Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään kyläillessä lapset on keskipisteenä
13.07.2020 |
Oliko ennen näin, vai onko aika kullannut muistot? Vai onko minun tuttavapiirissä vaan näitä rasittavia tapauksia liikaa? :D kyläillessä lapsiperheen luona lapset ovat varmaan 90 % ajasta äänessä. Jos heitä on siis useampia, kaikki huutavat päällekkäin omia juttujaan ja vanhemmat antavat heidän aina keskeyttää oman puheensa, vaikka kesken lauseen. Edes minun luonani kyläillessään lapsilla ei ole minkäänlaista vieraskoreutta vaan ihan samalla lailla riekutaan kuin kotona. Kovaan ääneen vaaditaan mieluisia tarjoiluja ja aletaan vänkäämään vastaan jos vaikka suljen oven huoneeseen mihin en tahdo vieraiden menevän. Ilmeisesti enää ei edes yritetä opettaa että kylässä käyttäydytään kauniisti ja muut huomioiden? Sellainen ihminen vissiin menestyy elämässä joka huutaa kovimmin omaa asiaansa?
Kun itse olin lapsi ~30 vuotta sitten, ei olisi tullut kuulonkaan että noin voi käyttäytyä. Suvun ja ystäväperheiden tapaamisessa aikuiset vaihtoivat kuulumisia ja juttelivat maailman menosta. Lapset olivat toki mukana "siinä sivussa", opettelemassa miten ihmisten kanssa seurustellaan. Oli mukavaa kun joku täti kyseli ja jutteli minun kanssani ja oli kiinnostunut mielipiteistäni. Usein me lapset mentiin sitten omiin leikkeihin tai vaikka piirtelimme kun vanhemmat jatkoivat juttelua.
Olen nykyään ihan poikki kyläilyjen jälkeen ja yritänkin koko ajan vähentää niitä. Lasten huono ja huomionhakuinen käytöshän johtuu siitä, kun vanhemmat eivät laita rajoja. Lapset ovat hukassa kun heistä on tehty maailmannapoja jotka saavat aina itse päättää mitä tekevät. Vanhempien kuuluu kieltää ja rajata lapsiaan!
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset? -eri, aikuisen äiti
Minä ainakin todella kaipasin hetken irtautumista lapsista! Että vois jutella kaverin kanssa ihan omia aikuisjuttuja. Se vasta olikin ärsyttävää jos oli itse järjestänyt itsensä vapaaksi, mutta kaveri ilmestyy lapsineen ja kaikki puhe pitää sensuroida ja jutut keskeyttää kun joku taas kaataa jotain tai itkee tai haluaa esiintyä.
Tein tästä jokin aika sitten aloituksen ja monta kymmentä naista nimitti minua kohtuuttomaksi lastenvihaajaksi, jonka typeristä jutuista kukaan ei ole kiinmostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset? -eri, aikuisen äiti
Minä ainakin todella kaipasin hetken irtautumista lapsista! Että vois jutella kaverin kanssa ihan omia aikuisjuttuja. Se vasta olikin ärsyttävää jos oli itse järjestänyt itsensä vapaaksi, mutta kaveri ilmestyy lapsineen ja kaikki puhe pitää sensuroida ja jutut keskeyttää kun joku taas kaataa jotain tai itkee tai haluaa esiintyä.
Tein tästä jokin aika sitten aloituksen ja monta kymmentä naista nimitti minua kohtuuttomaksi lastenvihaajaksi, jonka typeristä jutuista kukaan ei ole kiinmostunut.
Olivatko pienten lasten äitejä? Hurmoksisimmiltakin kohtaus menee ohi viimeistään tenavien ollessa teinejä.
Ohis.
Muistakaahan sitten, että vauvan kanssa on eri asia. Vauvan tarpeisiin pitää vastata, vaikka esim. puhelu olisikin kesken. Varsinkin, jos ei ole puolisoa paikalla.
Tiedän, ettei keskustelu koske tätä vaihetta lasten kanssa, mutta lähipiirissäni törmäsin vauva-aikana tähän. Jos tuollainen häiritsee jotakin, niin sitten kannattaa harkita, haluaako olla tekemisissä lapsen saaneen kanssa. Tai ainakin harventaa ja sopia tapaamiset jonnekin muualle ilman lasta. Mielestäni tuossa vaiheessa täysi ymmärtämättömyys (toisen elämäntilanteesta) ja joustamattomuus paistoi läpi. Jonkinlainen itsekeskeisyyskin.
Mielestäni voi ihan hyvin sanoa, että haluisi tavata iman lapsia/lasta. Sen sijaan, että odotetaan toisen lukevan ajatukset ja kiukuttelut. Jos "lapsellinen" ei sitä pyyntöä ymmärrä, niin antaa olla sitten.
