Lue keskustelun säännöt.
Olenko sinisilmäinen kun luotan mieheeni täysin?
NaiviNainen
05.08.2020 |
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta. Hän on ollut heti alusta alkaen ihminen jonka kanssa olen tuntenut oloni hyväksi ja turvalliseksi. Hän on myös ollut upea isä lapsillemme, huolehtiva puoliso minulle ja suhtemme on ollut aina vakaa ja hyvä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän hoitaa säntillisesti niin työnsä kuin raha-asiansa ja on hyvin perhekeskeinen ihminen. Lapsien ja minun eteen tekee mitä vain ikinä tarvitaan. Kertaakaan hän ei ole antanut mitään aihetta epäillä tekvän mitään selkäni takana. Hänellä ei ole epämääräisiä menoja, tiedän aina missä hän on ja tunnen hänen ystävänsä ja tuttavansa sekä suurimman osan työkavereistaam. Kaikki mukavia tyyppejä.
Nyt kuitenkin yksi vanha ystäväni on moneen kertaan puhunut minulle miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana. Ja että kaikki miehet pettävät kuitenkin ja tekevät kaikkea pervoa kun silmä välttää. Hänestä minä olen aivan liian sinisilmäinen ja naivi kun en epäile lainkaan miestäni mistään.
Toki aikuisena ihmisenä tajuan että on aina olemassa se mahdollisuus että jotain tapahtuu selkäni takana. Mutta miksi ihmessä myrkyttäisin mieleni epäilemällä kaikkea mahdollista kun se ei kuitenkaan auta mitään? Miksi ei saisi olla "lapsen uskossa" oman parisuhteensa suhteen jos kaikki kuitenkin aina tuntuu hyvältä? Vai onko vain typerää olla näin sinisilmäinen?
Kommentit (106)
Mäkin olin 25v samassa uskossa.. Ajattelin kuin sinä. Mies kertoi ettei ole kenenkään muun kanssa ollut ikinä. Ei voisi kuulemma ollakaan. Eroaisi ennen kuin olisi jonkun muun kanssa.
No joo. Kaikki mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta on tarua. Valitettavasti myös mieheni osalta. Pettämisiä löytyy pajon. Kaikkea en varmasti edes tiedä. Tuon myötä testailin perheellisiä miehiä, kaikki oli valmiita pettämään, ihan kaikki.
En luottaisi mutta voihan sulla olla poikkeusmies :) toivotaan niin! Jos ystävä varoittelee niin kannattaa huomioida että voi tietää jotan tai miehesi katsellut häntä tms.
Hulluinta on ettei edes parhampiin ystäviin voi luottaa. Mieheni kertoi miten kaksikin ystävääni on ehdottanut hänelle seksiä. Molemmat tapahtui kyllä nuoruudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole typerää vaan ainoa mahdollinen tapa elää parisuhteessa. Jos luottamusta ei ole, parisuhde ei anna voimia vaan kuluttaa niitä.
Itse asiassa biologisesti osa ihmisistä on yksiavioisia, myös osa miehistä siis, eli ystäväsi on väärässä siinä, että "kaikki miehet..."
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?
En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Just because you can't see them it doesn't mean that they aren't after you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Tekisi se sillälailla, että olisit valmiina ja selviytyisit seurauksista paremmin.
Ei vara venettä kaada.
Kylläpä joku haluaa kylvää katkeruutta ja epäluuloa. Älä ap alennu samalle tasolle. Nauti parisuhteestasi, luota ja ole onnellinen. Niin teen minäkin. Sinä päivänä, jos tulee tarve kontrolloida tai suhde muista syistä vie voimia enemmän kuin antaa niitä, on aika joko hakea ulkopuolista apua tai erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Tekisi se sillälailla, että olisit valmiina ja selviytyisit seurauksista paremmin.
Ei vara venettä kaada.
Entäs jos sitten 50 yhteisen vuoden jälkeen tajuaakin että siinä se mies edelleen on rinnalla eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Onko kannattanut epäillä kaikki ne vuodet ihan vain varmuuden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Tekisi se sillälailla, että olisit valmiina ja selviytyisit seurauksista paremmin.
