?
No tottahan se on että äidinmaito on paljon parempaa kuin korvikemaito. Mutta onhan 2 kuukautta imetystä parempi kuin ei ollenkaan. Ja kyllä ne vauvat korvikkeellakin kasvaa. Maailmassa on kuule monia naisia jotka eivät ole imettänyt/eivät imetä joten älä huoli et ole ap ainut.
Minä en pystynyt imettämään yhtään. Omin sairaalassa monta viikkoa synnytyksen jälkeen ja vauva oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetit, jos se asia sinua kuitenkin vaivaa? Apua on saatavilla ja osa-imetyksellä saa molemmista parhaat puolet.
Jos kuitenkin teit parhaan mahdollisen päätöksen, niin miksi ihmeessä muiden kommentit haittaavat sinua?
Onko sinun mielestäsi jonkun imettäminen todella sellainen asia, jota muut saavat kommentoida? Oletko itse ollut tyytyväinen, jos joku on kommentoinut sitä, miten kauan imetät?
Imetyksen voi aloittaa milloin vain uudestaan, vaikka ei olis edes lasta synnyttänyt. Eli tollaset 3pvän tauon jälkeen lopettaminen on lähinnä tekosyy. Miksei voi suoraan sanoa, että "en jaksanut nähdä sitä vaivaa mitä 3pvän lypsäminen ja vauvan uudelleen rintaan totuttaminen olis vienyt"?
Imetin kaksi viikkoa. Imuote tarkistettiin useampaan otteeseen asiantuntijoiden kanssa, ja myös vauvan kielijänne, mutta teki vain liian kipeää. Verta tuli, vauva ei saanut tarpeeksi ruokaa ja paino laski, itse olin aivan kamalan stressaantunut. Itkin ja imetin, ja vauva itki kun maitoa ei tullut tarpeeksi (oma jännittyneisyys ja stressaaminen ei varmasti auttanut maidontuotantoa). Peloissani odotin, milloin vauva herää unilta ja haluaa taas rinnalle. Edes synnytyskivut eivät olleet mitään imetykseen verrattuna.
Lapsi siirtyi pulloruokintaan ja korvikkeelle, pumppasin vielä kuukauden verran omaa maitoa sen mitä tuli. Nyt vauva kasvaa kohisten, on tyytyväinen ja nukkuu hyvin. Itsellä mieliala on hyvä, saan nukuttua ja jaksan touhuta vaikka mitä. Oli elämäni paras päätös lopettaa imetys. Itsekin olen täysin korvikkeella kasvanut, ja täysin normaali minusta on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetit, jos se asia sinua kuitenkin vaivaa? Apua on saatavilla ja osa-imetyksellä saa molemmista parhaat puolet.
Jos kuitenkin teit parhaan mahdollisen päätöksen, niin miksi ihmeessä muiden kommentit haittaavat sinua?
Koska kun lopetin päätös tuntui silloin todella hyvältä ja olin varma että tein oikean päätöksen. Mutta kun aikaa meni ja läheiset tajusivat että en enää imetä alkoi kauhea syyllistäminen "Miten sinä voit antaa vauvallesi korvikemaitoa?" Oliko nyt ihan pakko mennä lopettamaan se imetys, mieti miltä vauvastasi tuntuu?!" Kylläpä luovutat helposti." Nämä kommentit saivat minut todella todella katumaan päätöstäni ja tunnen huonoa omatuntoa asiasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Imetyksen voi aloittaa milloin vain uudestaan, vaikka ei olis edes lasta synnyttänyt. Eli tollaset 3pvän tauon jälkeen lopettaminen on lähinnä tekosyy. Miksei voi suoraan sanoa, että "en jaksanut nähdä sitä vaivaa mitä 3pvän lypsäminen ja vauvan uudelleen rintaan totuttaminen olis vienyt"?
Kirjoittiko aloittaja jossain kolmesta päivästä? Entä sanoiko hän, että hän haluaisi/olisi halunnut aloittaa imetyksen uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetit, jos se asia sinua kuitenkin vaivaa? Apua on saatavilla ja osa-imetyksellä saa molemmista parhaat puolet.
Jos kuitenkin teit parhaan mahdollisen päätöksen, niin miksi ihmeessä muiden kommentit haittaavat sinua?
