Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään kyläillessä lapset on keskipisteenä
13.07.2020 |
Oliko ennen näin, vai onko aika kullannut muistot? Vai onko minun tuttavapiirissä vaan näitä rasittavia tapauksia liikaa? :D kyläillessä lapsiperheen luona lapset ovat varmaan 90 % ajasta äänessä. Jos heitä on siis useampia, kaikki huutavat päällekkäin omia juttujaan ja vanhemmat antavat heidän aina keskeyttää oman puheensa, vaikka kesken lauseen. Edes minun luonani kyläillessään lapsilla ei ole minkäänlaista vieraskoreutta vaan ihan samalla lailla riekutaan kuin kotona. Kovaan ääneen vaaditaan mieluisia tarjoiluja ja aletaan vänkäämään vastaan jos vaikka suljen oven huoneeseen mihin en tahdo vieraiden menevän. Ilmeisesti enää ei edes yritetä opettaa että kylässä käyttäydytään kauniisti ja muut huomioiden? Sellainen ihminen vissiin menestyy elämässä joka huutaa kovimmin omaa asiaansa?
Kun itse olin lapsi ~30 vuotta sitten, ei olisi tullut kuulonkaan että noin voi käyttäytyä. Suvun ja ystäväperheiden tapaamisessa aikuiset vaihtoivat kuulumisia ja juttelivat maailman menosta. Lapset olivat toki mukana "siinä sivussa", opettelemassa miten ihmisten kanssa seurustellaan. Oli mukavaa kun joku täti kyseli ja jutteli minun kanssani ja oli kiinnostunut mielipiteistäni. Usein me lapset mentiin sitten omiin leikkeihin tai vaikka piirtelimme kun vanhemmat jatkoivat juttelua.
Olen nykyään ihan poikki kyläilyjen jälkeen ja yritänkin koko ajan vähentää niitä. Lasten huono ja huomionhakuinen käytöshän johtuu siitä, kun vanhemmat eivät laita rajoja. Lapset ovat hukassa kun heistä on tehty maailmannapoja jotka saavat aina itse päättää mitä tekevät. Vanhempien kuuluu kieltää ja rajata lapsiaan!
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on jollain oudolla tavalla tehty riippuvaisia aikuisista, nykyään on paljon mammantyttöjä ja poikia jotka vaativat jatkuvasti vanhempien huomiota eivätkä oikein osaa leikkiäkään kaverien kanssa jos äiti tai isä on paikalla. Tämä korostuu vielä silloin kun ei olla tavattu pitkään aikaan.
Niin, nykylapset on vanhempiinsa turvallisesti kiintyneitä, ennen oltiin paljon, etenkin Suomessa, välttelevästi kiintyneitä. Sellaisen voi olla vaikeaa ymmärtää edes nykyvanhemmuutta.
Meillä lapset saa olla siellä missä muutkin ovat. Ja heitä opastetaan ihan samoihin käytöstapoihin kuin miten me aikuiset teemme. Aina se ei mene nappiinsa, koska he vasta harjoittelevat.
No ei tämä ole ollenkaan sama kuin että lapset pystyttävät suorastaan sirkuksen keskelle olkkaria kun vanhemmat yrittävät siinä sohvalla jutella keskenään.
Perhevierailut pikkulapsiaikoina oli rasittavia. Ainoa poikkeus oli jotkut lasten synttärit, jolloin on tarkoituskin että homma pyörii niiden lasten ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Word. Ärsyttää kun joidenkin kavereiden kanssa ei voi vaihtaa mitään kuulumisia, koska pikkupertti koko ajan äänessä. Joka hemmetin lause pitää keskeyttää ja kuunnella lapsen juttuja ja kommentoida niitä. Sitten yhdessä tuijotetaan lapsen "esityksiä" eli jotain lauluja siansaksaksi ja juodaan kahvia. Siis en nyt tarkoita että lapsi pitäisi ignoorata kokonaan, tottakai huomion lapsen ja juttelen hänelle. Mutta kun yhtään aikuisten asiaa ei saa puhuttua eikä lausetta lopetettua. Ja lapsellehan ei voi sanoa että odota, puhun asiani loppuun.
