Uuden äidin pieni purkaus

Nauti vaan joka hetkestä!

???

Nauti kaikista ajoista ja täysillä. Aina ei ole hyvä päivä vauvalla,eikä sinulla. Minä osaan vasta nyt nauttia pienestä (1v3kk) ja antaa asioiden olla,mitkä ei ole niin tärkeitä.

Nuorena en oikein ymmärtänyt mikä oli tärkein,mutta elämä on opettanut.

Nauti lapsistasi!

T:Lapset -91,-92,-94,-00 ja -07

Ehkä juttu juontaa juurensa siitä kun aina kuulee näitä että " et voi tietää jos et ole ollut raskaana" " ootahan kun se potkii kylkiluiden väliin ja pää painaa ja mitää et jaksa ja et taivu ja ja ja..."



Sitten ne pelottelut joita on ihan pakko kertoa kun synnytys alkaa lähenemään.



Ja kun tämäkään ei vielä riitä niin alkaa tuo " odotahan kun..."



Ja seuraavaksi kai se " odotahan kun niitä on kaksi, kolme, neljä..."



Lista on loputon.



Yritän kaikin voimin nauttia tästä hetkestä ja kasvaa äitinä lapsen myötä. Ennen olin ylityöllistetty yrittäjä joka stressasi eilistä, huomista ja ensi vuotta. Nyt kun kerrankin vain olen ja nautin niin ympäristön on aivan pakko tuputtaa tuollaista negatiivisuutta koko ajan.



Se on vaan kumma kun ei anneta iloita. Äitini onkin ainoita joka ajattelee samalla tavalla kuin minä.



Jotkut muut kylläkin saisivat löysätä sitä nutturaa...

mitä tulikaan kommentoitua.

Mitäköhän 9 tarkoitti???

Vaikka kuinka rakastais lastaan, niin joskus tulee raja vastaan. Toivon, ettei se tule yllätyksenä ap:lle, eikä hän romahda henkisesti. Jos kuvittelee jaksavansa kaiken ilman, että sallii negatiivisia tunteita itselleen, on aika julma itseään kohtaan.

Toistaiseksi kaikki on mennyt tosi jees. Okei, lapsi syntyi keskosena, on sairastanut 20 korvatulehdusta ja sairastaa astmaa, mutta silti - big deal. Asiat ovat etukäteen stressattuna ihan toisissa mittasuhteissa. Ollaan miehen kanssa mietitty, että mikä tässä on nyt niin rakettitiedettä, että tätä pitää kamalasti pelätä etukäteen ja miettiä? Ainakin toistaiseksi homma on mennyt vaikeuksista huolimatta kivasti. Poika on reilut 4 vuotta ja en ajatellut vieläkään alkaa kiipeillä seinälle.



Alkuperäiselle: Odotapas vain, kun se alkaa puhua. Sitten se onkin aivan superkamalanhirveää, kun se osaa sanoa, että " äiti, minä rakastan sinua" .



:-)

Ymmärrän mitä ap mitä tarkotat. Minulla myös esikoinen 6kk ja ihmettelen sitä pelottelua ja " ootas kun..." -meininkiä. Ei tosiaan ole olleet helppoja nää kuukaudet meillä, mutta sekaan mahtuu paljon ilon hetkiä ja nautin silti kauan kaivatusta lapsestani. Kyllä, elämä on muuttunut aika totaalisesti lapsen tulon myötä ja asiat menneet uuteen järjestykseen, mutten ymmärrä miksi siitä puhutaan niin negatiivisesti ja tulevaa äitiä pelotellaan. Eikö kannata vaan ottaa asiat vatsaan ja katsoa mitä tulee eikä olla sillä ootas kun....?

Onnea teille!

Ehkä juuri tuolla tavalla kuin joku kirjoitti, että et sitten romahtaisi, kun jonain päivänä tuntuu siltä, että voisko ton hei palauttaa.

juttuja. Pääsen siin kertomaan oman lapsen kommelluksia.

Itselläni oli vaikeaa esikoisen ollessa vauva. Olin nuori ja täysin ilman tukea. Vauva itki ja itki ja itki. Myönnän olevani kateellinen onnellisille ja jaksaville esikoisien äideille.

Riemuitse vauvastasi, tulee mitä on tullakseen.

Kaunista kevättä koko perheelle:)

eikä mitään kamalaa kannata odotella erityisesti. Elämässä tulee varmasti vaikeuksia, sinullekin, mutta turha sitä on iloaan pilata vain niitä odotellen.



