Toisenlainen anoppiongelma....

On vähän hankala tilanne, järki ja omatunto on erimieltä enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä...



Tilanne on siis seuraava, mieheni äiti on kohta 80v, sairastaa pahasti edennyttä alzheimerin tautia, on vielä kotona mutta kotihoidon mukaan ei pärjää siellä kovin kauan.

Kunnassa jossa hän asuu ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin koti ja sen jälkeen terveyskeskuksen vuodeosasto ja siellä rauhottavilla sänkyyn.

Yksityisiä vaihtoehtoja on, mutta mummo joka mielestään voi vielä ihan hyvin ei suostu sellaisesta maksamaan ja meillä ei ole rahaa häntä sellaiseen kustantaa.



Nyt meille on tullut mieleen että pitäisikö meidän tarjota mummolle paikkaa kotonamme, meillä olisi tarjota hänelle oma huone ja minä olen pienten kanssa kotona joten voisin hoitaa hänet täällä.

En tiedä haluaisiko hän lähteä tänne, mutta ennenkuin asiaa häneltä edes kysyttäisiin meidän pitäisi olla varmoja omasta päätöksestämme.



Mummo sitoisi meistä toisen kotiin koko ajaksi, hän tuskin jaksaisi lähteä esim. kylään meidän perheen kanssa kotiin kovin usein tms tms. En tiedä miten kauan tätä jaksaisi??

Isommat lapset on sitä mieltä, että mummoa ei oteta meille käkättämään (täytyy sanoa että yllätyin heidän erittäin vahvasta negatiivisesta asenteestaan, vaikka mummo oikeastikin väkättää ja käkättää lapsille aina kun hän on nähnyt klapsia 10min pidemmän ajan.) He eivät siis missään nimessä hyväksyisi mummon muuttoa meille ja todennäköisesti mummon valitus tekisi heistä kireitä ja hankalia koko ajaksi kun mummo meillä oliisi. Tämä veisi lisää voimavaroja joita jo mummon täällä olo verottaisi.

Mieheni mielestä mummoa ei oteta meille, koska hän ei jaksa mummon hankalaa luonnetta, en jaksaisi sitä itsekään kunnolla... mutta mutta

Kun omatunto sanoo että voiko sitä mummoa kuitenkaan sysätä sinne vuodeosastolle lääkkeillä sänkyyn???

Hankala hankala tilanne =(

vaikea tilanne. Ottakaa huomioon, että kysesssä on etenevä sairaus. Vaatii todella paljon voimia ja tahtoa tuo ympärivuorokautinen hoito. Hatun nosto, jos siihen päädytte, mutta voi olla että maksatte siitä kalliin hinnan uupumuksen, perheen välien kiristymisen ym. muodossa.

hankkia hänelle kotihoitajan pariksi kertaa viikossa? Minusta teinien valitus on pienempi paha kuin mummon laittaminen vuodehoitoon. Voisittehan kokeilla jonkun aikaa jos mummo pystyisi teillä asumaan ja sitten siirtää palvelulaitokseen tms. jos teillä voimat loppuu.

onhan se yksityinen hoito vieläkin vaihtoehto, kun oikein teette "käännytystyötä"

eihän teistä KUKAAN halua sitä mummoa teille. Jollei oo oikeesti aitoa halua, on parempi pistää mummo kitumaan sinne vuodeosastolle, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Pelkkä velvollisuudentunto ja kiltteys ei riitä.

enkä tiedä onko hänellä mitään mahdollisuuksia muuttaa tänne meidän lähelle mihinkään muualle kuin meille. Mä ajattelin ottaa asiasta selvää ensi viikolla, tilanne on nyt edennyt tähän tilanteeseen melko nopeasti ja seuraava 'romahdus' voi tulla milloin tahansa ja sitten mummo ei enää pärjää kotona.



Yksityiseen palvelutaloon mummo tuskin suostuu lähtemään... Tosin jos saamme hänet holhoukseen en tiedä voimmeko silloin päättää hänen puolestaan tästä asiasta. Tämä yksityinen hoitolaitos minun tietojeni mukaan vaatisi hänen asuntonsa myyntiä, koska pelkkä eläke ei riittäisi kalliin yksityisen hoitokodin maksuihin.

Mummo on HYVIN TARKKA rahasta, eikä hän suostuisi suosiolla kalliisiin maksuihin.

minusta ihailtavaa, että edes harkitset. Sitä ei kovin moni ole valmis tekemään. Otathan huomioon, että vaikka ko. sairaus etenee, saattaa siihen mennä vuosia. Oma isoäitini sairasti yhteensä 15 vuotta.

kun otetaan huomioon hänen ikänsä ja muu kuntonsa.

