Lue keskustelun säännöt.
Miten jollekin oma lapsi voi olla omaa parisuhdetta ja kumppania tärkeämpi?
01.08.2020 |
Siis en nyt tarkoita, että kumman henki on tärkeämpi, se on tietysti lapsen, mutta siis niin, että saatuasi lapsia liittoudut lastesi kanssa omaa kumppaniasi vastaan? Se on epäkypsintä toimintaa ikinä. Mun mies teki noin, niin mä jätin hänet hoitamaan lapsia yksinään. Ajattelin, että kärsi yksin niistä sitten, koska lapsista tuli hänelle selkeästi minua tärkeämpi. Ja siis tarkoitan esim. sitä, miten hän halusi hoitaa kaikki ristiriitatilanteet lasten kanssa, ei minun kanssani yhteisessä rintamassa, vaan soolillen ja lapsia miellyttämään pyrkien, eikä huomioinut minun ajatuksiani ollenkaan.
Kommentit (69)
En sanoisi niin että toinen on tärkeämpi toista.
Sanoisin, että teidän perhe ei pelitä.
Mies ilmeisesti ajattelee selviävänsä lasten kanssa vähemmällä vaivalla omalla tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi pettynyt ja katkera miehesi toiminnasta. Ja kyllähän hän toimii typerästi. Sen sijaan nyt voidaan kysyä, miksi hän ei edes yritä harjoittaa vanhemmuutta yhdessä rintamassa sinun kanssasi vaan yrittää mielistellä lapsia ja kääntää heidät sinua vastaan.
Vastaus: hän ei rakasta sinua. Ehkä hän vain alunperinkin halusi lapsia ja tyytyi johonkin vain joka niitä suostui hänen kanssaan tekemään. Ehkä hän valmistelee itseään ja lapsia tulevaan eroon. Säälittävää ja lapsellista, mutta mikä muu tuohon voisi olla syynä?
Oletko siirtynyt äidistäsi jankuttamaan miehestäsi? Seuraavaksi 5 vuotta hänestä ja satoja ketjuja?
Pyörit liikaa omissa tunteissasi. Ala kerrankin tekemään jotain sellaista missä muut ovat keskipiste jokaisella tavalla.
Olet liian raskasta seuraa ja siksi muiden seura menee ennen sinun seurasi.
Lapsi on aina tärkeämpi vaikka asuisi omillaan. Halveksun exääni, joka ei huolehdi lapsista ollenkaan.
Joo, kyllä pitää olla uuden miehen puolella. Kunnioitan syvästi sitä yhtä äitiä, joka uskoi miestään silloin, kun teini-ikäinen tytär huomasi tämän miehen yrittävän salakuvata häntä suihkussa. Miehelä nyt vaan oli paniikkikohtaus, jonka vuoksi oli pakokauhuissaan saunassa, ja puhelimella kuvaaminen oli vain vahinko.
Oikeuskin oli tässä niin väärässä, kun ei uskonut miestä. Onneksi naisystävä uskoi kaikesta huolimatta. Toivottavasti törkeän häpeämätön tyttö sai ansionsa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen excuse siihen, ettei hänen tarvitse nähdä itsessään ongelmaa on se, että toinen lapsi itsenäistyy ihan normaalisti. Eli ei vi olla hänen syytään, jos toinen ei itsenäisty.
Vaikka kyllä se on hänen syytään, koska ei suostu näkemään itsellään olevan ongelmia, eli vajavaiset taidot vanhempana ja että se saa lapsen kärsimään. Hän pystyy olemaan isänä ihan tyytyväinen panokseensa, vaikka panos on huonoa sen autistisen lapsen kannalta. Ja siis en itse selviytyisi siitä autistisesta yksin, vaikka tiedän teoriatasolla hyvin, mitä hän tarvitsisi. Mies ei tiedä edes sillä ja se suokin hänelle kuvitella riittävänsä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi pettynyt ja katkera miehesi toiminnasta. Ja kyllähän hän toimii typerästi. Sen sijaan nyt voidaan kysyä, miksi hän ei edes yritä harjoittaa vanhemmuutta yhdessä rintamassa sinun kanssasi vaan yrittää mielistellä lapsia ja kääntää heidät sinua vastaan.
Vastaus: hän ei rakasta sinua. Ehkä hän vain alunperinkin halusi lapsia ja tyytyi johonkin vain joka niitä suostui hänen kanssaan tekemään. Ehkä hän valmistelee itseään ja lapsia tulevaan eroon. Säälittävää ja lapsellista, mutta mikä muu tuohon voisi olla syynä?
Ei rakastakaan. Kuvittelin hänen silti kykenevän vanhemuuteen siten, kuin minä näen sen olevan lapsille parasta toteuttaa. En siis ole sitä mieltä itsekkyyttäni, vaan koska näen sen aidosti lasten parhaana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän luonnollisena, että lapsesta tulee vanhemmille tärkeämpi, mutta tuo liittoutuminen ja miellyttäminen ei kuulosta kauhean hyvältä käytökseltä tai vanhemmuudelta. En kuitenkaan tiedä mistä asioista tässä on kyse ja miten tämä konkreettisesti tapahtuu.