Ei vara venettä kaada.Entäs jos sitten 50 yhteisen vuoden jälkeen tajuaakin että siinä se mies edelleen on rinnalla eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Onko kannattanut epäillä kaikki ne vuodet ihan vain varmuuden vuoksi?
Ei se mies ole siinä viittäkymmentä vuotta, jos puoliso epäilee, kontrolloi, varautuu koko ajan tulemaan petetyksi, on ahdistunut ja katkera. Tuo kirjoittaja on kateellinen ja katkera ja haluaa kylvää epäluottamusta myös muihin naisiin. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samantyyppinen tilanne, pitkä, onnellinen avioliitto ja ei mitään syytä epäillä miestä. Minulla takana aiempi suhde jossa silloinen mies petti ja valehteli, joten mulla taipumusta epäillä.
Olen päättänyt että luotan, koska muuten suhteessa ei ole liiemmin järkeä. Jos selviä merkkejä pettämisestä alkaisi olla, sitten miettisin uudelleen asiaa.
Olen onnellinen, kun ei tarvitse pettämisiä miettiä, miksi pilaisin tämän hyvän epäilemällä? Jos mies pettäisi, riittäisi sitä surua sitten ihan riittävästi ilman ennakkomurehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Tekisi se sillälailla, että olisit valmiina ja selviytyisit seurauksista paremmin.
Ei vara venettä kaada.Entäs jos sitten 50 yhteisen vuoden jälkeen tajuaakin että siinä se mies edelleen on rinnalla eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Onko kannattanut epäillä kaikki ne vuodet ihan vain varmuuden vuoksi?
Ei se mies ole siinä viittäkymmentä vuotta, jos puoliso epäilee, kontrolloi, varautuu koko ajan tulemaan petetyksi, on ahdistunut ja katkera. Tuo kirjoittaja on kateellinen ja katkera ja haluaa kylvää epäluottamusta myös muihin naisiin. Surullista.
Juuri niin. Meillä parikymmentä vuotta riitti. Puoliso epäili koko ajan ja mitä enemmän aikaa kului ja syvemmälle ruuhkavuosiin uppouduttiin, sen pahemmin epäily ja mustasukkaisuus oirehti. Hän oli vihainen ja kaikenlaisten työmatkojen ja reissujen yhteydessä oli aina riitelyä lähtiessä ja palatessa kun lopulta jo suoraa huutoa syytteli mua vieraista naisista jossain. Lopulta itse petti luottamuksen täydellisesti ja törkeästi, kun ei saanut haluamaansa vahvistusta hautomilleen ajatuksille. Ilmeni että alusta asti oli epäillyt ja myös vakoillut monin tavoin mua. Se oli sitten siinä se suhde. Luottamuspula syö suhteen pohjan kuin happo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, miehiin ei koskaan pidä luottaa noin paljon, minkään asian suhteen.
Minä en luota edes itseeni 100%sti, saati yhteenkään miespuoliseen olentoon. Miehet ovat maailman pahimpia petoja, olivat päältä päin miten normaaleja tahansa, siellä alla voi tikittää aikapommi. Haluatko tuntea itsesi tyhmäksi ja avuttomaksi, kun paska viimein osuu tuulettimeen?En usko että tuntisin oloni juurikaan paremmaksi vaikka voisin ajatella että "kyllä minä tätä olenkin kaikki nämä vuodet epäillyt". Miten se lopulta teksi minkään paremmaksi? Olisi jäänyt ne hyvät vuodet elämättä ja kuitenkin lopputulos olisi sama.
Tekisi se sillälailla, että olisit valmiina ja selviytyisit seurauksista paremmin.
Ei vara venettä kaada.Entäs jos sitten 50 yhteisen vuoden jälkeen tajuaakin että siinä se mies edelleen on rinnalla eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Onko kannattanut epäillä kaikki ne vuodet ihan vain varmuuden vuoksi?
Ei se mies ole siinä viittäkymmentä vuotta, jos puoliso epäilee, kontrolloi, varautuu koko ajan tulemaan petetyksi, on ahdistunut ja katkera. Tuo kirjoittaja on kateellinen ja katkera ja haluaa kylvää epäluottamusta myös muihin naisiin. Surullista.
