Lue keskustelun säännöt.
Miten jollekin oma lapsi voi olla omaa parisuhdetta ja kumppania tärkeämpi?
01.08.2020 |
Siis en nyt tarkoita, että kumman henki on tärkeämpi, se on tietysti lapsen, mutta siis niin, että saatuasi lapsia liittoudut lastesi kanssa omaa kumppaniasi vastaan? Se on epäkypsintä toimintaa ikinä. Mun mies teki noin, niin mä jätin hänet hoitamaan lapsia yksinään. Ajattelin, että kärsi yksin niistä sitten, koska lapsista tuli hänelle selkeästi minua tärkeämpi. Ja siis tarkoitan esim. sitä, miten hän halusi hoitaa kaikki ristiriitatilanteet lasten kanssa, ei minun kanssani yhteisessä rintamassa, vaan soolillen ja lapsia miellyttämään pyrkien, eikä huomioinut minun ajatuksiani ollenkaan.
Kommentit (69)
Oma parisuhteeni on vahvaa laatua, ja yksi iso syy siihen on uskoakseni se, että olemme mieheni kanssa toistemme tärkeimmät ihmiset. Lapsemme ovat meille älyttömän tärkeitä ja rakkaita, sitä ei muuta mikään koskaan- mutta puolisoina olemme aina toistemme ykköset.
Parisuhde kariutuu ja perhe-elämästä tulee helvettiä, jos aikuiset eivät kykene seisomaan yhteisenä rintamana lapsiin nähden. Usein tosiaan se on nainen, joka siirtää lapsensa jalustalle ja unohtaa kaiken muun, mutta miehetkin kykenevät tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään ”puolisoa vastaan kääntymistä” että lapsi on tärkeämpi.
Lapsi on 1000 x tärkeämpi kuin puoliso. Ja näin kuuluu ollakin. Puoliso voi jättää, pettää, kadota , lapsi on lapsesi aina.
Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoa, paljon suurempaa ja vahvempaa.
Minä myös sallin ja oikeastaan toivon että puoliso kokee samoin, siis että lapset on rakkaimmat, en minä.Tämmöinen on minusta juuri aika sairasta ajattelua. Mitäs varten sä sitten perustat perheen, jos et voi luottaa puolisoosi? Ajattelitko lapsiasi yhtään? Heillä on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sullehan riittää, että olet vain sinä. Koska et ajattele muiden, kuin itsesi kannalta. Tietenkin sekin, joka on luottanut, voidaan pettää, mutta se, että olettaa iin alusta asti, on sairasta. Opetat samaa alhaista ja epäturvallista ja epävarmaa ja epäluottavaista, pahaa ajattelua lapsillesikin.
Ap
No tokihan luotan puolisooni lähtökohtaisesti mutta en ole sinisilmäinen, puolet liitoista päättyy eroon.
Vaikka olisi joku takuu että puoliso ei ikinä perseilisi, niin SILTI se lapsi on rakkaampi.
Minudta SINÄ olet kummallinen jos et tajua että lapsi on aina rakkain ja näin kuuluu ollakin!
No. Montaa meistä on puoliso pettänyt.
Et tule toimeen äitisi kanssa. Et tule toimeen lastesi kanssa, vieläkin puistattaa viime kesäinen juttusi vierailusta lastesi luona kun kaikki ei mennytkään kuten olisit halunnut ja lapsesi tuotti sinulle pettymyksen. Et tule toimeen lastesi isän kanssa. Et tullut toimeen isäsi kanssa. Et tietenkään tule toimeen isäsi lesken kanssa ja haluat vielä hänen kuolemansa jälkeen hänen nolata.
Oletko koskaan ajatellut, miksi et tule toimeen kenenkään kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on lähtökohtaisesti valittu koko iäksi, ja kumppani jakamaan sitä elämää. Lapset ovat hetken lainassa, jonka jälkeen he löytävät sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen ja oman perheensä.