Niin, se ei ole sitä. Jos esim. lapsia pitää rangaista, niin minusta vanhempien pitää keskustella ensin yhdessä, miten se tehdään, mies ei koskaan keskustellut. Hän ratkaisi asioita omalla tavallaan, joka käveli sen ylitse, miten asioita minusta piti hoitaa. Ei pyrkinyt hoitamaan niin yhdessä minun kanssani vaan eli aivan kuin olisi ollut lasten kanssa yksin. Se loukkasi minua niin, että jätin heidät yksin, koska ajattelin, että se on miehelle rankempaa ja hän saa seurauksia siitä, ette välitä minusta ja halua olla minun kanssani hyvää vanhemmuutta harjoittava ihminen. En minä siinä hänelle luo mahdlloisuutta loistaa ja samalla mitätöidä minua. Hän siis toimi itsekkäästi. Minä olisin ollut sen käytöksen hyväksyjä, jos olisin jäänyt. En voi hyväksyä lapsen isän itsekkyyttä ja antaa siitä hänelle hyvää.
Ap
Vieläkö sinua harmittaa ne kivikissat?
Totta kai lapsi on kaikkein tärkein ja niin sen pitääkin olla. Siinä vaiheessa kun on hankittu lapsia, elämässä pitäisi tärkeysjärjestyksen muuttua niin, että lapsen hyvinvointi on tärkein asia. Tässä on viisasta kuitenkin ymmärtää, että hyvinvoiva parisuhde ja hyvinvoivat vanhemmat edistävät myös lapsen hyvinvointia. En ihan hahmottanut, mikä muodostaa ongelman ap:n tapauksessa, onko nyt enemmän miehessä vai ap:ssa vikaa. Osittain kyllä varmasti molemmilla olisi jotakin korjattavaa asenteessa ja tärkeysjärjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mitään ”puolisoa vastaan kääntymistä” että lapsi on tärkeämpi.
Lapsi on 1000 x tärkeämpi kuin puoliso. Ja näin kuuluu ollakin. Puoliso voi jättää, pettää, kadota, lapsi on lapsesi aina.
Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoa, paljon suurempaa ja vahvempaa.
Minä myös sallin ja oikeastaan toivon että puoliso kokee samoin, siis että lapset on rakkaimmat, en minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi pettynyt ja katkera miehesi toiminnasta. Ja kyllähän hän toimii typerästi. Sen sijaan nyt voidaan kysyä, miksi hän ei edes yritä harjoittaa vanhemmuutta yhdessä rintamassa sinun kanssasi vaan yrittää mielistellä lapsia ja kääntää heidät sinua vastaan.
Vastaus: hän ei rakasta sinua. Ehkä hän vain alunperinkin halusi lapsia ja tyytyi johonkin vain joka niitä suostui hänen kanssaan tekemään. Ehkä hän valmistelee itseään ja lapsia tulevaan eroon. Säälittävää ja lapsellista, mutta mikä muu tuohon voisi olla syynä?
Ei rakastakaan. Kuvittelin hänen silti kykenevän vanhemuuteen siten, kuin minä näen sen olevan lapsille parasta toteuttaa. En siis ole sitä mieltä itsekkyyttäni, vaan koska näen sen aidosti lasten parhaana.
Ap
En voinut ymmärtää ennen lasten saamista, että joku ajattelisi jollain toisella tavalla. Tavallaan enemmän itseään tai kapea-alaisesti ja itseään, lyhyellä tähtäimellä. Että kunhan joku yksittäinen hetki menee hyvin. Se kos tau tuu myöhemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään ”puolisoa vastaan kääntymistä” että lapsi on tärkeämpi.
Lapsi on 1000 x tärkeämpi kuin puoliso. Ja näin kuuluu ollakin. Puoliso voi jättää, pettää, kadota , lapsi on lapsesi aina.
Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoa, paljon suurempaa ja vahvempaa.
Minä myös sallin ja oikeastaan toivon että puoliso kokee samoin, siis että lapset on rakkaimmat, en minä.
Tämmöinen on minusta juuri aika sairasta ajattelua. Mitäs varten sä sitten perustat perheen, jos et voi luottaa puolisoosi? Ajattelitko lapsiasi yhtään? Heillä on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sullehan riittää, että olet vain sinä. Koska et ajattele muiden, kuin itsesi kannalta. Tietenkin sekin, joka on luottanut, voidaan pettää, mutta se, että olettaa iin alusta asti, on sairasta. Opetat samaa alhaista ja epäturvallista ja epävarmaa ja epäluottavaista, pahaa ajattelua lapsillesikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja! Onko sinulla itselläsi jotain diagnoosia? Ajattelusi vaikuttaa kovin mustavalkoiselta ja erikoiselta. Yksinkertaistat asioita. Kerrohan, kun mainitsit esim. lapsen rankaisemisesta, miten sen sinun mielestäsi pitäisi tapahtua? Ja puhutko arjessakin rankaisemisesta? Etkö ole kuullut ohjaavasta kasvatuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän luonnollisena, että lapsesta tulee vanhemmille tärkeämpi, mutta tuo liittoutuminen ja miellyttäminen ei kuulosta kauhean hyvältä käytökseltä tai vanhemmuudelta. En kuitenkaan tiedä mistä asioista tässä on kyse ja miten tämä konkreettisesti tapahtuu.
