Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)
16.07.2020 |
Tiedän jo valmiiksi että olen pikkumainen ja lapsellinen joten tätä ei tarvi hieroa naamaan, mutta onko jotain keinoa miten selvitä kateudesta?
Kyseessä sisarukseni joka jo lapsuudessa oli vanhempien suosikki. Äitimme on lievästi narsisti, ei väkivaltainen tms mutta juurikin törkeästi suosiva.
Minä en ole saanut kotoa muuttamisen jälkeen mitään, en siis mitään apua, tukea, lahjoja, rahaa, tai oikeastaan huomiota.
Sisarus taas on saanut jatkuvasti rahaa, apua, tukea. Sisarukselle ostettu matkoja, kodinkoneita, autoja ja asunto.
Nyt kuulin että on ostettu uusi isompi asunto. Olen joo lapsellinen mutta kiukuttaa ja itkettää.
Tätä se on ollut aina. Mä jään ilman aina, sisarukselle kohdennetaan kaikki. Jo lapsena kuvio oli sama.
Ja joo tiedän, vanhemmat saa antaa rahansa kelle haluaa, mutta silti tää tuntuu musta pahalta. Puhuminen ei auta, muutaman kerran kokeiltu, äiti vain nauroi ja ilkkui mulle ja aina keksi jonkun syyn miksi sisarusta kuuluu auttaa (”se nyt on vaan tarvitsevampi”, ”se nyt niin haluaa uuden auton”, ”se on herkkäuninen joten siksi pitää ostaa sille osakehuoneisto”). Aina siis on joku syy. Enää en jaksa kyseenalaistaa.
Oli ihan riittävän julmaa lapsena katsoa sisaruksenä vierestä, ja nyt aikuisena on mulle kova pala kun itse ahkerasti yritän säästää kaikkeen ja hankki asioita itse, kun samalla sitten sisarus saa kaiken ilmaiseksi meidän vanhemmilta.
Nämä on vielä siis lahjoja, eli niistä on tehty lahjakirjat, eli en saa mitään perinnönjakohyvitystä.
Olenko kohtuuton? suuttuisitko tällaisesta itse? En oikein osaa erottaa sitäkään olenko aiheesta vai aiheetta kade. Auttaako joku mielenhallinta tai keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa?
Vanhemmille on turha puhua, olen ollut aina se epäsuosittu ja hyljeksitty, ja heitä ei kiinnosta pätkän vertaa mun paha mieli.
Kommentit (285)
Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit poikki vaan, olet onnellisempi niin. Perseestähän se on, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.
Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?
Sisarukseen on ok välit, on kiva ja haluaisin pitää yhteyttä, mutta hän kyllä suuttuu jos yritän ottaa puheeksi vanhempien epäreiluuden. Hän ottaa siis kaiken kyseenalaistamatta vastaan mitä vanhemmat ostaa. Tavallaan ymmärrän, ei kai ole hänen etunsa mukaista muuttaa tilannetta! Ap
No on ollut täysi syy olla hiukka kateellinen huh huh! Ihan hirveältä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, väärin se on, mutta jos kelle tahansa tarjottaisiin, että ostan sulle asunnon mutta en muille sisaruksille, niin eiköhän jokainen ottaisi sen lahjan vastaan. Ihminen on itsekäs.
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on ollut täysi syy olla hiukka kateellinen huh huh! Ihan hirveältä kuulostaa.
Hyvä kuulla sillä olen jo itseänikin syytellyt lapsellisuudesta. Mielestäni vanhempani ovat hirviöitä ja tahallaan ja tietoisesti tekevät tuon kaiken. Ap
Mitä muut tekisi jos olisi samanlainen kuvio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Vierailija kirjoitti:
No on ollut täysi syy olla hiukka kateellinen huh huh! Ihan hirveältä kuulostaa.
Jatkan: siis on niin törkeää eriarvoistamista viatonta lasta kohtaan ettei kyllä mitään rajaa ole ollut. Tämän on syytäkin herättää normaalissa ihmisessa syvää närkästystä. Jos jokin lohduttaa niin se että sinulla on nyt nakökulma riistetyksi tulemisesta ja voit hyödyntää kokemusta ja jalostaa auttamalla toisia saman kokeneita. Tämä on yleisempää kuin luulisikaan. Ei tuota tarvitse hyväksyä mutta tee siitä vahva alueesi. Samalla vapautuu energioita. Pääset tilanteen yläpuolelle. Halia ja onnea sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla voi olla ap sellaisia henkisiä vahvuuksia joista NUO ovat kateellisia ja sitten tehdään näytös...jossa sinun annetaan tuntea kateutta.
Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinuna en olisi missään itse aktiivisesti missään tekemisissä perheesi kanssa. Esimerkiksi en soitteli yms, voivat soittaa sinulle jos on asiaa.
Itselläni on ollut samanlaista, mutta ei onneksi samassa mittakaavassa, koska vanhempani eivät ole kovin varakkaita. Isäni on yrittänyt aina välillä kompensoida asioita ja olla meille neljälle sisarukselle tasapuolinen, mutta ei aina siinäkään onnistunut. Olen toiseksi vanhin, ja isosiskon lisäksi minulla on kaksi pikkuveljeä. Isosiskoni on aina ollut äidin lemmikki, veljeni isäni ja itse olen se väliinputoaja. Äitini on jopa ääneen sanonut, ettei osaa rakastaa minua niin kuin muita sisaruksiani ja on ollut koko 30 vuotisen elämäni kovin arvosteleva ja kylmä minua kohtaan.