Onko sinun mielestäsi jonkun imettäminen todella sellainen asia, jota muut saavat kommentoida? Oletko itse ollut tyytyväinen, jos joku on kommentoinut sitä, miten kauan imetät?
Mitä kaikkia asioita sulle ei saa kommentoida? Taitaa olla pitkä lista mielensäpahoittajalla.
Hei minä osittaisimetin esikoista 5 kk, täysimetin toista 6 kk, kolmatta 4 kk ja neljättä 6 kk. Itte sain aikoinaan tisfiä vsin 2 kk ja sitte mutsi lähti töihin. Kaikista meistä on ihmisiä tullut.
Tsemppiä. Ei äitiys tuu tissistä vaan rakkaudesta lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetit, jos se asia sinua kuitenkin vaivaa? Apua on saatavilla ja osa-imetyksellä saa molemmista parhaat puolet.
Jos kuitenkin teit parhaan mahdollisen päätöksen, niin miksi ihmeessä muiden kommentit haittaavat sinua?
Onko sinun mielestäsi jonkun imettäminen todella sellainen asia, jota muut saavat kommentoida? Oletko itse ollut tyytyväinen, jos joku on kommentoinut sitä, miten kauan imetät?
Mitä kaikkia asioita sulle ei saa kommentoida? Taitaa olla pitkä lista mielensäpahoittajalla.
Voin vastata kysymykseesi, kun sinä ensin vastaat siihen, olitko itse tyytyväinen, kun sinun imetystäsi ja sen kestoa kommentoitiin.
No mitkä ne syyt oli? Ymmärrän huonon omantunnon, jos syyt oli tyyliin "ettei rinnat rupsahda" "voin lähteä viikoksi kanarialle". Nämä syyt onkin itsekäitä.
Jos taas syy on omassa jaksamisessa, lääkityksessä, vauvan kasvussa tmv. niin ei ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa.
Mikäli syysi ei ollut luokkaa "en halua imettää enempää ettei tissini ala roikkua" niin syyllistäjät voi sulkea heti pois. Aina imetys ei onnistu vaikka miten sitä haluaisi ja yrittäisi. Ymmärrän kuitenkin syyllisyyden tunteen, täysi-imetin esikoista 2kk mutta vauva näytti aina jäävän nälkäiseksi ja laihduin rajusti imetyksen aikana (alipainon puolelle) joten aloin antamaan lisäksi korviketta. Tästä vielä 2kk kun vauva ei sitten huolinut rintaa enää ollenkaan.
Tuolloin minulla oli neuvolassa kokenut terveydenhoitaja, joka oli todella kannustava, mutta nyt sitten toista odottaessa uusi, nuori terveydenhoitaja on saanut kyllä hienosti syyllisyyden tunteet pintaan kaiken maailman "tällä kertaa pitää sitten heti panostaa siihen imetykseen vähän enemmän" kommenteillaan.
Ei auta kuin tsempata itse itseäsi, että parhaasi yritit ja jos imetys ei nyt vaan onnistu niin on se korvike aina parempi vaihtoehto kuin liian vähän/ei lainkaan rintamaitoa!
Ehkä tuo on jopa parempi vaihtoehto kuin se miten itse toimin, eli imetin puoli vuotta väkisin hampaat irvessä. Lapsi ei saanut tissistä ikinä tarpeekseen, oli koko ajan vailla lisää. Kasvoi hyvin kyllä, mutta silti tuntui, että ei saa tarpeeksi ruokaa tai vatsa tyhjenee nopeasti tai jotain, kun koko ajan piti imettää. Nännit olivat ihan verillä ja todella kipeät. Rintakumien kanssa räpeltäminen oli sekin rasittavaa ja hankalaa. Niitä pitää olla jatkuvasti pesemässä ja keittämässä, eivät pysy paikoillaan, vauvan vatsaan menee ilmaa niiden vuoksi jne. Imettäminen oli kidutusta. Silti tein sitä, koska oli "pakko". Ehkä olisi pitänyt vain suosiolla siirtyä aikaisemmin pulloon. Se nimittäin toimi hyvin, enkä kokenut pullojen pesemistä raskaaksi. Lapsi sai mahan täyteen korvikkeella, joten jatkuva syöminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli syysi ei ollut luokkaa "en halua imettää enempää ettei tissini ala roikkua" niin syyllistäjät voi sulkea heti pois. Aina imetys ei onnistu vaikka miten sitä haluaisi ja yrittäisi. Ymmärrän kuitenkin syyllisyyden tunteen, täysi-imetin esikoista 2kk mutta vauva näytti aina jäävän nälkäiseksi ja laihduin rajusti imetyksen aikana (alipainon puolelle) joten aloin antamaan lisäksi korviketta. Tästä vielä 2kk kun vauva ei sitten huolinut rintaa enää ollenkaan.
