Toisenlainen anoppiongelma....
On totta että mummo on aina ollut hankala ihminen, haukkuu ja valittaa pääsääntöisinä puheinaan... on ilkeä ja negatiivinen...
Kamala kohtalo ihmiselle....
Hän on aina vihannut minua, ehdottanut miehelleni avioeroa yms yms. Minä oen kai pahin miniä mitä hän tietää... mutta kuitenkin, ihminenhän hänkin on ja on kuitenkin parhaansa mukaan hoitanut mieheni lapsena (vaikka ei todelisuudessa ole edes halunnut häntä.) Voidaanko me elää itsemme kanssa jos annamme hänen joitua sinne vuodeosastolle?
[quote]
eihän teistä KUKAAN halua sitä mummoa teille. Jollei oo oikeesti aitoa halua, on parempi pistää mummo kitumaan sinne vuodeosastolle, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Pelkkä velvollisuudentunto ja kiltteys ei riitä.
[/quote]
Kommentit (55)
Jos ei, niin hänen hoitonsa jää kokonaan sinun osaksesi. Jaksatko todellakin hoitaa mummon lasten ja kodin hoidon lisäksi? Mieti tarkkaan. Ei ole kenenkään edun mukaista, että teillä lapset oireilee ja sinä palat loppuun.
Minä olin ex-anoppini omaishoitaja ja ei se ollut helppoa ja eikä missään nimessä kevyttä.
Alkuunhan se meni kun anoppi hoiti vessa-asiat ja oman hygiensa ihan itse, pienellä avustuksella tosin, eikä mua nyt loppuvaiheessakaan hirveästi järkyttänyt se vaipanvaihto ja syöttäminen ja sensellainen.
Eniten meillä aiheuttu ongelmia mumman yöheräilyt ja vaeltelut pitkin taloa, yöllä tavaroiden kaivelu ja meidän muiden herättäminen, vaikka mummalla olikin nukahtamislääkkeet hän, heräsi joka yö siinä 4-4.30 välillä ja herätti kaikki muutkin. koululaisten koulunkäynti kärsi, kun yöunet oli katkonaisia. Meidän mummalla tuli myös jotain kauhukohtauksia jolloin hän huusi suoraa huutoa ja lapset pelkäsivät häntä.
Vai haaveletko kotihoidontuen lisäksi omaishoitajan tukea?
Miksi haluaisit ilkeän anopin teille miehen ja lasten vastustelusta huolimatta?
Tk: vuodeosastot on ihan ok paikkoja, niissä on mummoni ja isänikin viettänyt viime hetkensä. Ne on kodinomaisempia kuin sairaalat ja apu on lähellä 24h vuorokaudessa.
minusta ajattelet asiaa liikaa itseäsi syyllistäen. Mummolla on vakava, etenevä sairaus ja tarvitsee siihen asianmukaista hoivaa. Koti, teidän tai oma, ei välttämättä ole paras paikka. Te järjestätte sitä hänelle ja se on hienoa.
Ja sinun kannattaa laittaa mummon ilkeys, joka varmaan muuten lisääntyy taudin myötä, johonkin laatikkoon ja olla ajattelematta sitä. Hän ei muutu kiltiksi ja sinut hyväksyväksi teillä kotona, vaikka tekisit mitä. Tiedän kokemuksesta sen, että kun hoivaa dementoitunutta vanhusta on välillä kovetettava itsensä. Se on kaikkien, myös sen vanhuksen, etu vaikka tämä kuinka panisi hanttiin.
Asunnon alta myyminen kuulostaa hurjalta, joo. Mutta siitähän ei varsinaisesti ole kysymys kun hän ei voi enää omillaan asua vaan tarvitsee taloudelliset edellytykset hoitoonsa. Ei sitä kannata tyhjilläänkään pitää.
Ja tosiaan, ota selvää siitä terveyskeskuksen vuodeosastosta. Niistä kuulee kaikkia hurjia juttuja, koska ne ylittävät uutiskynnyksen. Monet kunnat, joissa iso vanhusväestö, on panostaneet vanhusten hoitoon. Voimia!
