Lue keskustelun säännöt.
Hei uusperheelliset!
Kauanko teidän lapsilla on kestänyt tottua uuteen suhteeseen ja yhteen muuttoon?
Olemme olleen mieheni kanssa 2v yhdessä ja lapsemme jotka ovat samanikäisiä, (aloittavat koulun nyt) ovat tavanneet joka toinen viikonloppu 1.5 vuotta.
Yhteen muutimme 3kk sitten.
Mieheni lapsi ei sopeudu. Itkee isänsä perään usein, ei haluaisi nukkua kuin tämän vieressä. (Yhden yön viikonlopusta saakin, sovittu ennalta aina.) Kun isä on toisessa kerroksessä kiljuu välillä tämän perään kun olisi kadonnut kokonaan.
Lapset tulevat keskenään kuitenkin hyvin toimeen ja olen ehdottoman oikeudenmukainen itse.
Miten ihmeen pitkään tässä vielä menee ennen kuin tilanne rauhoittuu?
Ennen he olivat isän kanssa aina kaksin.
Ymmärrän siis tämän mutta minusta 1.5v on jo tosi pitkä aika jonka luusisi riittävän sopeutumiseen uuteen tilanteeseen.
Oma lapseni on täysin vastakohta, siksi ehkä olen niin ihmeissäni.
Kommentit (206)
joo joo on sun lapsi parempi kuin miehen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Meillä tottuivat heti, samoin takana 1,5 v tuntemista.
Jaa minusta siinä ei ole mitään outoa ettei lapsi ole 3 kuukaudessa tottunut yhteisasumiseen.
Vaikka ollemme asuneet yhdessä tuon 3kk niin viikonloput on käytännössä vietetty yhdessä tuon 1.5v mikä lienee lapsen kannalta sama asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Meillä tottuivat heti, samoin takana 1,5 v tuntemista.
o-vat ta-van-neet jo-ka toi-nen vii-kon-lop-pu 1.5 vuot-ta eli sitä yhteistä arkea on takana vasta vähän aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ollemme asuneet yhdessä tuon 3kk niin viikonloput on käytännössä vietetty yhdessä tuon 1.5v mikä lienee lapsen kannalta sama asia.
Ap
Niin sinä olet, mutta lapset vain joka toisen viikonlopun? Arkea teillä ei ole ollut käytänössä yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Meillä tottuivat heti, samoin takana 1,5 v tuntemista.
Jaa minusta siinä ei ole mitään outoa ettei lapsi ole 3 kuukaudessa tottunut yhteisasumiseen.
Joo, mutta en vastannutkaan tuohon, vaan siihen , että minusta on outoa, jos 6-7 v huutaa isänsä perään kuin taapero, jos ei tätä näe.
Lapsi on siis isällään eli mieheni kanssa joka toinen viikonloppu. Olemme nyt yhdessä asuessa pystyneet lisäämään päiviä. (Työvuoroista johtunut tuo ettei voi olla kuin joka toinen vl.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka lukisit jonkun kirjan uusperheistä ja niiden muodostumisesta niin ei tulisi ongelmat yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ollemme asuneet yhdessä tuon 3kk niin viikonloput on käytännössä vietetty yhdessä tuon 1.5v mikä lienee lapsen kannalta sama asia.
Ap
Pari päivää viikossa on vähän eri asia kuin JOKA PÄIVÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka lukisit jonkun kirjan uusperheistä ja niiden muodostumisesta niin ei tulisi ongelmat yllätyksenä.
No en nyt ole nääntymässä ongelman alla, lapsen kannalta mietin mikä ihme auttaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Meillä tottuivat heti, samoin takana 1,5 v tuntemista.
Jaa minusta siinä ei ole mitään outoa ettei lapsi ole 3 kuukaudessa tottunut yhteisasumiseen.
Joo, mutta en vastannutkaan tuohon, vaan siihen , että minusta on outoa, jos 6-7 v huutaa isänsä perään kuin taapero, jos ei tätä näe.
No, joo mutta luulen että tässäkin tapauksessa aihe vapaan tyyliin vähän nyt liioitellaan. Tiedän ihan vielä ydinperheekin lapsia, jotka nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa, joten en lähtisi ero lapsen kohdalla sitä vielä hämmästelemään noin lyhyen yhteisasumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka lukisit jonkun kirjan uusperheistä ja niiden muodostumisesta niin ei tulisi ongelmat yllätyksenä.
No en nyt ole nääntymässä ongelman alla, lapsen kannalta mietin mikä ihme auttaisi.
Ap
Mitä se lapsi on sanonut, kun tätä on hänen kanssa käsitelty?
Siis minun omakin lapseni nukkuu vieressäni välillä enkä pidä tätå mitenkään outona asiana. Hän on minulla puole viikosta.
Hän kuitenkin nukkuu yksinkin ilman itkua.
Lähinnä mietin miksi mieheni lapsi itkee ja hätääntyy edelleen todella herkästi vaikka miten on asiaa hyvässä hengessä käsitelty.
Itselläni on 3 lasta ja ole yli 40v joten olen nähnyt paljon enkä menetä hermojani tms.
Tuntuu vaan ettei tämä lapsi kestä muutosta ollenkaan. Mietin miten voisin edistää asiaa kuten sanoin. Omat lapset ovat ottaneet tilanteen kuin se olisi ollut aina näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lapsi on äitinsä kanssa? Millainen hän oli ennen yhteenmuuttoa? Paljon isä viettää kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan? Mikä on muuttunut lapsen elämässä (isän kanssa viettämä aika, rahan määrä, tekemisten määrä tai laatu tms)?
Muutitteko miehen kotiin? Miehen lapsi oli 6v kun tapasin hänet. Vanhassa kodissa oli tapahtunut paljon vanhempien välillä, riitaa, lapsen yksin jättämistä, mielenterveysongelmia, päihteitä, jne, Lasta ei voinut jättää yksin, nukkui aina meidän vieressä, jne...Tilanne helpotti vasta, kun muutettiin pois tuosta kodista lapsen ollessa n. 9v.
Ja lapset vanhemmat ovat eronneet kun tuo lapsi on ollut 1v joten siitä on 6v aikaa eikä muista aikaa että vanhempansa olivat yhdessä.
Ap
Muutettiin uuteen kotiin kaikille.
Ennen muuttoa vietimme viikonloput meillä.
Erotraumoja lapsella ei ole koska ei muista tosiaan vanhempien yhteiselämää eikä ole mitään mielenterveys tms ongelmia.
Olivat ennen vain kaksin miehen kanssa viikonloput. Toki vieläkin välillä järjestetään tähän aikaa.
Lapsi saa välillä kohtauksen koska haluaa olla vain isän kanssa. Siis kokonaan ketään muita ei saisi olla ei nyt eikä ikinä.
Tätä on kuunneltu alusta alkaen eli ae 1.5v.
Ap
Kuulostaa oudolta. Meillä tottuivat heti, samoin takana 1,5 v tuntemista.