Miten jollekin oma lapsi voi olla omaa parisuhdetta ja kumppania tärkeämpi?

Mies ei edes itse tajua, että toimii epävastuullisesti vanhempana, ja että kaikki hänen toimintansa lapsia kohtaan on näitä vahingoittavaa.

Ap

Oma lapsi on aina tärkeämpi.

Mies hoitaa lapsia, huono juttu. Mies ei hoida lapsia, huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on aina tärkeämpi.

Tämä lause on NIIN yksinhuoltajan suusta tuleva, kuin olla ja voi.

Ap

Pidän luonnollisena, että lapsesta tulee vanhemmille tärkeämpi, mutta tuo liittoutuminen ja miellyttäminen ei kuulosta kauhean hyvältä käytökseltä tai vanhemmuudelta. En kuitenkaan tiedä mistä asioista tässä on kyse ja miten tämä konkreettisesti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on aina tärkeämpi.

Tämä on lapselle vahingollinen ja lapsesta narsistin tekevä näkemysmalli ja lisäksi hajottaa vanhepien parisuhteen.

Ap

Etköhän se ole sinä, tämän tarinan narsisti.

Lapset ovat meillä vain lainassa. Lapset lähtevät, ja puoliso toivottavasti jää. Eli siksi puolison tulee olla tärkeämpi.

En puhu tuosta kuolema-ketjusta, eikä tämä tärkeysjärjestys tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi huolta.

N51

Vierailija kirjoitti:

Pidän luonnollisena, että lapsesta tulee vanhemmille tärkeämpi, mutta tuo liittoutuminen ja miellyttäminen ei kuulosta kauhean hyvältä käytökseltä tai vanhemmuudelta. En kuitenkaan tiedä mistä asioista tässä on kyse ja miten tämä konkreettisesti tapahtuu.

Niin, se ei ole sitä. Jos esim. lapsia pitää rangaista, niin minusta vanhempien pitää keskustella ensin yhdessä, miten se tehdään, mies ei koskaan keskustellut. Hän ratkaisi asioita omalla tavallaan, joka käveli sen ylitse, miten asioita minusta piti hoitaa. Ei pyrkinyt hoitamaan niin yhdessä minun kanssani vaan eli aivan kuin olisi ollut lasten kanssa yksin. Se loukkasi minua niin, että jätin heidät yksin, koska ajattelin, että se on miehelle rankempaa ja hän saa seurauksia siitä, ette välitä minusta ja halua olla minun kanssani hyvää vanhemmuutta harjoittava ihminen. En minä siinä hänelle luo mahdlloisuutta loistaa ja samalla mitätöidä minua. Hän siis toimi itsekkäästi. Minä olisin ollut sen käytöksen hyväksyjä, jos olisin jäänyt. En voi hyväksyä lapsen isän itsekkyyttä ja antaa siitä hänelle hyvää.

Ap

Oma puoliso on tavallaan tärkeämpi, hänen kanssaan kuitenkin pyrkii asumaan lopun ikäänsä. Lapset muuttaa joskus pois elämään omia elämiään.

Hylkäsithän itsekin parisuhteen lapsen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat meillä vain lainassa. Lapset lähtevät, ja puoliso toivottavasti jää. Eli siksi puolison tulee olla tärkeämpi.

En puhu tuosta kuolema-ketjusta, eikä tämä tärkeysjärjestys tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi huolta.

N51

Niin, tämä on lapsillekin paljon parempi kodin malli, että vanhemmat rakastavat TOISIAAN ja välittävät toisistaan, tietenkin kumpikin rakastaa lapsia, se on täysin selvää ilman, että sen lapsen suuntaan pitää yksinään sooloilla ettei neuvottele toisen vanhemman kanssa hänen näkemyksistään! Ja siis olisin halunnut, jos miehen mielestä jokin minun näkemykseni on epäkelpo, että hän perustelee miksi ajattelisin toisin! Mutta ei! Eli toki halusin oppia olemaan paras mahdollinen anhempi, jos mies näkisi mielestään jonkin asian olevan parempi jos se tehdään muulla lailla, kuin itse tein ja hitsautua tavallaan vanhempana yhteen. Mutta ei.

Ap

Narsisti toimii noin

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat meillä vain lainassa. Lapset lähtevät, ja puoliso toivottavasti jää. Eli siksi puolison tulee olla tärkeämpi.

En puhu tuosta kuolema-ketjusta, eikä tämä tärkeysjärjestys tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi huolta.

N51

Näin minäkin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Hylkäsithän itsekin parisuhteen lapsen vuoksi

Mitä siitä oli siinä vaiheessa enää jäljellä? Ei mitään.

Ap

Hyvin yleistä että otetaan puolison korvikkeeksi oma lapsi. Naisilla yleisempää. Kuinka paljon aikuisia lapsiakin asuu puolisottoman vanhemman kanssa varsinkin maaseudulla. Monien suvuista varmaan löytyy näitä tapauksia. 

Kamalaa että se on noin räikeetä että hajoittaa ydinperheenkin. Ei se noin saisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylkäsithän itsekin parisuhteen lapsen vuoksi

Mitä siitä oli siinä vaiheessa enää jäljellä? Ei mitään.

Ap

Lasten tuleminen elämääni avasi silmäni sille, että mies ei ollut enää parisuhteessa siinä, vaan isä ja jonkinlaisessa lapsisuhteessa.

Ap

Äitihullu, on parempi että lapset ovat isänsä hoivissa.

Otitko àhtériin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin yleistä että otetaan puolison korvikkeeksi oma lapsi. Naisilla yleisempää. Kuinka paljon aikuisia lapsiakin asuu puolisottoman vanhemman kanssa varsinkin maaseudulla. Monien suvuista varmaan löytyy näitä tapauksia. 

Kamalaa että se on noin räikeetä että hajoittaa ydinperheenkin. Ei se noin saisi olla. 

Niinpä. Mies ei pyri myöskään itsenäistämään lapsia, toisella on diagnosoitu lapsuusiän autismi, on siis lievä tapaus kyllä siinä, mutta silti, niin mies miettii jo, voiko kyseinen lapsi koskaan muuttaa pois kotoa. Ehkä alitajuisesti haluaisikin siitä itselleen seuraa? Hyi että. Itse haluan hoitaa lapsia vain kumppanin kanssa, siksi en aio ottaa heitä asumaan luokseni. Se oli siis alkuperäinen ajatukseni ja että ois perhe. Halusin, että kumppanikin huolehtii lapsista. Siksi en aio olla heidän kanssaan yksin. Minusta ei ole siihen :(

Ap

Lapsi on tietysti täekeämpi. Ei se silti tarkoita, että sitä puolisoa vastaan pitäisi kääntyä, tuossa on kyse jostain ihan muusta.

Minulle avioliittoni on äärimmäisen tärkeä ja siitä pitää pitää hyvää huolta, ja se on lapsienkin etu. Silti, jos parisuhteessa menisi riittävän huonosti eikä paluuta olisi, ottaisin avioeron, koska riitelevät vanhemmat eivät olisi lapsien etu. Pakollisen valinnan edessä valitsen aina lapsien edun, ja näin tekee myös puolisoni. Silti se puolisokin on tärkeä, ja olemme liittoutuneet ihan keskenämme emmekä toisiamme vastaan, ennen lapsia ja lapsien jälkeen.