PS ja vähän kevennyksenä. Äitini oli loppuvaiheessa sellainen ettei aina tuntenut minua eikä tajunnut olinko paikalla vai ei. Joskus, kun en vain jaksanut raahautua sairaalaan häntä tervehtimään (kävin yleensä 2, 3 krt viikossa), lohduttauduin sillä, ettei hän aina edes tiennyt minun olevan paikalla eikä muistanut olinko käynyt vai en. Meillä oli äidin kanssa hyvät välit mutta juuri sairauden takia hänen kuolemansa oli helpotus. Enkä tuntenut syyllisyyttä siitä että ajattelin näin.
kun otat mummon asumaan teille, saat kohta kuulla että varastat hänen rahansa, sun lapsesi ne murkut pyörii mieluumin kavereilla ja kaupungilla kuin olisivat kotona. Heidän arvosanansa laskee ja mummu haukkuu heidät varkaiksi, hu**iksi.
Eikös hälle voi kunnan kautta saada yöhoitoa, käsittämätöntä että ei ole palvelutaloa, luulisi että kunnalla on sopimus jonkun toisen kunnan kanssa jonne pääsisi ne jotka tarvii palvelukotihoitoa.
Vai haaveletko kotihoidontuen lisäksi omaishoitajan tukea?
Miksi haluaisit ilkeän anopin teille miehen ja lasten vastustelusta huolimatta?
Tk: vuodeosastot on ihan ok paikkoja, niissä on mummoni ja isänikin viettänyt viime hetkensä. Ne on kodinomaisempia kuin sairaalat ja apu on lähellä 24h vuorokaudessa.
edunvalvoja. Meidän syyksi se menee kuitenkin.
Me kun ollaan niin ilkeitä ettei edes otettu mummoa meille kylään ja päästetty yksin junalla kotiin, vaikka hän ihan hyvin voisi matkustaa junalla, eihän se ole kuin istua vaan 5 tuntia... ennenkin on ihan hyvin onnistunu.
Ja me ollaan pahoja kun muutenkin määräillään ja hän osaa hyvin hoitaa asiansa.
Hautaan, sitten kun ei pysty puhumaan vaan ölisee vaan, sitten on kuolema lähellä, eli anoppisi elää varmaan vielä 10 vuotta nättiin
meile muutto on tuhoon tuomittu ajatus.
Tuosta elin-iästä, hänellä on kaikenlaisia huimauskohtauksia ja sydänongelmia sun muuta joten uskoisin että hän ei tule kuolemaan alzheimerin tautiin vaan johonkin näistä vähän nopeammista tappajista. Toivonkin sitä, koska alzheimer on loppuun saakka edetessään melkoisen julma sairaus. Sydänkohtaus on lempeä siihen verrattuna.
Hän oli jo vuosi sitten siinä kunnossa että sairaalassakin luultiin hänen kuolevan, mieheni kutsuttiin täältä monen sadan kilomtrin päästä pian katsomaan äitiään jos haluaa nähdä hänet hengissä. Loppu voi noin vanhalle ja hänen oireillaan tulla milloin vaan tai sit hän voi elää vielä vuosia.
Ja ei en kalastele omaishoidon tukea, mummon meille muutto olisi todennäköisesti taloudellisesti tappiollista, kyllähän mummo syökin yms. Tuskin se pieni tuki kaikkeen riittäisi.
Saamme tällä hetkellä esim. asumistukea, mutta en tiedä miten sen kävisi jos mummo asuisi virallisesti meillä ja hänen eläkkeensä laskettaisiin ruokakunnan tuloksi, jos hän ei sitten voisi olla virallisesti alivuokralainen?? en tiedä. Taloudellisesti mummon hoito ei kuitenkaan kannattaisi.
Lähinnä mä pelkään tässä sitä, ettei meidän perheessä kukaan oikeasti jaksaisi mummoa ja sitten me riideltäisiin toistemme kanssa oma pahaa oloamme... ei siitä tulisi mitään.
Näihin paikkoihin on vain hurjat jonot, eli kannattaa laittaa hakemus jo heti käytti sitten mahdollisuutta tai ei. Jos mummo on muistamaton, niin hänhän ei ole se kuka hänen raha-asioistaan päättää vaan hän tarvitsee itselleen edunvalvojan asunnonmuyymistä ja laskujen maksuja varten. Kotihoito järjestää varmaan sosiaali-palaverin tästä aiheesta kun sen aika on.
