Yksipuolinen ihastuminen

Miksi olet ihastunut siihen?

Miten ajattelet tilanteen kehittyvän kun toinen ei ole sinusta kiinnostunut?

Tylsä vastaus: ajan kanssa. Tsemppiä!

Teininä oli tuota ongelmaa, etsin aina uuden kehen ihastua.

Tulee joku muu ja vie sun ajatukset. Vaikkei nyt uskoisikaan niin tulee kyllä. Voi mennä kauan, mutta tulee.

Tietoisesti en ole koskaan itse ainakaan pystynyt hallitsemaan ihastusta. Sen on vain annettava mennä itsekseen ohi tai sitten tosiaan korvautua uudella.

Ja ihan perseestä on kyllä. Itsekin sain keväällä kaverikortin, enkä ole vielä toipunut siitä.

Mulla suht sama tilanne.

Olen ollut 1,5 vuotta ihastunut työkaveriini. Jotain vastakaikua olen saanut ja työpaikalla muut työkaveritkin huomautteli että mies on lääpällään minuun. Mitään konkreettista ei ikinä oikeastaan tapahtunut mutta kuvittelin että tunteet olisi molemminpuolisia.

Parin viime kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut etääntymistä ja eilen vihdoin tajusin että olen ollut vain mukavaa ajanvietettä ja mitään syviä tunteita ei miehellä ole. Tunnen itseni ihan helkutin naurettavaksi omien pilvilinnojeni, unelmieni ja villisti laukkaavan mielikuvitukseni keskellä. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ja pystyn käyttäytymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Haluan tästä edes olla se tavallinen työkaveri enkä loukattu ja siipensä saanut duunikaveri, joka käyttyy kummallisesti. Että voikin nainen tuntea itsensä typeräksi..

Vierailija kirjoitti:

Mulla suht sama tilanne.

Olen ollut 1,5 vuotta ihastunut työkaveriini. Jotain vastakaikua olen saanut ja työpaikalla muut työkaveritkin huomautteli että mies on lääpällään minuun. Mitään konkreettista ei ikinä oikeastaan tapahtunut mutta kuvittelin että tunteet olisi molemminpuolisia.

Parin viime kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut etääntymistä ja eilen vihdoin tajusin että olen ollut vain mukavaa ajanvietettä ja mitään syviä tunteita ei miehellä ole. Tunnen itseni ihan helkutin naurettavaksi omien pilvilinnojeni, unelmieni ja villisti laukkaavan mielikuvitukseni keskellä. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ja pystyn käyttäytymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Haluan tästä edes olla se tavallinen työkaveri enkä loukattu ja siipensä saanut duunikaveri, joka käyttyy kummallisesti. Että voikin nainen tuntea itsensä typeräksi..

Sama tilanne. Välillä tuntuu et oon epätoivon syövereissä tän asian kanssa. Hymyilen mut sydän itkee verta kun tekis vaan mieli painautua häntä vasten

Uusi tuttavuus mut kuulin eilen että lopettaa työssä ensi viikolla. Enkä tietenkään saa mitään sanottua, kun en uskalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla suht sama tilanne.

Olen ollut 1,5 vuotta ihastunut työkaveriini. Jotain vastakaikua olen saanut ja työpaikalla muut työkaveritkin huomautteli että mies on lääpällään minuun. Mitään konkreettista ei ikinä oikeastaan tapahtunut mutta kuvittelin että tunteet olisi molemminpuolisia.

Parin viime kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut etääntymistä ja eilen vihdoin tajusin että olen ollut vain mukavaa ajanvietettä ja mitään syviä tunteita ei miehellä ole. Tunnen itseni ihan helkutin naurettavaksi omien pilvilinnojeni, unelmieni ja villisti laukkaavan mielikuvitukseni keskellä. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ja pystyn käyttäytymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Haluan tästä edes olla se tavallinen työkaveri enkä loukattu ja siipensä saanut duunikaveri, joka käyttyy kummallisesti. Että voikin nainen tuntea itsensä typeräksi..

Sama tilanne. Välillä tuntuu et oon epätoivon syövereissä tän asian kanssa. Hymyilen mut sydän itkee verta kun tekis vaan mieli painautua häntä vasten

Itse kuulin miehen uusista käänteistä muilta työkavereilta ja tuntui kuin kylmä rätti olisi heitetty päin näköä. Minäkin hymyilen ja koitan näyttää iloiselta vaikka sisuskaluissa asti sattuu.

Tsemppi meille, kyllä tän täytyy joskus helpottaa.

Ihastuminen on mahtava fiilis mutta täyttä paskaa kun ei saa vastakaikua.

Aika auttaa, muuta en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla suht sama tilanne.

Olen ollut 1,5 vuotta ihastunut työkaveriini. Jotain vastakaikua olen saanut ja työpaikalla muut työkaveritkin huomautteli että mies on lääpällään minuun. Mitään konkreettista ei ikinä oikeastaan tapahtunut mutta kuvittelin että tunteet olisi molemminpuolisia.

Parin viime kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut etääntymistä ja eilen vihdoin tajusin että olen ollut vain mukavaa ajanvietettä ja mitään syviä tunteita ei miehellä ole. Tunnen itseni ihan helkutin naurettavaksi omien pilvilinnojeni, unelmieni ja villisti laukkaavan mielikuvitukseni keskellä. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ja pystyn käyttäytymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Haluan tästä edes olla se tavallinen työkaveri enkä loukattu ja siipensä saanut duunikaveri, joka käyttyy kummallisesti. Että voikin nainen tuntea itsensä typeräksi..