En ole lähipiirissäni vielä törmännyt keskustelun aiheena olevaan käytökseen. Kaikki ovat olleet suht järkeviä lasten kanssa. Saa nähdä miten jatkossa käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kasvoi aaneton vassykka, joka ei osa aikuisenakaan sanoa poydassa mitaan ja kokee ettei edes ole mitaan sanomisen arvoista. Koska aina on joku itseaan vanhempi poydassa jolle antaa suunvuoron.
Omalle lapselle annan suunvuoron ja kysun mielipidetta, jotta kokisi itsensa tarkeaksi ja yhta arvokkaksi kuin muut poydassaolijat.
Kohteliaisuu, puhevuoron anto ja poytatavat opitaan lapsena.
Kuinka niita voi oppia jos haadetaan pois ja hyssytetaan kaikki ajatukset pois??No kyllä normaalissa perheessä tämän oppii ihan hyvin. Voit nyt aikuisena opetella sitten sanomaan mielipiteesi asioista kuuluvalla ja selkeällä äänellä.
Siis missä oppii, jos vieraissa pitää aina poistua toiseen huoneeseen tai istua turpa kiinni nurkassa? Niin perisuomalaista. Ja lasten ulospäinsuuntautuneisuudesta ovat ärsyyntyneet juurikin ne, jotka ei itse lapsena saaneet näkyä eikä kuulua.
Ei se niin mene normaaleissa perheissä. Lapset saa olla mukana ikätasonsa mukaan. Pienet on pakko olla helmoissa koko ajan tietenkin. Sitten leikki-ikäiset on pöydässä mukana hetken ja sitten menevät leikkimään keskenään. Ikää myöden pöydässä mukana olo pitenee ja keskusteluun saa osallistua jos/kun osaa keskustella, eikä kälättää vaan omiaan. Näin me muut on se opittu. Mallista ja ikätason mukaan. Aikuisten puhe oli tärkeämpää kuin lasten, mutta fiksut aikuiset antoivat lasten kommenteille ja kysymyksille myös tilaa. Mutta ei niin, että lapset olisivat olleet se fokus. Teininä saatiin jo istua mukana koko illan vietto, jos haluttiin.
Mun mielestä taas aikuiset eivät nykyisin osaa käyttäytyä. Lapset ja nuoret ovat mukavia ja aitoja, sellaisia kuin lapset ovat. Aikuiset sen sijaan ovat taantuneet uhmaikäisten tasolle, elleivät jopa alemmas. Aikuiset ovat itsekkäitä, omahyväisiä, teennäisiä, pinnallisia ja kieroja. Odotetaan, että maailma pyörii oman navan ympärillä. Kaikessa tärkeintä on omaneduntavoittelu. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni. Kälätetään vain omia asioita ja kuljetaan laput silmillä. Maailmankatsomus on hyvin mustavalkoinen. Ei nähdä, että asioilla on monta puolta. Ei ymmärretä, että lapsi ei ole aikuinen, mutta hän on ajatteleva ja älykäs ihminen, jolla on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin. Minä, minä, minän maailma kaatuu, kun koira haukkuu tai jonkun vauva itkee julkisella paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas aikuiset eivät nykyisin osaa käyttäytyä. Lapset ja nuoret ovat mukavia ja aitoja, sellaisia kuin lapset ovat. Aikuiset sen sijaan ovat taantuneet uhmaikäisten tasolle, elleivät jopa alemmas. Aikuiset ovat itsekkäitä, omahyväisiä, teennäisiä, pinnallisia ja kieroja. Odotetaan, että maailma pyörii oman navan ympärillä. Kaikessa tärkeintä on omaneduntavoittelu. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni. Kälätetään vain omia asioita ja kuljetaan laput silmillä. Maailmankatsomus on hyvin mustavalkoinen. Ei nähdä, että asioilla on monta puolta. Ei ymmärretä, että lapsi ei ole aikuinen, mutta hän on ajatteleva ja älykäs ihminen, jolla on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin. Minä, minä, minän maailma kaatuu, kun koira haukkuu tai jonkun vauva itkee julkisella paikalla.
Miten tää nyt liittyy aiheeseen? Lapsi myös kärsii, jos joutuu toimimaan ikätason vastaisesti, kuten aikuisten yleishärpättimenä kahvipöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kuriton kauhukakarakäytös ei tulisi kuuloonkaan Euroopan sivistysmaissa, kuten Italiassa, Ranskassa tai Espanjassa. Olen matkustellut paljon näissä maissa enkä ole koskaan nähnyt huonostikäyttäytyvää lasta missään ulkona, ravintoloissa, kaupoissa tai muualla. Mikdi suomalaiset lapset ovst aivan hirveitä, miksi täällä ei viitsitä kasvattaa?
Tämä on niin totta. Tykkään vierailla näissä maissa ja aina huomaan ajattelevani, että onhan ne lapset välillä ihan suloisiakin. Ulkomailla vaikuttavat myös onnellisimmilta (toki aikuisetkin), hymyilevät ja vilkuttavat vieraille ihmisille ja osaavat käyttäytyä.