Alkuun varmaan muistamattomalla muutto mihin tahansa ahdistaa ja aiheuttaa kiukkua. Yleensä viihtyisä paikka (yksityinen?) ja palvelu/turvallisuus sitten korvaavat harmistuksen ja ahdistuksen. VUodeosastohoitoon en laittaisi vain muistamattomuuden vuoksi, mutta usein vanhuksen yleiskunto (liikuntakyky) ja muut sairaudet, ajaa siihen ennenpitkään ja silloin se on sitten ainoa vaihtoehto.
Luota siihen, että asiat järjestyy. Ota valmiiksi yhteyttä tuohon yksityiseen paikkaan ja selvitä onko kunnallasi ostopalvelupaikkoja siihen.
ottatte mummon teille, vaihdatte hänet oman kuntanne asukkaaksi. Kun se on selvillä, haette hänelle sopivaa hoitopaikkaa (ei vuodeosasto vaan dementiakoti tms.). Aikaa jonottaessa voi mennä, mutta jos uhkaatte heittää anopin pihalle/ette pärjää hänen kanssaan, asiat voivat nopeutua. Saa mummo paremman hoitopaikan kuin nyk. kunnassaan ja te paremman omatunnon, kun mummo on lähempänä vierailuja varten = käytte useammin.
Minä saattaisin omat hankalat vanhempani ottaa hoitoon kotiin jos heillä olisi tuollainen tilanne, koska tällä tavalla voisin näytää esimerkkinä lapsilleni siitä miten omat vanhemmat on hyvä hoitaa. (Tällä tavoin voisi olla, että kun minä olisin vanha niin he luontevasti sitten hoitaisivat minua :=))
Mutta minulla ei ole minkäänlaista tietoa alzhaimerista. Muuta kuin, että saattavat lähteä omille teilleen, heräillä yöllä ja karkailla?
Siitä tulisi kyllä kauhea stressi sitten metsästellä mummoa pitkin kyliä?
Ja entäs vaippojen vaihdot ym? Pesut ja saunotukset.
Tuskin tuonkaltaisen esimerkin näkeminen motivoi itse tekemään samaa kun sinä olet vanha... pikemmin päivastoin!
ottatte mummon teille, vaihdatte hänet oman kuntanne asukkaaksi. Kun se on selvillä, haette hänelle sopivaa hoitopaikkaa (ei vuodeosasto vaan dementiakoti tms.). Aikaa jonottaessa voi mennä, mutta jos uhkaatte heittää anopin pihalle/ette pärjää hänen kanssaan, asiat voivat nopeutua. Saa mummo paremman hoitopaikan kuin nyk. kunnassaan ja te paremman omatunnon, kun mummo on lähempänä vierailuja varten = käytte useammin.
ottatte mummon teille, vaihdatte hänet oman kuntanne asukkaaksi. Kun se on selvillä, haette hänelle sopivaa hoitopaikkaa (ei vuodeosasto vaan dementiakoti tms.). Aikaa jonottaessa voi mennä, mutta jos uhkaatte heittää anopin pihalle/ette pärjää hänen kanssaan, asiat voivat nopeutua. Saa mummo paremman hoitopaikan kuin nyk. kunnassaan ja te paremman omatunnon, kun mummo on lähempänä vierailuja varten = käytte useammin.
Anoppi jää vaivoiksenne hamaan loppuun asti
Ja noista sydänoireista ne voikin olla nopeammin tappava kuin altzheimer, mutta toi huimaus ja muut kyllä kuuluu altzheimeriin.
Mun omalla isoäidillä oli erittäin pahat sydänoireet, mutta niin vain hän kuitenkin eli 20-vuotta altzheimeriä sairastaen, tuo vuodeosastokaan ei ole ollenkaan pahajuttu, ainakin mun mummu viihtyi siellä. Tietenkin riippuu millainen henkilökunta on ja muuta.
Sinuna mietisin koko perhettä, sun pitää kuitenkin muistaa että tärkeintä on sun lasten hyvinvointi.
Entäs jos tosiaan perheenne sisäiset suhteet huononevat? Entä jos itse sairastut?
Altzheimer on hyvin hankala sairaus, joka on todella raskas hoitaa. Eikö mummon omistusasunto ole juuri sen tyyppinen vanhuuden turva, jota nyt tarvitaan hoitopaikan saamisessa? Hyvä hoitopaikka ja sen takaama elämän päivästä toiseen jatkuva säännöllisyys ja turvallisuus muodostuu vanhalle ajatuskykyään menettävälle potilaalle selvästi paremmaksi ja helpommaksi ympäristöksi kuin teidän perheenne, joka ei koskaan voisi olla samalla tavalla säännöllinen elinympäristö kuin hoitokoti. Teillä aikataulut muuttuvat väkisinkin päivästä toiseen lasten kasvaessa, yksin mummoa ei voisi jättää, lapset kavereineen aiheuttaisivat lisää haasteita vanhuksen ymmärrykselle.
