Nykyään kyläillessä lapset on keskipisteenä

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kuriton kauhukakarakäytös ei tulisi kuuloonkaan Euroopan sivistysmaissa, kuten Italiassa, Ranskassa tai Espanjassa. Olen matkustellut paljon näissä maissa enkä ole koskaan nähnyt huonostikäyttäytyvää lasta missään ulkona, ravintoloissa, kaupoissa tai muualla. Mikdi suomalaiset lapset ovst aivan hirveitä, miksi täällä ei viitsitä kasvattaa?

Ne vastuullisetkin vanhemmat epäröi, kun on saatu ajettua läpi ajatus siitä että lapsi kokee hylkäämisen tunteita ja traumatisoituu ellei sitä koko ajan vedetä esille ja ylistetä.

Koko ajatus lapsen kasvattamisesta on muutaman kuluneen vuosikymmenen aikana kieroutunut suorastaan perverssiksi irvikuvaksi itsestään. Ei siihen muuta tarvita kuin tehokas neuvola- ja varhaiskasvatusjärjestelmä joka noin viiden vuoden välein roudaa maailmalta huuhaa-professoreiden ja mukaterapeuttien aivopierut tänne ja integroi ne pureksimatta jo valmiiksi vinoutuneeseen järjestelmään.

Normaalisti lapset lähtevät leikkimään kylään tulleen aikuisen lasten kanssa, vastaajilla ei ilmeisesti ole itsellään lapsia vaan tulevat yksin kylään?

Mun miehen suvussa lapset ovat ihan kirjaimellisesti keskipisteessä. Aikuiset istuu esimerkiksi olohuoneessa ja lapset siinä keskellä vetää showtaan. Siis myös minun lapseni. Aikuiset ei juurikaan juttele keskenään, vaan lapsia jututetaan ja lasten juttuja kuunnellaan ja kaikki huomio on koko ajan lapsissa. Näin on ollut kuulemma jo silloin, kun mieheni oli lapsi.

Mun suvussa nyt ja silloin kun itse olin lapsi, serkukset temmeltää keskenään lasten juttuja ja aikuiset keskustelee keskenään. Juhlissa ja juhlapyhinä kaikki syö tai kahvittelee yhdessä, mutta ihan arkisissa viikonlopputapaamisissa lapset syötetään ensin pois alta ja sen jälkeen tulee aikuiset pöytään kaikessa rauhassa. Ihan pienimmät siinä vain pyörii sylissä, mutta muut touhuaa omilla jutuillaan.

Voitte arvata, kummassa tavassa kyläillä viihtyy paremmin. 🙄 Ja onhan se lasten juttujen ja temppujen katsominenkin ihan söpöä, mutta ei sitä vaan loputtomiin jaksa, ei edes niitä omia muksuja.

Ne jotka ovat käyneet harvinaisimmiksi ovat aina kiinnostavimpia. Lapsia on Suomessa todella vähän. Kaikki haluavat osansa siitä ilosta, mitä lapset tuottavat.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kun kaksi lapsiperhettä vietti kyläilyiltaa, aikuiset juttelivat kahvipöydän ääressä ja lapset vetäytyivät heti kun mahdollista lastenhuoneeseen tai ulos leikkimään keskenään. Nykyään usein se lasten show käydään keskellä perheen olo/ruokailuhuonetta. Pitäisikö aikuisten vuorostaan paeta vaikka makuuhuoneeseen juttelemaan rauhassa :D

No ei ole kyllä käynyt itselle näin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti lapset lähtevät leikkimään kylään tulleen aikuisen lasten kanssa, vastaajilla ei ilmeisesti ole itsellään lapsia vaan tulevat yksin kylään?