Mutta joku aiempi oli oikeassa siinä, että kannattaa opetella hyväksymään myös ne negatiiviset tunteet, mitä meillä kaikilla on. Niiden peittäminen kuluttaa valtavasti energiaa. Eli normaali äiti tuntee toisinaan vihaa, väsymystä, raivoa, katkeruutta, kateutta ja ärtymystä. Se on ihan normaalia ja ne tunteet on ihan hyvä tunnistaa. Niiden mukaan ei tarvitse eikä kuulu toimia, mutta niitä on meillä kaikilla. Mutta oikeastaan tämä ei kuitenkaan liity tuohon alkuperäiseen viestiin, mitään ankeaa ei tarvitse erikseen odotella.

ja nautin joka hetkestä lapseni kanssa, mutta kuitenkin välillä on myös negatiivisia tunteita. Välillä tuntuu turhauttavalta ja ärsyttää ja kiukuttaa ja joskus jopa miettii, että siis miksi minä ikinä menin lapsia hankkimaan ja miksei tuo kakara voi jo olla hiljaaaaaa?! (..ja tämä uhmaikäisen kanssa, en voi kuvitella mitä ajattelen teini-ikäisen kanssa)



Jälkeenpäin kuitenkin negatiiviset tunteet unohtuu melkein heti tai sitten syy tähän " unohtamiseen" on se, että niistä ei saa puhua. Äiti ei saa tuntea negatiivisia tunteita. Se on tabu. Mä voin ainakin olla hyvä äiti, vaikka joskus musta tuntuukin, että pää räjähtää. Rakkaus nimittäin ei ole sitä, että tuntee koko ajan pelkkää onnea ja suurenmoista iloa vaan sitä, että kaiken kiukuttelun ja väsymyksenkin jälkeen, kun lapsesi nukahtaa vihdoin sänkyyn, antaisit mitä tahansa siitä, että maailma ei häntä kohtelisi kaltoin. Ja toivot, että voisit kantaa itse hänen pienet ja suuret murheensa, koska mitään pahempaa ei ole kuin oman lapsen tuska.

anna minullekin puolet positiivisesta elämänasenteestasi! Aika tekee ilmeisesti tehtävänsä, lapsistaan ei muista joka päivä oikein ajattelemalla ajatella, kuinka ihania he kaiken uhman keskellä ovatkaan. Pitäisi useammin pysähtyä miettimään, miten ihmeellisiä nuo pienet pakkaukset voivat olla.



Hyvää tulevaa ensimmäistä äitienpäivää ap:lle, sen olet todella ansainnut!

Ihana huomata miten ihaniakin ihmisiä täällä on, kiitos teille siitä.



Tiedän että ne negatiiviset tunteetkin kuuluvat äitiyteen. Sanotaanko nyt näin että kun poika tosiaan huutaa yöllä ja koskee niin en sillä hetkellä koe voimakasta onnellisuutta. Haluan pitää huolta ja auttaa ja se turhauttaa kun mitään ei osaa tehdä. Mutta niistäkin hetkistä olen kiitollinen, sitten vähän jälkeenpäin =)



Poika on tosiaan nuori ja matkamme on vasta alussa. Jännittää ihan mitä saamme kokea. Odotan innolla mitä uutta tänään opitaan. Näyttäs tulevan hyvä päivä, poika on yhtä hymyä ja availee tuossa ääntään. Pari päivää sitten mulla oli migreeni ja poika teki syömälakon mutta selvittiin siitäkin päivästä.



Ei minua haittaisi jos asioita päiviteltäisiin positiivisesti. Mutta kun aina ne kurjimmat ja hurjimmat pitää sanoa. Toivotaan että osaan itsekkin sitten myöhemmin pitäytyä tästä =)



Onneksi äitini tosiaan on samaa maata. Voi olla että aikakin on kullannut muistot mutta hän on sitä mieltä että meidän lasten kanssa oli helppoa ja mukavaa.



Kiitos oikein paljon kaikille ihanille ihmisille ja nauttikaa tästä säästä ja lapsistanne sekä iloista vappua!

Minulla on monta lasta ja samalla lailla iloitsin tästä viimeisestä kuin ensimmäisestäkin, vaikka tiesin jo varsin hyvin mitä kaikkea on odotettavissa. Säilytä tuo asenne, kyynikoita ja pahanilmanlintuja ja negatiivisia ihmisiä on jo tarpeeksi, eikä se ainakaan heidän elämänlaatuaan paranna.

Oma äitini sanoi ensimmäistä odottaessani, että odotahan vaan, sitten kun lapsi syntyi sulla ei ole lainkaan omaa aikaa, et ehdi meikata etkä koskaan lehteäkään lukea. Olen ehtinyt kaikkea noita ja paljon enemmän, esim. työskennellä, opiskella ja harrastaa ja nauttia elämästä lasten kanssa. Asenne vaikuttaa enemmän kuin uskoisikaan.

Ja sitä omaa turhautumista (?) ja väsymistä sitten mielellään jaetaan muillekin. Mekin saimme osamme tästä " masentamisesta" kun saimme lapset pienellä ikäerolla - kyllä saatiin joka paikassa kuulla, että tulee kauhean rankkaa jne. Eikä sitten tullut mitenkään erityisen rankkaa, työtä toki on ollut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.



Totuuden nimessä sanottakoon että lapsissa on myös eroja, ja jotkut vanhemmat pääsevät helpommalla. Meillä on käynyt näin hyvä tuuri (lapset olleet aina hyväunisia jne.). Sitä en silti ymmärrä, että miksi sitä väsymystä ja epäonnea pitää " manailla" kaikille?

Ehkä tällaiset ihmiset on vain huolissaan siitä, että jollakin saattaa olla ns. helppo lapsi ja tunnetaan jonkinlaista outoa etukäteiskatkeruutta jo valmiiksi. Huvittavinta on, että nämä negailijat ovat niitä eniten lisääntyvää sorttia.