Miten jollekin oma lapsi voi olla omaa parisuhdetta ja kumppania tärkeämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei aloittaja! Onko sinulla itselläsi jotain diagnoosia? Ajattelusi vaikuttaa kovin mustavalkoiselta ja erikoiselta. Yksinkertaistat asioita. Kerrohan, kun mainitsit esim. lapsen rankaisemisesta, miten sen sinun mielestäsi pitäisi tapahtua? Ja puhutko arjessakin rankaisemisesta? Etkö ole kuullut ohjaavasta kasvatuksesta? 

Ei ole. Ja siis rankaisun tilalla voi olla ohjausta, kunhan vanhemmat suunnittelevat sen yhdessä ja asioista puutaan, ja toteutetaan kasvatusta YHDESSÄ. Yhteistuumin, vanhempien sopimilla säännöillä. Mies ei halunnut keskustella mistään yhdessä eikä esim. suostunut näkemään, että hänellä oli ongelmia jotka olisivat vaatineet korjausta.

Ap

Se ei ole yhdessä tekemistä, että sinä päät ja neuvot etkä tee mitään.

Olit aina virtahepo olohuoneessa. Edes keipää et tehnyt lapselle, koska Sinä et saa siitä mitään. Lapset on epäviihdyttäviä. Mahdotonta olla heidän kanssaan edes tuntia yksin.

Tämä miten käännät mustaa valkoiseksi, on kuvottavaa.

Sinä yksin toimit aina väärin ja nyt käännät syyn miehellesi. Hän on aina ollut lasten AINOA vanhempi.

Ikuinen jankuttaja tämä ap kirjoitti:

Miten tuo äihihullu jaksaa vuodesta toiseen jankata täällä. Haukkuu joko äitiään, lapsiaan tai miestään.

Eikö hänelle todellakaan ole saatu vieläkään mitään hoitoa mielisairauteensa?

Miksi se sinua noin riipii? Keskity johonkin muuhun.

Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu... niin äitihullun kuin sinunkin -ja monen muun ja minunkin.

Saa olla mielipiteitä. Ei niitä tarvi peittää. Ne ovat mahdollisuus kehittyä.

Mieti, miksi niin kovin kimpaannut jostain Toisen ihmisen ajatuksista? Mikä siinä on se, joka menee sinulla pinnan alle? Jokuhan se on, jota häpeät. Varmaankin ihan aiheetta otat vastuun jostakin, joka ei ole ollut sinun vastuullasi mitenkään. Näin arvelen.

.

Rakkaus miestä kohtaan voi kuolla.

Rakkaus lastaan kohtaan ei kuole koskaan.

Ei koskaan.

Ihmettelen samaa. Lapsi voi olla täysi vahinko, parisuhde varmasti harvemmin. Puoliso/kumppani yleensä valitaan aktiivisesti, lapsi saadaan ja se voi olla ihan millainen vaan.

Ei meillä ainakaan mitään ongelmaa ole ollut rangaistusten suhteen. Kumpikin hoitaa tavallaan ja kumpikaan ei voi puuttua tai muuttaa toisen antamaa sanktiota. Toisen ratkaisuja ei myöskään saa arvostella lapsille tai lasten kuullen. Näkemyksistä voi kuitenkin keskustella niin että lapset ei ole kuulemassa. Silloin yleensä myös määritellään yhteiset linjat asioiden suhteen. Hyvin on toiminut.

”Kärsii yksin niistä sitten”. Siis että mitä?! KÄRSII??! Omista lapsistaan!? Jos tämä on ap:n kokemus lapsistaan, on parempi kaikkien kannalta että ap pysyy kaukana! Sekä miehestä että lapsista!

Olen tavallaan samaa mieltä ap:n kanssa, vaikka hän vaikuttaakin hysteeriseltä. Eikös sitä Ranskalaista kasvatusmallia ihannoida juuri siksi, että se perustuu siihen järjestykseen, että kunhan vanhemmat ovat ensin tyytyväisiä niin lapset tulevat perässä? Siellä arvostetaan parisuhteestaan, terveydestään ja ulkonäöstään huolehtimisesta, kun taas Suomessa lapset menevät kaiken muun edelle eikä parisuhteella ja omalla ulkonäöllä ole niin väliä. Ilmankos täällä erotaan helpommin ja on paljon masennusta.

Suomessa lapset (ja jopa lemmikit) menee usein parisuhteen edelle ja varsinkin äidit ovat ylirasittuneita koska keskittyvät liikaa suorittamaan ja paapomaan lapsia. Tärkeämpää olisi keskittyä hoitamaan parisuhdetta, lapset vaan kulkevat siinä mukana. Ei ne loppujen lopuksi mitään ihmeellistä tarvitse. Kunhan näkevät toisiaan rakastavat hyvinvoivat vanhempansa. Se on tärkeintä.

Rakkaus ei kuole lastaan kohtaan kirjoitti:

Rakkaus miestä kohtaan voi kuolla.

Rakkaus lastaan kohtaan ei kuole koskaan.

Ei koskaan.

Sitä suuremmalla syyllä sitä parisuhdetta pitää eritkseen hoitaa. Rakkaus lapseen hoituu ihan itsestään.

Eli parisuhde on tärkeämpi kuin lapsi. Se on vanhempien hyvinvoinnin perusta. Ja kun vanhemmat voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin.

Yksinkertaista.