Tuolloin minulla oli neuvolassa kokenut terveydenhoitaja, joka oli todella kannustava, mutta nyt sitten toista odottaessa uusi, nuori terveydenhoitaja on saanut kyllä hienosti syyllisyyden tunteet pintaan kaiken maailman "tällä kertaa pitää sitten heti panostaa siihen imetykseen vähän enemmän" kommenteillaan.Ei auta kuin tsempata itse itseäsi, että parhaasi yritit ja jos imetys ei nyt vaan onnistu niin on se korvike aina parempi vaihtoehto kuin liian vähän/ei lainkaan rintamaitoa!
Olisin varmaan sanonut suorat sanat tuolle nuorelle terveydenhoitajalle. Ei kuulu hänelle millään tasolla! Olisin jopa saattanut tehdä valituksen ylemmälle tasolle. He eivät ole Jumalasta seuraavia, jotka voivat luetella miten tehdään. Anteeksi, alkoi ärsyttää puolestasi. Onnellista odotusta!
Itse imetin vuoden, mutta silti muilla löytyi aiheita mistä valittaa. Yleensä en tuttujeni mielestä laittanut lapselle tarpeeksi vaatetta tai sitten "oikeanlaisia" vaatteita, eli heidän mielestään hankalia nappeja ja vain kietaisubodyt on ainoita oikeita. Itse en pitänyt niistä yhtään ja lapseni on aina ollut lämminverinen, joten liika vaatetus sai hänelle tukalan olon. Muutaman kerran raivostuin todella pahasti ja pidin pääni. Minä tiesin ja tiedän edelleen mikä on lapselleni ja minulle parasta, joten saavat tupista keskenään ja vaikka tehdä lasun, mutta en tule toimintaani muuttamaan. Ap voit vaikka haistattaa pitkät arvostelioille tai alkaa arvostelemaan heitä takaisin. En ymmärrä tätä joidenkin tapaa lytätä pienten lasten äitejä. Se on jotenkin sairasta, kun tiedetään että osutaan arkaan paikkaan.
Lopetin imetyksen siksi koska olin kahden pienen lapsen kanssa kotona yksin. Mieheni käy töissä. Imetykseen meni todella paljon aikaa päivittäin mikä oli todella haastavaa. Koska minun piti samalla hoitaa 2-vuotiasta esikoistani. Tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, lähteä esikoisen kanssa pihalle, ruokkia, laittaa päiväunille, keksiä, tekemistä ja aktiviteettia. Oli todella vaikeaa kun imetin kuopusta sohvalla ja tajusin että nyt olisi esikoisen ruoka aika ja pitäisi sitä asiaa mennä hoitamaan, mutta vauvahan ei siitä tykännyt jos otin hänet pois rinnalta, tai liikuin siksi ajaksi.
Kuopus on myös todella kova syömään. Välillä kun hän oli ollut rinnalla pitkän aikaa ja käynyt molemmat rinnat läpi niin siltikin olisi vielä kova nälkä ollut ja vauva vain kiukustui asiasta kun ei saanut tarpeeksi maitoa rinnoista. Hän myös useasti halusi olla rinnalla vain hyvin vuoksi ja suuttui jos hänet laskettiin pois rinnalta. Välillä hän myös piti rintaa vain tuttina ja silloin minulla meni hermot koska minulla oli 10 muuta asiaa myös hoidettavana. Huoh. Raskasta aikaa tuo imetys oli.
Ap
Vauvalle voi tulla vamma korvikemaidosta!
Tuo on jo hyvä saavutus minä en nimittäin imettänyt lastani ollenkaan.