Kyllä parisuhde on se, mitä ensisijaisesti vaalitaan, vaikka luonnollisesti elämässä tulee monia asioita, joissa täytyy joustaa lasten hyväksi.
Kyllä lapseni ovat tärkeämpiä kuin parisuhde myös silloin kun ovat omillaan ja heillä on omat lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on lähtökohtaisesti valittu koko iäksi, ja kumppani jakamaan sitä elämää. Lapset ovat hetken lainassa, jonka jälkeen he löytävät sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen ja oman perheensä.
Kyllä parisuhde on se, mitä ensisijaisesti vaalitaan, vaikka luonnollisesti elämässä tulee monia asioita, joissa täytyy joustaa lasten hyväksi.
Mä kyllä haluan siinä parisuhteessaolla se tiikeriemo, joka taistele lasten oikeidenmukaisen kohtelun puolesta eli mulle ois iso ongelma suhteeessa myös, jos puolisolla olisi joitain lapsia kohtaan haitallisia käytöstapoja! Mutta niistä pitäisikin puhua aikuisten kesken ja jos ukko ei tajuaisi, että hänen toimintansa haittaa lapsia, lähtisin lapset mukananani. Mutta se on vähän eri asia, kuin tämä tässä. Mun lasteni isä ei myöskään koskaan sanonut, etten mä tee jotain oikein, joten siksi ei ero syntynyt. Hän ois jatkanut perhe-elämää, mutta mä voin siinä niin pahoin, ettei se ollut mahdollista.
Eli parisuhde on se ensisijainen asia niin kauan, kun se on terveellä pohjalla ja hyvä liitto myös lapsille. Siis hyvää tuova liittoutuma.
Ap
Kai isäkin voi asioita ja tilanteita hoitaa yksin lasten kanssa? Olisiko aloittajan miehen pitänyt sopia ja keskustella joka ikisestä tilanteesta aina aloittajan kanssa? Kerrohan aloittaja esimerkki, miten ja missä tilanteessa lastasi olisi tullut rangaista jotenkin? Mikä olisi ollut sopiva rangaistus? Onko lapsesi isä mielestäsi liian lepsu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on lähtökohtaisesti valittu koko iäksi, ja kumppani jakamaan sitä elämää. Lapset ovat hetken lainassa, jonka jälkeen he löytävät sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen ja oman perheensä.
Kyllä parisuhde on se, mitä ensisijaisesti vaalitaan, vaikka luonnollisesti elämässä tulee monia asioita, joissa täytyy joustaa lasten hyväksi.
Kyllä lapseni ovat tärkeämpiä kuin parisuhde myös silloin kun ovat omillaan ja heillä on omat lapsensa.
Varsin ahdistavaa niille aikuisille lapsille :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään ”puolisoa vastaan kääntymistä” että lapsi on tärkeämpi.
Lapsi on 1000 x tärkeämpi kuin puoliso. Ja näin kuuluu ollakin. Puoliso voi jättää, pettää, kadota , lapsi on lapsesi aina.
Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoa, paljon suurempaa ja vahvempaa.
Minä myös sallin ja oikeastaan toivon että puoliso kokee samoin, siis että lapset on rakkaimmat, en minä.Tämmöinen on minusta juuri aika sairasta ajattelua. Mitäs varten sä sitten perustat perheen, jos et voi luottaa puolisoosi? Ajattelitko lapsiasi yhtään? Heillä on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sullehan riittää, että olet vain sinä. Koska et ajattele muiden, kuin itsesi kannalta. Tietenkin sekin, joka on luottanut, voidaan pettää, mutta se, että olettaa iin alusta asti, on sairasta. Opetat samaa alhaista ja epäturvallista ja epävarmaa ja epäluottavaista, pahaa ajattelua lapsillesikin.
ApNo tokihan luotan puolisooni lähtökohtaisesti mutta en ole sinisilmäinen, puolet liitoista päättyy eroon.