Äitini on käynyt siskoni kanssa yhteisillä ulkomaanmatkoilla, ostanut kaiken ensimmäiseen kotiin, maksanut häät ja muut. Isäni on veljilleni ostanut uusimmat tietokoneet, mopot, hankkinut autot ja maksanut milloin siskoni takuuvuokria ja pesukoneita. Itse olen maksanut oman moponi, ajokorttini, autoni, kalusteet ensimmäiseen kotiini yms. Joskus vanhempani ovat yllättäneet, kuten erotessani eksästäni tarvitsin 1000€ takuuvuokraan, jonka isäni maksoi kuullessaan asiasta tai se, että äitini avusti hevosen kalliissa eläinlääkärin laskussa 500 eurolla.
Kuitenkin olisin enemmän elämässäni kaivannut sitä, että olisivat viettäneet kanssani aikaa, tehneet läksyjä lapsena tai ylipäätään olleet kiinnostuneita asioistani. Sitä, että minua olisi edes yritetty kohdella tasavertaisesti. Näin aikuisena ei kummastakaan kuule, elleivät tarvitse jotain tai ole jotkut sukulaisjuhlat tulossa. Siskooni välit ovat etäiset, veljieni kanssa paremmat, mutta harvoin kuitenkaan tekemisissä ollaan. Itse tajusin vasta pari vuotta sitten, ettei minun kannata yrittää pitää yllä ja parantaa välejä, kun homma ei ole vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.
Mulle on jo ilmoitettu että saan vain lakiosan, ja noinkohan jää mitään perittävää. Kaikki siirretään sisarukselle jo vanhempien eläessä sillä tottakai kaikki annetaan suosikille. en usko että saan hyvitystä noista sisarukseni lahjoista sillä ne on lahjoja joista tehty paperit ja vero maksettu. Kyse ei ole siis ollut ennakkoperinnöstä.
Eniten kai suututtaa se epäreiluuden kokemus ja osattomuuden tunne kun jää ulkopuolelle vanhempien välittämisestä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mieliksi heille ja olla ”hyvä lapsi”, samalla sisarus on kiukutellut heille ja huutaa ja loukkaa pahasti. JA SILTI se sisarus saa kaiken. En ymmärrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinuna en olisi missään itse aktiivisesti missään tekemisissä perheesi kanssa. Esimerkiksi en soitteli yms, voivat soittaa sinulle jos on asiaa.
Itselläni on ollut samanlaista, mutta ei onneksi samassa mittakaavassa, koska vanhempani eivät ole kovin varakkaita. Isäni on yrittänyt aina välillä kompensoida asioita ja olla meille neljälle sisarukselle tasapuolinen, mutta ei aina siinäkään onnistunut. Olen toiseksi vanhin, ja isosiskon lisäksi minulla on kaksi pikkuveljeä. Isosiskoni on aina ollut äidin lemmikki, veljeni isäni ja itse olen se väliinputoaja. Äitini on jopa ääneen sanonut, ettei osaa rakastaa minua niin kuin muita sisaruksiani ja on ollut koko 30 vuotisen elämäni kovin arvosteleva ja kylmä minua kohtaan.
Äitini on käynyt siskoni kanssa yhteisillä ulkomaanmatkoilla, ostanut kaiken ensimmäiseen kotiin, maksanut häät ja muut. Isäni on veljilleni ostanut uusimmat tietokoneet, mopot, hankkinut autot ja maksanut milloin siskoni takuuvuokria ja pesukoneita. Itse olen maksanut oman moponi, ajokorttini, autoni, kalusteet ensimmäiseen kotiini yms. Joskus vanhempani ovat yllättäneet, kuten erotessani eksästäni tarvitsin 1000€ takuuvuokraan, jonka isäni maksoi kuullessaan asiasta tai se, että äitini avusti hevosen kalliissa eläinlääkärin laskussa 500 eurolla.
Kuitenkin olisin enemmän elämässäni kaivannut sitä, että olisivat viettäneet kanssani aikaa, tehneet läksyjä lapsena tai ylipäätään olleet kiinnostuneita asioistani. Sitä, että minua olisi edes yritetty kohdella tasavertaisesti. Näin aikuisena ei kummastakaan kuule, elleivät tarvitse jotain tai ole jotkut sukulaisjuhlat tulossa. Siskooni välit ovat etäiset, veljieni kanssa paremmat, mutta harvoin kuitenkaan tekemisissä ollaan. Itse tajusin vasta pari vuotta sitten, ettei minun kannata yrittää pitää yllä ja parantaa välejä, kun homma ei ole vastavuoroista.
Kaikki tuo kuulostaa tutulta. Samanlaista meilläkin noissa asioissa (itse opiskelin ja otin opintolainaa, sisarukselle maksettiin kaikki opinnot ja ostettiin eka asunto lahjaksi kun ”pitää saada keskittyä opiskeluun”). Mä keskityin opiskeluun sit vuokra-asunnossa pienellä opiskelijabudjetilla...
Se epäreiluus on se pahin asia :(. Ap
Tässä moni ehdotti ”rangaistukseksi” ettei pidä yhteyttä. Se ei ole ollenkaan sellainen, vaan ne epäreilut vanhemmat on vaan innoissaan ja hyvillään ettei epäsuosittu pidä yhteyttä ja soittele. Saavat entistä enemmän paapoa suosikkia ja tehdä sen rauhassa.
Tällainen on ikävä kyllä erittäin yleistä jos vanhempi on narsistinen. Se on tietoista toimintaa ja eräänlaista alistamista.
En oikein tiedä onko tuollainen sen tyypin asia mikä pitää unohtaa, antaa anteeksi tai käsitellä. Ihan vaan voi olla hyväksymättä.
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.