Juuri niin. Meillä parikymmentä vuotta riitti. Puoliso epäili koko ajan ja mitä enemmän aikaa kului ja syvemmälle ruuhkavuosiin uppouduttiin, sen pahemmin epäily ja mustasukkaisuus oirehti. Hän oli vihainen ja kaikenlaisten työmatkojen ja reissujen yhteydessä oli aina riitelyä lähtiessä ja palatessa kun lopulta jo suoraa huutoa syytteli mua vieraista naisista jossain. Lopulta itse petti luottamuksen täydellisesti ja törkeästi, kun ei saanut haluamaansa vahvistusta hautomilleen ajatuksille. Ilmeni että alusta asti oli epäillyt ja myös vakoillut monin tavoin mua. Se oli sitten siinä se suhde. Luottamuspula syö suhteen pohjan kuin happo.
Sivusta vastasin siis.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samantyyppinen tilanne, pitkä, onnellinen avioliitto ja ei mitään syytä epäillä miestä. Minulla takana aiempi suhde jossa silloinen mies petti ja valehteli, joten mulla taipumusta epäillä.
Olen päättänyt että luotan, koska muuten suhteessa ei ole liiemmin järkeä. Jos selviä merkkejä pettämisestä alkaisi olla, sitten miettisin uudelleen asiaa.
Olen onnellinen, kun ei tarvitse pettämisiä miettiä, miksi pilaisin tämän hyvän epäilemällä? Jos mies pettäisi, riittäisi sitä surua sitten ihan riittävästi ilman ennakkomurehtimista.
Sama tarina takana. Uskoisin että huomaisin ennen pitkää jos jotain filunkipeliä olisi. Olen luottanut jo yli 20 vuotta ja luotan kunnes jotain muuta ilmenee. Siihen asti elän, luotan ja nautin parisuhteesta täysillä.
Tottakai pitää luottaa. Olen ottanut sen asenteen jo todella kauan aikaa sitten, että luotan niin kauan kunnes toisin todistetaan :) Elämä on muutenkin niin lyhyt, että sitä ei kannata myrkyttää epäilyillä, murehditaan asioita sitten jos käy huonosti.
No hyvä jos luotat. Itse en pysty luottamaan. Porukoitten 30v avioliitto oli siinä kun selvisi, että isällä oli ollut toinen nainen tai parikin melkein koko ajan. Ja kukaan ei arvannut mitään.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä jos luotat. Itse en pysty luottamaan. Porukoitten 30v avioliitto oli siinä kun selvisi, että isällä oli ollut toinen nainen tai parikin melkein koko ajan. Ja kukaan ei arvannut mitään.
Minä taas huomasin jo teininä että isä juoksi vieraissa. Siksi valitsisikin miehen joka on kaikin tavoin isäni vastakohta ja hyvin on mennyt.
On eri asia luottaa tai olla liian sinisilmäinen.
Itse en epäile enkä vakoile, ellei ole epäilyksen aihetta. Mutta ymmärrän myös sen, että kuka tahansa voi pettää ja aina se ei näy mitenkään ulospäin. En siis sokeasti luota niin, että eihän minun mies, mutta ne poijjaat.
Kuten joku sanoi, en voi luottaa itseenikään. En voi sanoa, että en ikinä pettäisi. Eihän sitä voi tietää. Ihminen ei ole robotti jonka voi ohjelmoida.
Ei koskaan saa sanoa ei koskaan.
Ei ole typerää missään nimessä. Eikä se ole sinisilmäisyyttä, vaan kertoo luottamuksesta. Typerää olisi alkaa epäillä, koska se jos mikä myrkyttää suhteen.
Ei kannata kuunnella vanhan kaverin jaarituksia. Hän on törmännyt vääränlaisiin kumppaneihin, ehkä tiedostamattaan hakeutuu tietyntyyppisten miesten seuraan, eikä siinä käy hyvin. Varsinkin, jos hän automaattisesti epäilee, että kuitenkin mies pettää.