Lisäksi vaikka hän eläisi kauemminkin, hän tuskin on enää kovin monta vuotta millän tavalla kotihoitokuntoinen. Se terveyskeskuksen vuodeosasto odottaa varmasti muutaman vuoden päässä jos ei kuolo korjaa sitä ennen ( mitä toivon, hänen itsensä takia) mutta mielestäni on eri asia joutua sinne vuodeosastolle sitten, kun ei tajua enää mitään eikä TARVITSE niitä rauhoittavia lääkkeitä pysyäkseen sängyssä vaan se sänky on ainut paikka jossa voi enää olla.

Jos me ottaisimme mummon meille ja hän muuttaisi virallisesti tänne, hän pääsisi tänne meidän lähelle ja me voisimme käydä häntä katsomassa välillä. Sinne missä hän asuu nyt pääsemme vain 4-5 kertaa vuodessa.

käyttäkää kaikki energianne siihen, että puhutte mummon ympäri että saa yksityistä hoitoa kotipaikkakunnallaan. Hänen rahansa ovat hänen niin kauan kuin hän elää ja niitä käytetään hänen hyvinvointiinsa.

Onko miehesi mummon edunvalvoja vai onko mummo vielä "oikeustoimikelpoinen" (vai mikä se oikea termi onkaan)?

80-vuotiaan alzerheimerpotilaan hoitaminen on todella raskasta ja kun koko perhe panee hanttiin, niin ... Tilanteenne on hankala, mutta ette ole mielestäni tylyjä jos yritätte hankkia hänelle hyvän hoidon muualla kuin teillä kotona.

'ympäri puhuminen' on aika hankalaa, hän muistaa asioita päivän pari ja uniohtaa sitten taas.

Yksityiseen hoitoon hänet saa oikeastaan siis vain 'väkisin', meille muuttaminenkin pitäisi tehdä huijaamalla, hän tulisi meille kylään muutamaksi viikoksi ja sitten olisi 'vielä muutaman päivän'.



Jos me pääsemme päättämään hänen rahoistaan ja asioistaan, niin luulen että voisimme hankkia hänelle yksityisen hoitopaikan ja myydä sitten asunnon alta niin että hänen olsii pakko olla siellä minne me hänet 'laitamme'... tuntuu hurjalta.

Kai hän voisi muuttaa sitten tännepäinkin johonkin yksityiseen hoitokotiin... Ihan mielettömän hankala tilanne.

edunvalvoja. Meidän syyksi se menee kuitenkin.

Me kun ollaan niin ilkeitä ettei edes otettu mummoa meille kylään ja päästetty yksin junalla kotiin, vaikka hän ihan hyvin voisi matkustaa junalla, eihän se ole kuin istua vaan 5 tuntia... ennenkin on ihan hyvin onnistunu.

Ja me ollaan pahoja kun muutenkin määräillään ja hän osaa hyvin hoitaa asiansa.

tai hänen asuinpaikkakunnallaan.

Asuinpaikkakunnallaan hän saa kyllä olla erinomaisen yksin, täällä me voisimme käydä häntä katsomassa.

Mieheni siskoa ei äiti paljon kiinnosta, toisaalta ymmärrän häntä, sen verran pahat haukut hän on mummolta saanut..

Täytyy selvitellä asiaa..

Eli jos miehesi ei halua ryhtyä "syypääksi", voitte hakea kunnan edunvalvojaa mummolle. Tämä sitten järkkää mummon yksityiseen hoitokotiin ja myy kämpän. Eiköhän matka ole edennyt jo niin pitkälle, ettei kotonahoidon edellytyksiä enää oikein ole. Siis siinä mielessä, että muutkin voisitte elää hyvää elämää.

kun otetaan huomioon hänen ikänsä ja muu kuntonsa.

Lisäksi vaikka hän eläisi kauemminkin, hän tuskin on enää kovin monta vuotta millän tavalla kotihoitokuntoinen. Se terveyskeskuksen vuodeosasto odottaa varmasti muutaman vuoden päässä jos ei kuolo korjaa sitä ennen ( mitä toivon, hänen itsensä takia) mutta mielestäni on eri asia joutua sinne vuodeosastolle sitten, kun ei tajua enää mitään eikä TARVITSE niitä rauhoittavia lääkkeitä pysyäkseen sängyssä vaan se sänky on ainut paikka jossa voi enää olla.