Ei ole enkä haluakaan, kun olen nähnyt, millaista meno on siellä lapsiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikulttuuri Suomessa on hyvin kaksijakoinen. Monet vanhemmat eivät enää opeta käytöstapoja lapsilleen. (Onneksi jotkut harvat osaavat vielä kasvattaa.) Eli lapsiperheissä mennään lasten ehdoilla. Mutta sitten taas lapsiviha kasvaa ja voimistuu. Lapsia ei siedetä bussissa, uimarannalla, ravintolassa jne. Ei edes niitä hiljaisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Eli nämä hällävälivanhemmat ovat saaneet monen vihaamaan lapsia ja ovat pilanneet lapsikulttuurin.

Muissa länsimaissa lapset opetetaan käyttäytymään, mutta lapset voi ottaa lähes kaikkialle mukaan. Lapset ovat normaali osa yhteiskuntaa. Kun kyläillään, lapset touhuavat jotain keskenään ja aikuiset juttelevat keskenään. Välillä voi ottaa lapsetkin mukaan keskusteluun, mutta keskustelua ei käydä lasten ehdoilla ja lapset odottavat puheenvuoroaan. Näissä maissa lapsiin myös suhtaudutaan rennommin ja silloin jos lapsella tuleekin väsykiukku, ollaan ymmärtäväisiä.

Onneksi noita vanhempia on vähemmistö jotka eivät opeta lapsiaan käyttäytymään. Minä en tunne yhtään sellaista. 

Mutta jotenkin somesta tulee sellainen mielikuva että niitä erityislapsia on enemmän kuin ennen, että onko oikeasti ne lisääntyneet, vai onko osa kuitenkin vain kasvatuksen puutteesta oireilevia lapsia, ja selitys on vaan se että lapsi on jotenkin erityinen.

Voi kyllä olla että niistä vain puhutaan enemmän, ja ihan varmasti joku ADHD lapsi sai tukkapöllyä enemmän 50-luvulla, ja pysyi sillä "kurissa".

Meillä on asperger-lapsi, ja hänelle pitää olla tosi selvät rajat. Meillä on tiukempi kuri kuin 80% tuttavaperheissä. En ikinä esimerkiksi kysy voitko tehdä jotain, vaan aina komennan tekemään jos se on sellainen asia mikä pitää oikeasti tehdä. Kaveripiirissä on puolestaan näitä "sanoisitko kiitos? Lähdettäisiinkö kotiin?" tyyppejä ja lasten käytös sen mukaista. Meidän lapsi käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, mutta liiassa melussa voi tulla kiljumiskohtaus, jos jonkin asian järjestys menee rikki niin voi tulla raivokohtaus. Nyt joku miettii että hyväkäytöksinen joopa joo, mutta lapseni ei todellakaan vaadi huomiota aikuisten keskustelun aikana, ei kiusaa toisia, auttaa pyydettäessä jne. Hänelle on nämä sosiaaliset säännöt opetettu rautalangasta vääntäen. Moni "normaali" lapsi puolestaan saa itse valita jakaako leluja kaverin kanssa tai pyytääkö anteeksi kun on törppöillyt. Kyllä nykykasvatuksen suurin synti on, että lapset jätetään liian pieninä itsensä varaan ja kuvitellaan että lapsi maagisesti oivaltaa miten pitää käyttäytyä sen sijaan että kerrotaan lapselle mitä häneltä odotetaan.

Omassa suvussani on myös selvästi toinen asperger, mutta ei niitä tietenkään diagnosoitu 50v sitten. Näkyi vain niin, ettei meinannut aluksi pärjätä koulussa ja vaikeana käytöksenä. Silloin lapsen vaikeudet tarkoittivat automaattisesti joko huonoja vanhempia tai tyhmää lasta. Hyvä että tässä ollaan menty eteenpäin, mikä ei tietenkään tarkoita etteikö niitä lapsia pitäisi komentaa ja rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ovat käyneet harvinaisimmiksi ovat aina kiinnostavimpia. Lapsia on Suomessa todella vähän. Kaikki haluavat osansa siitä ilosta, mitä lapset tuottavat.

Ilosta? No jaa.

