Mikä vaivaa ihmistä joka ajattelee koko ajan kuolemaa

Up

guuglaa hypokondria.

Kuulostaa jonkin sortin ahdistuneisuushäiriöltä

Masennus. 

Hän ei vaikuta ahdistuneelta tai masentuneelta muuten. Joskus on kyllä unettomuutta ja pyörii sängyssä puhelinta selaten.

Somatisaatiohäiriö. Ystäväni sairastaa tätä, mm. lapsuuden pahoinpitelyjen ja kaltoinkohtelun vuoksi. Puhkesi aikuisiässä oireilemaan. On saanut tosi törkeää kohtelua joiltakin hoitajilta ja lääkäreiltä. Tämä sairaus ei ole hypokondriaa, vaan ihan oma sairautensa.

Ehkä se on herännyt omaan kuolevaisuuteensa ja käsittelee sitä nyt noin?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei vaikuta ahdistuneelta tai masentuneelta muuten. Joskus on kyllä unettomuutta ja pyörii sängyssä puhelinta selaten.

Ahdistus ei läheskään aina näy päällepäin. Mulla se meni aikoinaan niin, että mitä huolellisempi meikki, laitetummat hiukset ja leveämpi hymy, sitä ahdistuneempi olin.

Unettomuus ja kuoleman ajattelu ovat masennuksen merkkejä.

Olen pelännyt kuolemaa ihan lapsesta saakka. Silloin tajusin olevani kuolevainen ja muutenkin koko minuuden käsite sekoitti pään ennen peruskoulua. Se peruskysymys, että miksi juuri minä olen syntynyt juuri minuna ja näen maailman minun silmilläni.

Kuolemanpelko ei vaivaa minua jatkuvasti, mutta olen siitä aina tietoinen. Olen tästä "kuolevaisuuden tiedostamisen" kanssa elämisestä kiitollinen. Se auttaa minua elämään hyvin vahvasti tässä hetkessä ja tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita. Se juurruttaa. Omalla kohdallani kannan kuolemanpelkoa varmaan aina mukanani jollain tavalla, koska se on niin nuorena tullut osaksi elämääni.

Tällainenkin tuli nyt. Ollaan lähdössä huomenna miehen lapsuuden paikkakunnalle, niin sanoi että se on merkki siitä että kohta kaikki loppuu koska hän pääsee vielä näkemään tuon kotipaikkansa.

Omassa tapauksessani ainakin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Usein siihen voi liittyä hypokondriaa eli sairauksien pelkoa. Olen itse saanut työstettyä pelkojani ja ne ovat lieventyneet hieman. Kamnattaa ehkä vailla yhdessä miehen kanssa lukea aiheesta netissä. Mulla oli ihan käänteentekevää kun ymmärsin, että kenties pelkoni eivät ole ihan realistisia, vaan ahdistukseni vuoksi aivan ylimitoitettuja.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tapauksessani ainakin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Usein siihen voi liittyä hypokondriaa eli sairauksien pelkoa. Olen itse saanut työstettyä pelkojani ja ne ovat lieventyneet hieman. Kamnattaa ehkä vailla yhdessä miehen kanssa lukea aiheesta netissä. Mulla oli ihan käänteentekevää kun ymmärsin, että kenties pelkoni eivät ole ihan realistisia, vaan ahdistukseni vuoksi aivan ylimitoitettuja.

Siis vaikka eikä vailla.

-sama

Jos on päällä vuosikausia ja aina, voi olla kyse masennuksesta tai ahdistuksesta. Mutta ohimenevämpänä todennäköisesti vain erittäin terveellinen ja hyväksi oleva tunnetason kohtaaminen kuoleman todellisuuden ja vääjäämättömyyden kanssa. Kaikkihan aina tietävät kuolevansa, mutta tieto ei kosketa syvästi, ennen kuin tulee ikäkausikriisi, tai omat vanhenevat vanhemmat, läheisen sairaus, oman terveyden kriisi tms. Sitten voipi mennä jonkin aikaa että hyväksyy sen faktan, että sitä voi kuolla vaikka ensi yönä.