Nykyään kyläillessä lapset on keskipisteenä

Miksi et kirjoita tätä niille vanhemmille? Mitä väliä miten muu maailma toimii, jos sinä et jaksa niin et jaksa. Piste.

Joo. Ja koiraperheissä koirat.

Näinhän se on. Tästä syystä ystävät, joilla on lapsia eivät ole tervetulleita kotiini lasten kanssa kun niitä ei opeteta käyttäytymään.

Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.

Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.

Vierailija kirjoitti:

Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.

Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.

Veit sanat suustani!

Aika monet lapset on tuommoisia kyllä. Pari sellaista tiedän, jotka ovat luontevasti mukana sosiaalisissa tilanteissa.Heidät huomioidaan ja huomataan kyllä, mutta eivät ole kaiken keskipisteenä.

En jaksa lukea aloitusta, mutta minun lapsuudessani lapset menivät keskenään lapsen huoneeseen leikkimään ja aikuiset nauroivat keskenään pöydässä.

Lapsikulttuuri Suomessa on hyvin kaksijakoinen. Monet vanhemmat eivät enää opeta käytöstapoja lapsilleen. (Onneksi jotkut harvat osaavat vielä kasvattaa.) Eli lapsiperheissä mennään lasten ehdoilla. Mutta sitten taas lapsiviha kasvaa ja voimistuu. Lapsia ei siedetä bussissa, uimarannalla, ravintolassa jne. Ei edes niitä hiljaisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Eli nämä hällävälivanhemmat ovat saaneet monen vihaamaan lapsia ja ovat pilanneet lapsikulttuurin.

Muissa länsimaissa lapset opetetaan käyttäytymään, mutta lapset voi ottaa lähes kaikkialle mukaan. Lapset ovat normaali osa yhteiskuntaa. Kun kyläillään, lapset touhuavat jotain keskenään ja aikuiset juttelevat keskenään. Välillä voi ottaa lapsetkin mukaan keskusteluun, mutta keskustelua ei käydä lasten ehdoilla ja lapset odottavat puheenvuoroaan. Näissä maissa lapsiin myös suhtaudutaan rennommin ja silloin jos lapsella tuleekin väsykiukku, ollaan ymmärtäväisiä.

Ennen lapsille opetettiin ihan perus kohteliaisuutta ja käytöstapoja. Nykyään jennimarikat ja janipetterit määräävät kaapin paikan ja metelin volyymin.

Ei ennen keskeytetty vanhempien puhetta vaan odotettiin rauhassa että kysyttiin mitä asiaa. Eikä ulvottu ja kiljuttu taustalla kun äippä tai iskä puhuu puhelimessa vaan annettiin puhelinrauha. Sama pihoilla, mikä ihme siinä on että nykykakarat ulvoo ja kirkuu suoraa huutoa ilman mitään asiaa. En tarkoita normaalia leikistä syntyvää meteliä vaan vajaaälyiseltä kuulostavaa möykkää. Parhaassa tapauksessa vanhemmat seisoo vieressä typerä hymy naamallaan. Useimmilla kännykkä kädessä jota räplätään. Syy ja seuraus?

Kummasti kuitenkin muualla maailmassa matkatessa lapset edelleen opetetaan käyttäytymään nätisti. Toki uhmaikäinen saa itkupotkuraivarit kuten täälläkin  mutta silloin lapsi viedään jonnekin sivummalle rauhoittumaan. Suomalaiset nykyvanhemmat tuijottaa tyhmänä suu auki eikä tajua viedä häirikköä jäähylle edes huomautuksesta. Ei, silloin uhriudutaan aggressiivisesti.

Jotenkin käsittämätöntä miten paljon edeltäjiään t y h m e m p ä ä nykyinen lapsi-ikäinen sukupolvi on.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea aloitusta, mutta minun lapsuudessani lapset menivät keskenään lapsen huoneeseen leikkimään ja aikuiset nauroivat keskenään pöydässä.

Minun lapsuudessani me lapset häivyimme jonnekin, omaan huoneeseen, ulos tai "kylälle". Me nauroimme välillä niin, että aikuiset hermostuivat, vaikkeivät olleet kanssamme edes samassa tilassa. Missä aikuiset olivat, en oikein tiedäkään, varmaan keskenään jossain keittiön tienoilla.

Ei ole kyllä mun suvussa tai lähipiirissä tuollaista: "kyläillessä lapsiperheen luona lapset ovat varmaan 90 % ajasta äänessä. Jos heitä on siis useampia, kaikki huutavat päällekkäin omia juttujaan ja vanhemmat antavat heidän aina keskeyttää oman puheensa, vaikka kesken lauseen. Edes minun luonani kyläillessään lapsilla ei ole minkäänlaista vieraskoreutta vaan ihan samalla lailla riekutaan kuin kotona. Kovaan ääneen vaaditaan mieluisia tarjoiluja ja aletaan vänkäämään vastaan jos vaikka suljen oven huoneeseen mihin en tahdo vieraiden menevän." Ihan normaalisti aikuiset juttelee eikä lapset riehu hulluna. Eikä meillä kyllä anneta lasten käyttäytyä noin kotonakaan. Toisia ei keskeytetä. Eikä kovaan ääneen vaadita mitään tarjoiluja eikä mennä mihinkään huoneeseen johon on kielletty menemästä. Tuohan olisi ihan kauheaa helvettiä. 

Mua ihmetyttää, minkä takia juuri Suomessa unohdettiin, miten lapsia kasvatetaan. Miksi muualla osataan vielä?

