En oikeesti jaksa enää olla äiti
Tässä ei oo mitään hauskaa. Murrosikäinen kiukuttelee, joka päivä jostain huutoa ja rajojen koettelua. Kaikesta yrittää luistaa ja saada tahtonsa läpi eikä yhteistyökyky ja myötätunto ole mitenkään huipussaan tuollasella 12v. Tuntuu, että mulla ei ole mitään arvoa ja oon pelkkä sylkykuppi.
Kommentit (26)
On tässä vielä ainakin kuusi vuotta, kolmasosa vasta mennyt. Ap
en jaksaisi minäkään, joten ymmärrän
Vierailija kirjoitti:
On tässä vielä ainakin kuusi vuotta, kolmasosa vasta mennyt. Ap
Siis kolmasosa jäljellä... Ap
Enemmän jäljellä. Murrosikä ei pääty ainakaan pojilla kuin 19 v.
Minäodotin 18 v päiviä kuin kuuta nousevaa. Turhaan...
Eihän toi edes ole vielä kunnolla teini. Mutta en jaksaisi minäkään, siksi en hankkinut lapsia.
Ja siis vauva-aika oli helppoa aikaa. Onko se sitten tää lapsen temperamentti, vanhemman ja lapsen temperamenttierot, huono vanhemmuus vai mikä. Mitä se puhe vauva-ajan rankkuudesta ja myöhemmän vanhemmuuden antoisuudesta oli? Koko ajan tällä on ollut joku uhmakausi menossa. Tekee mieli aloittaa tupakanpoltto uudestaan, koko ajan vtuttaa niin paljon. Ap
Mulla on kaks kiukuttelevaa teiniä ja uhmaikäinen. Et tiedän tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän toi edes ole vielä kunnolla teini. Mutta en jaksaisi minäkään, siksi en hankkinut lapsia.
Itse olin liian nuori ja tyhmä ja uskoin kaikenlaista mitä ympärillä sanottiin. Ap
Tsemppiä, tiedän ettei ole helppoa. Itsellä auttoi, kun muistelin omaa murrosikääni ja kuinka huonosti käyttäydyn ja yleensä vain provosoidakseni. Valitettavan usein onnistuin. Teinihän vain varmistelee, että häntä ihan oikeasti rakastetaan vioistaan ja puutteistaan huolimatta; auttaisiko jos toistelisit tätä mielessäsi ja yrittäisit henkisesti nousta tilanteen yläpuolelle sillä hetkellä? <3
Toimit väärin, siitä se johtuu.
Miksi mulla oli helppoa?
Miksi et alkaisi kunnioittaa häntä ihmisennä? Ei hän komentelemalla ikinä itsenäisty.
Näytä kaapin paikka. Kaikki ylimääräiset mukavuudet (kuten esim. viikkoraha tai herkut) totaalipannaan, kunnes kakaran asenne alkaa näyttää parantumisen merkkejä. Ei pentusi ole perheen pomo, vaan aikuiset.
Ois kannattanut miettiä aikanaan eikä unohtaa kortonkia....
Miten lapsi pärjää isänsä ja muiden läheisten aikuisten kanssa? Kohdistuuko kiukuttelu vain sinuun?
12v ei ole murrosikäinen, esimurkku ehkä. Mistä asioista lapsi mielestäsi kiukuttelee? Vaaditko häneltä liikaa? Miten lapsi kuluttaa vapaa-aikaansa? Nukkuuko riittävästi?
Meidän 12 v tyttö kiukuttelee joka aamu koska menee iltaisin liian myöhään nukkumaan. Joka päivä päivä pitää patistaa häntä ulkoilemaan, jotta saisi illalla unen päästä kiinni. Ja patistaa myös ajoissa nukkumaan.
Hän kiukuttelee, kun aamulla väsyneenä ei syö aamupalaa. Hän ei muista syödä aamupalaa jollen muistuta.
Hän kiukuttelee, kun on käyttänyt puhelintaan pitkään ja tulee siirtymä tehdä jotain muuta.
Hän myös kiukuttelee, kun pyydän huolehtimaan jostain kotitöistä. Nykyään tarjoan kahta eri kotityötä ja hän saa valita niiden välillä. Auttaa asiaan.
Vinkinä siis kun tiedostaa mistä lspsen huono tuuli kumpuaa voi myös ratkaista ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaks kiukuttelevaa teiniä ja uhmaikäinen. Et tiedän tunteen.
Sanoisin, että itse aiheutettu tilanne. Lapsilla, joilla on ikäeroa intressit on aivan erilaiset. Teethän kunkin lapsen kanssa kahdestaan asioita.
Kyllä niille voi sanoa et kiitos mut lopeta.
Selkee raja itseltä. Ei lapsellakaan ole mukavaa kimpoilla.
Aina voi syöttää ja laittaa ovesta pihalle.
Meillä saa näyttää tunteet. Siivouspäivänä vaihtoehto on joko osallistua tai häipyä.
Ostarilla aina kivaa on.
Minusta on kummallista että aikuinen ei pidä puoliaan.
Rajat on rakkautta eikä lapsen ehdoilla eletä.
Ei ole vielä murrosikäinen. Sulla on juhlavuodet vielä edessä.
Kyllä siitä selviää, vaikkei siihen aina uskokaan. Siihen on kyllä syynsä, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa, vasta sitten tietää niiden pärjäävän.
Kohtahan tuo muuttaa pois kotoa. Sitten ikävöit.