Ihan outoa minusta. Omille lapsille sanon tiukastikin että päälle ei puhuta ja minulla on myös omia kavereita, joiden kanssa haluan vaihtaa kuulumiset rauhassa. Toki ihan pienenä eivät tätä ymmärtäneet mutta vaatii toistoa.
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Minä olen 38v ja muistan kun lapsena käytiin mummolassa, ja jos samaan aikaan sinne sattui serkkuja niin hirveä riehuminenhan meillä oli päällä... Muuten me ei juuri kyläiltykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset? -eri, aikuisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja miettikääpä kun päiväkoti ryhmässä on 21 huomionhakuista kersaa.
Minusta kasvoi aaneton vassykka, joka ei osa aikuisenakaan sanoa poydassa mitaan ja kokee ettei edes ole mitaan sanomisen arvoista. Koska aina on joku itseaan vanhempi poydassa jolle antaa suunvuoron.
Omalle lapselle annan suunvuoron ja kysun mielipidetta, jotta kokisi itsensa tarkeaksi ja yhta arvokkaksi kuin muut poydassaolijat.
Kohteliaisuu, puhevuoron anto ja poytatavat opitaan lapsena.
Kuinka niita voi oppia jos haadetaan pois ja hyssytetaan kaikki ajatukset pois??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset? -eri, aikuisen äiti
Minä ainakin todella kaipasin hetken irtautumista lapsista! Että vois jutella kaverin kanssa ihan omia aikuisjuttuja. Se vasta olikin ärsyttävää jos oli itse järjestänyt itsensä vapaaksi, mutta kaveri ilmestyy lapsineen ja kaikki puhe pitää sensuroida ja jutut keskeyttää kun joku taas kaataa jotain tai itkee tai haluaa esiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Taidat olla malliesimerkki tälläisen huomiohakuisen tenavan vanhemmasta. Ei jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kasvoi aaneton vassykka, joka ei osa aikuisenakaan sanoa poydassa mitaan ja kokee ettei edes ole mitaan sanomisen arvoista. Koska aina on joku itseaan vanhempi poydassa jolle antaa suunvuoron.
Omalle lapselle annan suunvuoron ja kysun mielipidetta, jotta kokisi itsensa tarkeaksi ja yhta arvokkaksi kuin muut poydassaolijat.
Kohteliaisuu, puhevuoron anto ja poytatavat opitaan lapsena.
Kuinka niita voi oppia jos haadetaan pois ja hyssytetaan kaikki ajatukset pois??
No kyllä normaalissa perheessä tämän oppii ihan hyvin. Voit nyt aikuisena opetella sitten sanomaan mielipiteesi asioista kuuluvalla ja selkeällä äänellä.
On tuttua. Lapsen ei tarvitse olla näkymätön ja äänetön, mutta jatkuva sirkuksen pyöriminen lapsen ympärillä on aivan liikaa. Kun ei yhtä lausetta saa loppuun ilman, että huomio kääntyy tenavaan sen takia, että haluaa sellaista huomiota, jossa ei ole kyse nälästä tai vaipan vaihtamisesta tms. Eli siis lapsella pitäisi olla ikänsä puolesta kyky jättäytyä välillä taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat jotenkin tyhmentyneet. Some varsinkin on haihduttanut aivosoluja.
Siis missä maassa teillä on näitä lapsellisia kavereita, joiden lapset käyttäytyvät kuin enkelit, eivätkä vaivaa vanhempiaan / vanhempien kavereita ollenkaan? Jos tämä on pelkästään Suomen ongelma.
Me asutaan puoli vuotta vuodesta Espanjassa, mies on ruotsalainen, itse Suomesta, ja aika samaa linjaa mennään tuossa Ruotsin puolella. Ei meidän kavereiden lapset istu siellä kuin kullannuput, kun aikuiset keskustelee.