Niin, se ei ole sitä. Jos esim. lapsia pitää rangaista, niin minusta vanhempien pitää keskustella ensin yhdessä, miten se tehdään, mies ei koskaan keskustellut. Hän ratkaisi asioita omalla tavallaan, joka käveli sen ylitse, miten asioita minusta piti hoitaa. Ei pyrkinyt hoitamaan niin yhdessä minun kanssani vaan eli aivan kuin olisi ollut lasten kanssa yksin. Se loukkasi minua niin, että jätin heidät yksin, koska ajattelin, että se on miehelle rankempaa ja hän saa seurauksia siitä, ette välitä minusta ja halua olla minun kanssani hyvää vanhemmuutta harjoittava ihminen. En minä siinä hänelle luo mahdlloisuutta loistaa ja samalla mitätöidä minua. Hän siis toimi itsekkäästi. Minä olisin ollut sen käytöksen hyväksyjä, jos olisin jäänyt. En voi hyväksyä lapsen isän itsekkyyttä ja antaa siitä hänelle hyvää.
ApVieläkö sinua harmittaa ne kivikissat?
Kysytkö ihan tosissasi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei aloittaja! Onko sinulla itselläsi jotain diagnoosia? Ajattelusi vaikuttaa kovin mustavalkoiselta ja erikoiselta. Yksinkertaistat asioita. Kerrohan, kun mainitsit esim. lapsen rankaisemisesta, miten sen sinun mielestäsi pitäisi tapahtua? Ja puhutko arjessakin rankaisemisesta? Etkö ole kuullut ohjaavasta kasvatuksesta?
Ei ole. Ja siis rankaisun tilalla voi olla ohjausta, kunhan vanhemmat suunnittelevat sen yhdessä ja asioista puutaan, ja toteutetaan kasvatusta YHDESSÄ. Yhteistuumin, vanhempien sopimilla säännöillä. Mies ei halunnut keskustella mistään yhdessä eikä esim. suostunut näkemään, että hänellä oli ongelmia jotka olisivat vaatineet korjausta.
Ap
Parisuhde on lähtökohtaisesti valittu koko iäksi, ja kumppani jakamaan sitä elämää. Lapset ovat hetken lainassa, jonka jälkeen he löytävät sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen ja oman perheensä.
Kyllä parisuhde on se, mitä ensisijaisesti vaalitaan, vaikka luonnollisesti elämässä tulee monia asioita, joissa täytyy joustaa lasten hyväksi.
Näitä lapsille eläviä on paljon eronneissa isissä. Aloin seurustella sellaisen kanssa. Myöhemmin selvisi, että hänen eronsa on ilmeisesti paljonkin johtunut siitä, että alkoi elää vain lapsilleen, nukkuikin niiden kanssa eikä vaimonsa.
En pysty ymmärtämään. Tottakai lapsi on tärkein tietyllä tavalla elämässä, mutta eihän se voi aikuisten parisuhdetta korvata. Minulle parisuhde on tavallaan tärkein ja lapset elävät siinä onnessa ikäänkuin mukana. Jos vanhemmalta puuttuu hyvä aikuissuhde, niin asiat vinoutuvat, lapsesta tulee liian tärkeä, elämän keskipiste. Tuntuu, että olen kovin yksin ajatusteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei aloittaja! Onko sinulla itselläsi jotain diagnoosia? Ajattelusi vaikuttaa kovin mustavalkoiselta ja erikoiselta. Yksinkertaistat asioita. Kerrohan, kun mainitsit esim. lapsen rankaisemisesta, miten sen sinun mielestäsi pitäisi tapahtua? Ja puhutko arjessakin rankaisemisesta? Etkö ole kuullut ohjaavasta kasvatuksesta?
Ei ole. Ja siis rankaisun tilalla voi olla ohjausta, kunhan vanhemmat suunnittelevat sen yhdessä ja asioista puutaan, ja toteutetaan kasvatusta YHDESSÄ. Yhteistuumin, vanhempien sopimilla säännöillä. Mies ei halunnut keskustella mistään yhdessä eikä esim. suostunut näkemään, että hänellä oli ongelmia jotka olisivat vaatineet korjausta.
Ap
Voisiko olla niin, että lapsesi on perinyt sinulta autismiin viittaavia piirteitä?
Toinen lapsista siis itsenäistyy ihan itsekseen, se autistinen tarttisi siihen apua, niin mies ei osaa sitä antaa, mutta ei näe asiassa, eli itsessään siis, mitään ongelmaa.
Ap