Vaikka olisi joku takuu että puoliso ei ikinä perseilisi, niin SILTI se lapsi on rakkaampi.
Minudta SINÄ olet kummallinen jos et tajua että lapsi on aina rakkain ja näin kuuluu ollakin!
Eli et siis rakasta tai sanoisinko edes arvosta puolisoasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
biologinen tyrannia.
Toisaalta jos ei käsitettä tunne ja kysymys on muutenkin avoin miksi lapsi vrt suhde niin no..- tuskin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lapsille eläviä on paljon eronneissa isissä. Aloin seurustella sellaisen kanssa. Myöhemmin selvisi, että hänen eronsa on ilmeisesti paljonkin johtunut siitä, että alkoi elää vain lapsilleen, nukkuikin niiden kanssa eikä vaimonsa.
En pysty ymmärtämään. Tottakai lapsi on tärkein tietyllä tavalla elämässä, mutta eihän se voi aikuisten parisuhdetta korvata. Minulle parisuhde on tavallaan tärkein ja lapset elävät siinä onnessa ikäänkuin mukana. Jos vanhemmalta puuttuu hyvä aikuissuhde, niin asiat vinoutuvat, lapsesta tulee liian tärkeä, elämän keskipiste. Tuntuu, että olen kovin yksin ajatusteni kanssa.
No et ole, ajattelen ihan samalla tavalla!!! Mutta mitä tulee siihen, että joku ei asu enää lastensa kanssa tai on näitä uusioperheitä, niissä varoisin ulkopuolisena tekemästä sitä virhettä, että yritän mennä vanhemman ja lapsen väliin, vaikka se lapsen ja aikuisen suhde vaikuttaisikin ihan raivostuttavan tai liian symbioottiselta. Näissä ei voi koskaan tietää, millaisia menetyksiä se lapsi on kokenut vanhempiensa eron myötä, ja miten niitä pitää sitten kompensoida. Vaikkei sellainen kompensointi ydinperheen lapselle koskaan olisikaan tarpeen. Sellaisissa tilanteissa lasta ohjaa ja kasvattaa se oma vanhempi, jos uusiopuoliso kokee, ettei toinen huomioi häntä tarpeeksi, niin aikuinen on aina aikuinen ja voi valita hyväksyykö sen vai lähteekö pois. Jos alkaa siinä kiukutella niin on väärässä paikassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla, aloittaja, ei ole mitään diagnoosia, lääkitystä etkä käy terapiassa, niin suosittelisin, että miettisit asiaa. Se voisi olla hyvä asia ihan lapsiasikin ajatellen, sillä kai haluat säilyttää hyvät välit heihin. Vai onko sinulla ylipäätään hyvät välit lapsiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on lähtökohtaisesti valittu koko iäksi, ja kumppani jakamaan sitä elämää. Lapset ovat hetken lainassa, jonka jälkeen he löytävät sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen ja oman perheensä.
Kyllä parisuhde on se, mitä ensisijaisesti vaalitaan, vaikka luonnollisesti elämässä tulee monia asioita, joissa täytyy joustaa lasten hyväksi.
Kyllä lapseni ovat tärkeämpiä kuin parisuhde myös silloin kun ovat omillaan ja heillä on omat lapsensa.
Varsin ahdistavaa niille aikuisille lapsille :(
Kyllä! Oma äitini on juuri tuollainen, minä ja minun lapseni ovat hänen elämänsä keskipiste. Isän kanssa roikkuu vain tottumuksesta. Todella ahdistavaa, välillä mietin välien jäädyttämistä kokonaan tai muuttoa jonnekin kauemmas, että saisimme olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyl osaa sanoa kumpi on tärkeämpi. Rakkaus heitä kohtaan on hyvin erilaista. He ovat erillä tavalla maailman tärkeimpiä molemmat. Molemmat antais henkensä lapsen puolesta ja kumpikin varmaan uhraus toisensa lapsen puolesta. Molemmat arvostaa aika paljon perhettä, joten siinä mielessä parisuhteesta huolenpito nähdään tärkeänä. Kasvatus hoidetaan yhdessä, lapsen parasta ajatellen. Ei me toisiamme vastaan liittouduta
Miten tuo äihihullu jaksaa vuodesta toiseen jankata täällä. Haukkuu joko äitiään, lapsiaan tai miestään.