Jos me ottaisimme mummon meille ja hän muuttaisi virallisesti tänne, hän pääsisi tänne meidän lähelle ja me voisimme käydä häntä katsomassa välillä. Sinne missä hän asuu nyt pääsemme vain 4-5 kertaa vuodessa.

kuitenkin mahdollista. En tiedä mummosi muista sairauksista, mutta alzheimerissa on vielä paljon edessä jos mummosi on tuossa kunnossa mitä kerroit. Eikö teillä ole vanhainkotia siellä vai miksi ainoa vaihtoehto on tk:n vuodeosasto?

Oma mielipiteeni on, että älä missään nimessä ota mummoa teille asumaan. "Ei tuo kauan elä" voi tuntua katkeralta 5-10v päästä... Pienet lapset ja dementoitunut mummo on vuoden ajankin jo raskas taakka kantaa.

Asunnon myynnistä olen sitä mieltä, että asunto on vain myytävä jos se on ainoa mahdollisuus saada mummolle hyvä hoito. Harva lähtee mielellään kotoaan, mutta jos se on turvallisuuden takia ainoa vaihtoehto niin se on tehtävä ja siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Uudessa hoitopaikassa mummot sopeutuu ja voivat elää onnellisesti viimeiset vuotensa.

Mummolle pitää kertoa mistä on kyse ja miksi. Mummolle pitää myös antaa oikeus surra sairauttaan ja uutta elämänvaihettaan.

edunvalvoja. Meidän syyksi se menee kuitenkin.

Me kun ollaan niin ilkeitä ettei edes otettu mummoa meille kylään ja päästetty yksin junalla kotiin, vaikka hän ihan hyvin voisi matkustaa junalla, eihän se ole kuin istua vaan 5 tuntia... ennenkin on ihan hyvin onnistunu.

Ja me ollaan pahoja kun muutenkin määräillään ja hän osaa hyvin hoitaa asiansa.

edunvalvoja. Meidän syyksi se menee kuitenkin.

Me kun ollaan niin ilkeitä ettei edes otettu mummoa meille kylään ja päästetty yksin junalla kotiin, vaikka hän ihan hyvin voisi matkustaa junalla, eihän se ole kuin istua vaan 5 tuntia... ennenkin on ihan hyvin onnistunu.

Ja me ollaan pahoja kun muutenkin määräillään ja hän osaa hyvin hoitaa asiansa.

Minä saattaisin omat hankalat vanhempani ottaa hoitoon kotiin jos heillä olisi tuollainen tilanne, koska tällä tavalla voisin näytää esimerkkinä lapsilleni siitä miten omat vanhemmat on hyvä hoitaa. (Tällä tavoin voisi olla, että kun minä olisin vanha niin he luontevasti sitten hoitaisivat minua :=))

Mutta minulla ei ole minkäänlaista tietoa alzhaimerista. Muuta kuin, että saattavat lähteä omille teilleen, heräillä yöllä ja karkailla?

Siitä tulisi kyllä kauhea stressi sitten metsästellä mummoa pitkin kyliä?

Ja entäs vaippojen vaihdot ym? Pesut ja saunotukset.

asia jos olisi ollut kiltti ja esim. auttanut teitä paljon lastenhoidossa jne, Silloin olisi moraalinen velvollisuus ottaa ja varmaan haluaisitkin ottaa.



Mutta Suomesahan vallitsee yleinen mielipide, että yhteiskunnan velvollisuus on hoitaa vanhukset, EI omaisten!

tilanne. Mutta "hatunnosto" minultakin että edes harkitset. Koska ottaisitte mummon "omantunnon kolkuttamisen" takia, ei se siis ole mielestäni harkittava vaihtoehto. Alzheimer voi edetä hitaasti, mutta romahdus voi tulla hyvinkin äkkiä. On todella vaikea jaksaa sairastavaa, mikäli ennestään on jonkinlaisia kaunoja. Agressiivisuus, harhaluulot yms. ovat todennäköisiä, kotiutuminen hyvin hankalaa ja voi pahentaa sairautta yms. Liian hankalaa tuolla motiivilla. On turha kuitenkaan "sairastuttaa" koko perhettä, parempi vaihtoehto on edunvalvojan hommaaminen. Sitäkautta yksityinen asuminen todennäköisesti onnistuu. Voimia ja jaksamista!

Kunnassa jossa hän asuu ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin koti ja sen jälkeen terveyskeskuksen vuodeosasto ja siellä rauhottavilla sänkyyn.

On valitettavan yleistä että tehdään päätöksiä oletusten eikä faktojen perusteella.