Toi on tosi rasittavaa että annetaan lapsen keskeyttää puheet.. Opettaa lapselle että hänen asiansa on aina kaikista tärkein eikä muista tarvitse välittää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsikulttuuri Suomessa on hyvin kaksijakoinen. Monet vanhemmat eivät enää opeta käytöstapoja lapsilleen. (Onneksi jotkut harvat osaavat vielä kasvattaa.) Eli lapsiperheissä mennään lasten ehdoilla. Mutta sitten taas lapsiviha kasvaa ja voimistuu. Lapsia ei siedetä bussissa, uimarannalla, ravintolassa jne. Ei edes niitä hiljaisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Eli nämä hällävälivanhemmat ovat saaneet monen vihaamaan lapsia ja ovat pilanneet lapsikulttuurin.

Muissa länsimaissa lapset opetetaan käyttäytymään, mutta lapset voi ottaa lähes kaikkialle mukaan. Lapset ovat normaali osa yhteiskuntaa. Kun kyläillään, lapset touhuavat jotain keskenään ja aikuiset juttelevat keskenään. Välillä voi ottaa lapsetkin mukaan keskusteluun, mutta keskustelua ei käydä lasten ehdoilla ja lapset odottavat puheenvuoroaan. Näissä maissa lapsiin myös suhtaudutaan rennommin ja silloin jos lapsella tuleekin väsykiukku, ollaan ymmärtäväisiä.

Onneksi noita vanhempia on vähemmistö jotka eivät opeta lapsiaan käyttäytymään. Minä en tunne yhtään sellaista. 

Mutta jotenkin somesta tulee sellainen mielikuva että niitä erityislapsia on enemmän kuin ennen, että onko oikeasti ne lisääntyneet, vai onko osa kuitenkin vain kasvatuksen puutteesta oireilevia lapsia, ja selitys on vaan se että lapsi on jotenkin erityinen.

Et muista väärin. Vielä 15 vuotta sitten oli ainakin ihan tavallista, että lapsille annettiin huomiota ja sitten sanottiin, että aikuiset juttelevat nyt. Ja tämä oli ainakin omassa tuttavapiirissäni kaikille ok.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää, minkä takia juuri Suomessa unohdettiin, miten lapsia kasvatetaan. Miksi muualla osataan vielä?

Ei ole unohdettu. Vain pieni osa ei osaa kasvattaa. Luultavasti muuallakin on osa sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi rasittavaa että annetaan lapsen keskeyttää puheet.. Opettaa lapselle että hänen asiansa on aina kaikista tärkein eikä muista tarvitse välittää.

Siinä on kaksi ääripäätä. Se että vanhempi pelaa tai muuten tuijottaa jotain ruutua ja ei huomio lasta mitenkään ja lapsi joutuu koko ajan lujempaa huutamaan että saa vanhemman huomion kun on jotain asiaa, joka voi olla jotain tosi tärkeääkin. Ja lapselle tulee olo, että pitää alkaa heittää sirkustemppuja että vanhempaan saa mitään kontaktia.

Ja sitten on se että helikopterivanhempi häärää lapsen ympärillä koko ajan ja sekaantuu lapsen leikkeihin ja kärttää lapseltaan huomiota koko ajan eikä anna lapsen olla rauhassa  koskaan.

Normaalisti menee niin, että jos vanhempi tekee jotain muuta, on ruudun äärellä tai vaikka kotitöitä tekee tai lukee vaikka kirjaa, niin kun lapsi tulee kysymään jotain, lapsi huomioidaan, oma tekeminen keskeytetään hetkeksi ja kuunnellaan mitä lapselal on sydämellään, ja sitten omat jutut jatkuu. Lapsen ei tarvitse huutaa ja saa huomiota vaikka vanhempi tekee omia juttujaan. Ja tietenkään tämä keskeyttäminen ei tarkoita sitä että jos vanhempi puhuu jonkun toisen henkilön kanssa että siihen saa mennä keskeyttämään kesken lauseen. Lapsenkin pitää oppia hieman kärsivällisyyttä ja käytöstapoja ja odottaa suunvuoroa. Ja huomaavainen vanhempi/aikuinen antaa lapselle suunvuoron mahdollisimman nopeasti koska lapsella ei kärsivällisyys ole kovin huippuluokkaa ja lapsella saattaa olla joku hätä.

Tämän takia mun yhteydenpito lapsellisiin kavereihini on vähentynyt. En vain jaksa enää sitä kiljumista ja härdelliä, mikä heidän luonaan vallitsee.

Tuollainen kuriton kauhukakarakäytös ei tulisi kuuloonkaan Euroopan sivistysmaissa, kuten Italiassa, Ranskassa tai Espanjassa. Olen matkustellut paljon näissä maissa enkä ole koskaan nähnyt huonostikäyttäytyvää lasta missään ulkona, ravintoloissa, kaupoissa tai muualla. Mikdi suomalaiset lapset ovst aivan hirveitä, miksi täällä ei viitsitä kasvattaa?

Ennen kun kaksi lapsiperhettä vietti kyläilyiltaa, aikuiset juttelivat kahvipöydän ääressä ja lapset vetäytyivät heti kun mahdollista lastenhuoneeseen tai ulos leikkimään keskenään. Nykyään usein se lasten show käydään keskellä perheen olo/ruokailuhuonetta. Pitäisikö aikuisten vuorostaan paeta vaikka makuuhuoneeseen juttelemaan rauhassa :D