Sitten takaisin Suomeen ja jo lentokoneessa saa todistaa järjetöntä älämölöä ja huutokonserttia. Kauhistuttaa ajatella, minkälaisia aikuisia näistä hemmotelluista maailmannavoista kasvaa. Onneksi omassa lähipiirissäni lähes kellään ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tiedoksi, että nykyään on mahdotonta kasvattaa lapsia kuten ennen. Liian hyvin käyttäytyvistä lapsista voi joillakin herätä huoli. Vieraskoreus on nykyään epäilyttävä merkki.
Ja höpön löpön!
Opettajana huomaan todellakin lasten käytöksestä, kenen vanhemmat ovat lapsiaan kasvattaneet. Ne fiksut huomaa joukosta heti, ovat niin poikkeuksellisia.
Työssäni näkyy juuri se, että moni lapsi ei malta odottaa vuoroaan, ottaa muita huomioon tai edes pitää sitä lärviään kiinni. Ollaan erittäin itsekeskeisiä ja törkeitä. Ihan perus käytöstavat (kiitos, anteeksi, ole hyvä) loistavat poissaolollaan. Usein niillä vanhemmillakin. Ja sitten vielä puolustelevat aggressiivisina jälkeläisensä tolloutta, kun asiasta sanoo.
Eipä ihme, että työnantajat pöyristyvät nuorien kesätyöläisten tilannetajuttomuutta sekä heikkoja käytöstapoja...
Oikein ärsyttää jo sinne metelin keskelle paluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan ovat kuule kasvatuksen, tai sen puutteen tulos. Kyllä mun kaveripiirissä saavat aikuiset jutella omia ja lapset sitten touhuavat omia juttuja. Ja jos jollakin on asiaa, niin vastataan asiallisesti ja hommat jatkuvat. Ainut raskaampi tapaus on oma nelivuotiaani, joka on ylivilkas ja vaatii multa kaiken huomion. Mutta ei kyllä yleensä häiriköi muita. Ja kasvatettu ihan samalla tavalla kuin meidän muutkin lapset, on vaan luonteeltaan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lynkataan tästä itsekkäästä mielipiteestäni: kaverit ovat menneet pilalle lapsien saamisen myötä. Ei ole puhettakaan siitä, että voisi joskus kaverin kanssa keskustella aikuismaisesti. Ei. Aina pitää kuunnella lasten rääkymistä ja, anteeksi vaan, typeriä juttuja, kun eivät ole hetkeäkään hiljaa. Tämä on minulle ihan uutta, koska itse lapsena istuin hipihiljaa ja kuuntelin pohjattoman uteliaana aikuisten puheita. Toisinaan kysyin jonkin täsmentävän kysymyksen, johon sain ystävällisen vastauksen. Nykyään lapset kyselevät kyllä, mutteivät kuuntele vastausta. Puhuvat päälle. Vanhemmat lässyttävät. Ja ne lapset tulevat AINA mukaan.
Kaipaan sitä aikaa, kun olimme lapsettomia kaikki. Nyt olen kaveripiirin ainoa lapseton ja sellaiseksi jään.
No siinähän se koko ongelma on, että sinulla ei ole lapsia, joiden kanssa kyläilijän lapset voisivat leikkiä ja mennä lastenhuoneeseen leikkimään. En itse ikinä kyläile lasten kanssa näiden minäminäolenmaailmannapaherkkisten lapsettomien "ystävien" luona. Enkä kyllä yksinänikään. En jaksa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Aivan. Kaikki muu on tyhjänpäiväistä paitsi sun piltit ja mitä väristä eritettä ne tuuttaa takapuolestaan. Enpä usko että ystävät ikävöivät vierailujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan ovat kuule kasvatuksen, tai sen puutteen tulos. Kyllä mun kaveripiirissä saavat aikuiset jutella omia ja lapset sitten touhuavat omia juttuja. Ja jos jollakin on asiaa, niin vastataan asiallisesti ja hommat jatkuvat. Ainut raskaampi tapaus on oma nelivuotiaani, joka on ylivilkas ja vaatii multa kaiken huomion. Mutta ei kyllä yleensä häiriköi muita. Ja kasvatettu ihan samalla tavalla kuin meidän muutkin lapset, on vaan luonteeltaan erilainen.
Kun on luonteeltaan erilainen niin vaatii myös erilaisen (tiukemman) kasvatuksen. Ei toimi sama mikä toimi teidän muille lapsille, jotka olivat normaaleja luonteeltaan.
Alue: Aihe vapaa
Oma ystäväpiirini on myös muuttunut, sillä en yksinkertaisesti jaksa mennä kylään, kun olen odottanut aikuiskeskustelua kahvipöydässä ja totuus on kuin yksinkotonapaluutulevaisuuteen ja poliisiopisto- leffoista. Koko ajan keskeytyksiä, pitäisi olla kiinnostunut lapsukaisista..... EI kiitos!