Kannattaa jättää lapsettomat "aikuiset" elämään ikuista nuoruuttaan. Buahahhaahhhaa

60-luvulla istuttiin kylässä nätisti penkillä ja vastattiin jos kysyttiin. Tai jos lapsia kyläpaikassa, leikittiin keskenämme pihalla tai lastenhuoneessa. Aikuisille annettiin rauha, eikä se ollut edes hankalaa kun siihen oli tottunut. Riehumiset ja ronklaamiset ei tullut mieleenkään. Muistan kun sormi jäi pahasti oven väliin kylässä, sattui, mutta nielin itkut koska kylässä käyttäydytään. Kotona vasta kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää lapsettomat "aikuiset" elämään ikuista nuoruuttaan. Buahahhaahhhaa

Vaikuttaa siltä, että joku mamma tunnisti itsensä.

Lapsista on jollain oudolla tavalla tehty riippuvaisia aikuisista, nykyään on paljon mammantyttöjä ja poikia jotka vaativat jatkuvasti vanhempien huomiota eivätkä oikein osaa leikkiäkään kaverien kanssa jos äiti tai isä on paikalla. Tämä korostuu vielä silloin kun ei olla tavattu pitkään aikaan.

Itse muistan verailuista 20 vuoden takaa sen että oikein painotettiin etukäteen että te lapset ette sitten rieku ja huuda, ettekä hyökkää kahvipöytään ensimmäisenä. Sama keskustelu käytiin aina ennen kuin oltiin edes ystäväperheen pihassa.

Tätäkö siis ei nykyvanhemmat enää opeta? Onko se sitten parempi, että lapset oppivat normaalin käytöksen omien mokiensa ja nolojen kokemusten kautta? Ne tulevat viimeistään vastaan teini-iässä, kun muut osaavat käyttäytyä. Luulisi sen olevan paljon traumatisoivampaa.

Vierailija kirjoitti:

Et muista väärin. Vielä 15 vuotta sitten oli ainakin ihan tavallista, että lapsille annettiin huomiota ja sitten sanottiin, että aikuiset juttelevat nyt. Ja tämä oli ainakin omassa tuttavapiirissäni kaikille ok.

Ariviosi osuu varmaan aika kohdalleen. Itse laittaisin pikkuisen enemmän aika tuohon haarukkaan.

Minä olen siitä kummallinen, että olen saanut lapset vuosina 1990 ja 2000. On sama isä, jos ihmetyttää.

Mutta näiden välissä tapahtui jotain kummallista. 90 syntyneen kanssa oli kuten mInunkin lapsuudessani. Lapset oli mukana, mutta ei keskipisteenä. 00 syntyneen kanssa havaitsin, että lapset alkoi siirtyä siihen keskipisteeseen. Puheluista muiden äitien kanssa alkoi tulla hankalia, koska kaveri aina keskeytti puhumisen kun lapset vähänkään inahti. Taustalta kuului koko ajan äitiäiti, eikä puheluista tullut enää paljon mitään. Kyläilyillä sama homma, lapset sai keskeyttää ihan koska vaan. Silloin vielä lapset meni leikkimään keskenään, mutta nythän niitä pitää jo kyläilyilläkin ohjata leikkimään. Nyt kyläilyt on leikkitreffejä, silloin aikuisten kohtaaminen oli se pääasia.

Juu muistan, että kyläpaikka mennessä vielä muistutettiin käytöstavoista (synt 70-luv lopulla). Tosin olin ujo lapsi ja olin mielummin pöydän alla tai ulkona joten hänksläämisestä ei ollut vaaraa.

Tänä päivänä lapsiperheissä kyläily on pääosin kamalaa. Muutamalla on hyvin käyttäytyvät lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti lapset lähtevät leikkimään kylään tulleen aikuisen lasten kanssa, vastaajilla ei ilmeisesti ole itsellään lapsia vaan tulevat yksin kylään?

Ei ole enkä haluakaan, kun olen nähnyt, millaista meno on siellä lapsiperheessä.