Saati Espanjassa, siellä me monesti nähdään lapsettomia pariskuntiakin leikkikentällä tai uimarannalla ja kaikki saa äänensä kuuluviin:D Niin missä päin maailmaa on nämä hiljaiset, aikuisia ah niin nöyristelevät lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni täyttää pian 2v ja on kovat paineet saada hänestä av-palstan hyväksymä tapaus. :D Oikeasti en itsekään pidä muiden lapsista, metelistä, päälle puhumisesta, sotkemisesta tai epäkohteliaasta käytöksestä. Joten parhaani teen omani kohdalla, mutta katsotaan mitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat jotenkin tyhmentyneet. Some varsinkin on haihduttanut aivosoluja.
Niin. Sitähän sinä itsekin teet parhaillasi. Sometat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kasvoi aaneton vassykka, joka ei osa aikuisenakaan sanoa poydassa mitaan ja kokee ettei edes ole mitaan sanomisen arvoista. Koska aina on joku itseaan vanhempi poydassa jolle antaa suunvuoron.
Omalle lapselle annan suunvuoron ja kysun mielipidetta, jotta kokisi itsensa tarkeaksi ja yhta arvokkaksi kuin muut poydassaolijat.
Kohteliaisuu, puhevuoron anto ja poytatavat opitaan lapsena.
Kuinka niita voi oppia jos haadetaan pois ja hyssytetaan kaikki ajatukset pois??No kyllä normaalissa perheessä tämän oppii ihan hyvin. Voit nyt aikuisena opetella sitten sanomaan mielipiteesi asioista kuuluvalla ja selkeällä äänellä.
Siis missä oppii, jos vieraissa pitää aina poistua toiseen huoneeseen tai istua turpa kiinni nurkassa? Niin perisuomalaista. Ja lasten ulospäinsuuntautuneisuudesta ovat ärsyyntyneet juurikin ne, jotka ei itse lapsena saaneet näkyä eikä kuulua.
Monet vuodet juhlissa, kyläillyt, luonani ollut lapsiporukkaa vanhempineen, lomailtu.
Ei tuossa oo maailmaa kaatavaa tapahtunut. Ei oo tarvinnut ressata
Minun lähipiirissä lapset ovat aina olleet mukana juhlissa, hautajaisissa, kylässä. Ei nuo oo huutanu ja melunnut. Nätisti leikkiivät keskenään.
Milloinkaan ei ihmeitä.
Syödään yhdessä ja ei tehdä siitä numeroo .. Ei ala se kaakatus...ei..
Älä...älä..älä.
Jos lapsi keskeyttää aikuiset, jotain kysymällä...ei tahallaan, kun ei ne vielä ymmärrä kaikkee. Nykypäivänä tuntuu, kuin lapsi olis jotenkin aina liikaa ja vanhempien tieklä. Ainainen valitus.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja miettikääpä kun päiväkoti ryhmässä on 21 huomionhakuista kersaa.
No niitä pidetään normaaleina. Sitten jos joku on ujompi, niin sitä pidetään epänormaalina ja ongelmallisena, koska semmoinen lapsi vaatii taas työtä henkilökunnalta, kun joku on poikkeava. Näin se nykyään menee.
Tämän ilmiön huomaa myös koulussa. Vielä yläkoulussakin on oppilaita, jotka huutelevat kommenttejaan ja vastauksiaan itsekeskeisesti viittaamatta, eivätkä ota huomioon, että luokassa on parikymmentä muuta samanarvoista oppilasta, joilla on myös oppitunti meneillään. Seiskaluokan ajan kitken sinnikkäästi tuota piirrettä pois, kasilla kaikki osaavat jo säännöt, jotka osalle on opetettu kotona.
Alue: Aihe vapaa
Huomionhakuiset lapset ovat todellä ärsyttäviä.