Eikö hänelle todellakaan ole saatu vieläkään mitään hoitoa mielisairauteensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään ”puolisoa vastaan kääntymistä” että lapsi on tärkeämpi.
Lapsi on 1000 x tärkeämpi kuin puoliso. Ja näin kuuluu ollakin. Puoliso voi jättää, pettää, kadota , lapsi on lapsesi aina.
Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoa, paljon suurempaa ja vahvempaa.
Minä myös sallin ja oikeastaan toivon että puoliso kokee samoin, siis että lapset on rakkaimmat, en minä.Tämmöinen on minusta juuri aika sairasta ajattelua. Mitäs varten sä sitten perustat perheen, jos et voi luottaa puolisoosi? Ajattelitko lapsiasi yhtään? Heillä on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sullehan riittää, että olet vain sinä. Koska et ajattele muiden, kuin itsesi kannalta. Tietenkin sekin, joka on luottanut, voidaan pettää, mutta se, että olettaa iin alusta asti, on sairasta. Opetat samaa alhaista ja epäturvallista ja epävarmaa ja epäluottavaista, pahaa ajattelua lapsillesikin.
ApNo tokihan luotan puolisooni lähtökohtaisesti mutta en ole sinisilmäinen, puolet liitoista päättyy eroon.
Vaikka olisi joku takuu että puoliso ei ikinä perseilisi, niin SILTI se lapsi on rakkaampi.
Minudta SINÄ olet kummallinen jos et tajua että lapsi on aina rakkain ja näin kuuluu ollakin!Eli et siis rakasta tai sanoisinko edes arvosta puolisoasi.
Ap
Jos lapsiin vertaa niin sitten ei likimainkaan niin paljon. Ja tämä on NORMAALIA. Sinä et vaan käsitä sitä.
Rakkaus lapseen on jo ihan puhdas vaisto.
Rakkaus mieheen on aina valinta. Alkuihastus tulee, jos on tullakseen, mutta sen jälkeen romanttinen rakkauden ylläpito on valinta.
Siksi rakkaus lapseen on mielestäni suurempaa, aidompaa ja puhtaampaa, koska se ei koskaan kuole teki sitä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on aina tärkeämpi.
Tämä lause on NIIN yksinhuoltajan suusta tuleva, kuin olla ja voi.
Ap
Naisella se vaan helposti kääntyy niin. Kun sen lapsen kohdussaan kantaa, niin siitä tulee niin tärkeä.
Se ei tarkoita, että liittoutuu miestä vastaan.
Lapsuuden kodissani oli niin ja me lapset kasvoimme siinä ristiriidassa. Aikuisten suhde ei ollut hyvä ja äiti teki tuota liittoutumista meihin. Se kyllä sekoittaa lapsen mielen. Se oli ahdistavaa olla jonkinlainen kapula.
Mies monesti sanoo, että minä olen hänelle se tärkein. Tavallaan mies on minulle myös se tärkein. Hän on minun kumppanini ja rakkaus. Ilman häntä meitä ei olisi. Meillä on hieno perhe. Jossain sopukoissa lapset ovat se tärkein minulle ja toisaalta mies on se tärkein.
Minusta se on vaikea asia erotella, koska rakkaus on. Se on.
Eli kostoksi miehellesi hylkäsit myös viattomat lapset? Ja kerroit, ettet pärjää yksin omien lastesi kanssa? Ehkä mies havaitsi, ettet pärjää ja sikis otti enemmän ohjat käsiinsä lasten kanssa. Anteeksi, et vaikuta tasapainoiselta.
Ja jos parisuhde on huono niin kotikin on huono.