Miksi kuvittelet kaikkien lasten ja lapsiperheiden olevan samanlaisia? Itse olisit siis ihan samanlainen? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan verailuista 20 vuoden takaa sen että oikein painotettiin etukäteen että te lapset ette sitten rieku ja huuda, ettekä hyökkää kahvipöytään ensimmäisenä. Sama keskustelu käytiin aina ennen kuin oltiin edes ystäväperheen pihassa.

Tätäkö siis ei nykyvanhemmat enää opeta? Onko se sitten parempi, että lapset oppivat normaalin käytöksen omien mokiensa ja nolojen kokemusten kautta? Ne tulevat viimeistään vastaan teini-iässä, kun muut osaavat käyttäytyä. Luulisi sen olevan paljon traumatisoivampaa.

Meillä opetetaan, samoin kaveriperheissä.

Kuulostaa ihan mun siskon lapsilta. En tykkää käydä siellä kylässä kun se meteli on niin kamala. Olen tosissani useamman kerran joutunut suojaamaan käsillä korviani kun huuto on yltynyt niin kovaksi. Asiaa ei ollenkaan paranna minimalistinen sisustus ja tyhjät seinät jolloin äänet oikein kaikuvat. Joskus kun ollaan oltu samassa paikassa yötä, esim. mökillä niin se meteli alkaa jo kuudelta aamulla. Samoin jos hänelle soittaa niin taustalta kuuluu meteli eikä monesti voidakaan jutella puhelimessa paitsi illalla kun lapset on jo nukkumassa. Autossa matkustaminen on myös yhtä huutoa ja riehumista. Syömisestä puhumattakaan. Ovat siis ihan oikeasti sellaista supernanny-kamaa.

Siskon kaikki lapset ovat poikia ja tuntuu että hän jotenkin oikeuttaa tuon kamalan käytöksen sillä että ovat poikia. Monesti vain naureskelee kun lapset käyttäytyvät huonosti. Oltiin ennen siskon kanssa läheisempiä mutta nykyään ei puhu mistään muusta kuin lapsistaan niin yhteydenpitokin on jäänyt vähemmälle.

Minä sain tuttavaäidiltä sättimiset, kun sanoin (omalle lapselleni), että aikuiset puhuu nyt, odota vuoroasi. :D

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi rasittavaa että annetaan lapsen keskeyttää puheet.. Opettaa lapselle että hänen asiansa on aina kaikista tärkein eikä muista tarvitse välittää.

Tuleehan ne välillä ja saakin tulla. MUTTA aikuiset puhuu ensin juttunsa loppuun ja sitten kuulen lasta. Hänen asiansa selvitetään nopeasti ja sitten hän taas jatkaa omia juttujaan mahdollisten kavereiden kanssa.

Itteä kiukuttaa aikuiset, jotka antaa muksun huutaa vieressä "äiti! äiti! äiti!". Eikä mitään vastakaikua.

Mä saatoin siihen väliin huikata, että nyt on juttu kesken jos kohta jutellaan. Mutta sitten nuo vanhemmat vaan ei osaa lopettaa ja kuunnella hetkeä. Joten muksut aloittaa jo uuden kierroksen huutamistaan siinä korvanjuuressa.

Kolmannella kierroksella sitten äiti/isä ärähtää, että onko pakko siinä huutaa koko ajan. Menet nyt leikkimään siitä muiden kanssa, pois! (vaikka lapsella olisi ollut esim pissahätä ja ujostutti vieraassa paikassa, eikä saa sitten tarvittavaa apua.. sitten rähjätään, kun lapsella on pissat housuissa)

Kyläillessä ei lapset kuulu aikuisten keskusteluihin, muttei niitä saa kokonaan tyrmätäkään. Se on otettava huomioon, kun on lapsia.

Itsehän en lapsettomien luona edes kyläile lasten kanssa. Lapset kyllästyy siellä ja alkaa hakemaan huomiota, enkä halua, että ne ovat koko aikaa tableteillaan tms.