Selvitä ihmeessä eri mahdollisuuksia. Voisiko mummo muuttaa teidän lähettyvillenne johonkin hoitokotiin suoraan?
Viette mummon tk.n ja käy katsomassa viikolla ja ota kylään viikonloppuisin.
Alzheimer on todella ikävä sairaus. Se saa usein ihmisestä ne ikävimmät puolet esille ja jos anoppisi on ollut ikänsä luonteeltaan kauniisti sanottuna hankala, se hankaluus tulee korostumaan edelleen. Alzheimerpotilaille on tyypillistä myös se, että paikkojen vaihdokset sekoittavat entisestään horjuvaa realiteettientajua. Suurien muutosten edessä heistä voi pahimmillaan tulla aggressiivisia ihan fyysisestikin. Teidän kotinne on mummolle vieras. Seillä on vieraat tavat ja lasten luomaa hälinää. Jos mummo olisi paremmassa kunnossa, lasten elämän seuraaminen voisi olla piristävää ja sillä voisi olla kuntouttava vaikutus, mutta tekstisi perusteella veikkaan, että mummo etupäässä sättisi lapsia. Onko se hyvä lapsillekkaan? Kyseessä on kuitenkin heidän kotinsa.
Minä näkisin mummolle parhaana vaihtoehtona yksityisen hoitokodin. Mielellään sellaisen, jossa on dementia puoli. Jos se vaatii mummon julistamisen holhouksen alaiseksi ja asunnon myymistä, niin sitten se vaatii sen. Oma mammanikin aikoinaan vastusti kovin hoivakotiin muuttamista, mutta koska omassa kodissa pärjääminen oli niin huonoa, että olisi ollut suorastaan heitteillejättö jättää hänet kotiinsa asumaan, ei vaihtoehtoa ollut. Suht nopeasti mammani kuitenkin sopeutui hoivakotiin ja sai sieltä ystäviäkin, jotka jaksoivat höpöttää ja kuunnella ne samat tarinat sata kertaa päivässä.
aika isoihin saappaisiin meinaat ryhtyä!!
Onko teillä kellään kokemusta vanhusten hoidosta, sillä voin kertoa että se vie teidän jomman kumman ajan ihan täysin. 24/7 tarvitsee hoitoa, ainakin loppuvaiheessa sairautta!! Pystyttekö avun antamaan?? ja onko teillä ollenkaan kokemusta dementtisistä ihmisistä. Se voi kuulostaa helpolle, jos muuttaisi teille, mutta ei varmaankaan ole sitä!
Miettikää tarkkaan,mitä teette...
-vanhusten hoitaja-
huomatkaa että ajantaju alkaa mennä, myös virtsaamis ja ulostamisasiat unohtuvat. Hän ei välttämättä tunne teitä vaikka asuisikin teillä.. monet asiat menevät raskaaksi, ja se ei todellakaan ole helppoa!
kuulostaa kyllä ihmeellistä että kunnalla ei olisi muuta tarjota kuin tk vuodeosasto.. oletko nyt ihan varma tästä?? Koska kunnat saavat sakkoa siitä jos pitävät vanhuksia tk:ssa.. sakko lähtee juoksemaan puolen vuoden jälkeen.. sen takia kuulostaa minussta oudolta.. Oletko ottanut asioista loppuun asti selvää??
niin myös niitä murkkuja pitää kuunnella!!
Jos mummo on väkättäjä niin valitettavasti en ottaisi. Oma mummoni oli sellainen katkeroitunut käkättäjä ja asui osan vuodesta meidän kanssa koko lapsuuteni ja tuhosi paljon. Perheen välisiä suhteita ja jokaista henkilökohtaisesti. Nimitteli , haukkui, ihan mitä vaan.
Esim oman isäni voisin ottaaa hyvin meille asumaan, on niin leppoisa tyyppi. Mutta väkättäjän kanssa kuolee sisältä, varsinkin jos on haukkumiselle altis lapsi.