Toi häpeä on hirveää. Se on pahinta siinä koko jutussa, kun tuntee itsensä niin tyhmäksi. :(

Itsellä oli tilanne, että luulin meidän jo aloittelevan tapailua ja sitten mies yhtäkkiä kysyikin että millä mielellä oikein häntä näen. Selvisi, että olin käsittänyt tilanteen täysin väärin, hänen tunteensa ja aikeensa olivat pelkästään kaverilliset. Aivan jäätävää. Hävetti ihan sikana. Just ne kaikki omat haaveet ja ajatukset, ei helvetti.

Kai tästä joskus selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla suht sama tilanne.

Olen ollut 1,5 vuotta ihastunut työkaveriini. Jotain vastakaikua olen saanut ja työpaikalla muut työkaveritkin huomautteli että mies on lääpällään minuun. Mitään konkreettista ei ikinä oikeastaan tapahtunut mutta kuvittelin että tunteet olisi molemminpuolisia.

Parin viime kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut etääntymistä ja eilen vihdoin tajusin että olen ollut vain mukavaa ajanvietettä ja mitään syviä tunteita ei miehellä ole. Tunnen itseni ihan helkutin naurettavaksi omien pilvilinnojeni, unelmieni ja villisti laukkaavan mielikuvitukseni keskellä. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon ja pystyn käyttäytymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Haluan tästä edes olla se tavallinen työkaveri enkä loukattu ja siipensä saanut duunikaveri, joka käyttyy kummallisesti. Että voikin nainen tuntea itsensä typeräksi..

Toi häpeä on hirveää. Se on pahinta siinä koko jutussa, kun tuntee itsensä niin tyhmäksi. :(

Itsellä oli tilanne, että luulin meidän jo aloittelevan tapailua ja sitten mies yhtäkkiä kysyikin että millä mielellä oikein häntä näen. Selvisi, että olin käsittänyt tilanteen täysin väärin, hänen tunteensa ja aikeensa olivat pelkästään kaverilliset. Aivan jäätävää. Hävetti ihan sikana. Just ne kaikki omat haaveet ja ajatukset, ei helvetti.

Kai tästä joskus selviää.

Kyllä tästä selviään.

Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ihastumisessa ole mitään pahaa tai hävettävää. Olen itse aikoinani antanut pakit miehelle, joka oli ihastunut minuun ja olisi halunnut yhteisen tulevaisuuden. Tänä päivänä mietin häntä lämmöllä, en säälien tai naureskellen.

Tällä hetkellä tosin kuopan kaivaminen ja sinne hautautuminen tuntuvat ainoilta järkeviltä ajatuksilta.

Ap, minkälaisista signaaleista luulit miehen olevan kiinnostunut?

Kyllä ne ihastumiset menee ohi. Viimeistään silloin kun tulee joku uusi ja vie totaalisesti jalat alta etkä ole yksin tunteittesi kanssa.

Maailma on täynnä miehiä, löydät vielä sopivan. Tämä ei ollut se oikea vaikka niin vähän aikaa kuvittelitkin.

On ihan kauheen kuluttavaa ja rankkaa, ehkä se joskus menee ohi. Sitä tässä odotellut jo vuosia.

Mä vaihdoin muutama vuosi sitten työpaikkaa sen vuoksi, että esimieheni alkoi osoittaa vähän liiankin lämpimiä tunteita, lopulta aloin itsekin ajatella häntä sillä tavalla ja se oli yhtä tuskaa ja ihanuutta samaan aikaan. En kuitenkaan ollut valmis rikkomaan perhettäni tuolloin vaikka suhde mieheen onkin vähän väljähtänyt. Vaihdoin siis työpaikkaa ja nyt minulla on uusi palavakatseinen ihana esimies...ja tunnen itseni aivan idiootiksi. Miten näin voi aina käydä minulle. Pitäisi kai tilata aika jollekin päätohtorille.

Mistä sen voi tietää onko ”vain” ihastumisesta kyse?

Eikä se aikakaan aina auta.

Ekan vuoden olin varma että kyllä se menee ohi. Toisen vuoden jälkeen pelkäsin että ei mene ohi. Kolmen vuoden jälkeen tajusin että ei mene ohi.

Nyt mennyt 7 vuotta, ei ole mennyt ohi...

Mun mielestä ihan tyhmää väittää että ihastumisia nyt tulee ja menee, ja sitten vielä jos on jonkun kanssa, niin käsketään pysymään siinä suhteessa.

Kamalinta näissä ihastumisissa on kun ei saa vastausta siihen mitä tapahtui.

Oliko vastapuoli alun alkaenkin vain kaveripohjalla? Oliko tunteita jossain vaiheessa? Tuliko joku toinen, vahvempi ihastus? Mitä tapahtui?

Itsekseen vaan pitää kehitellä joku tarina ja mennä sen mukaan.

Joo, no mulla on yksi naisriesa josta ei pääse eroon. Oon sanonut suoraan, rehellisesti, kivasti, vittumaisesti, vihaisesti, ystävällisesti ja vaikka millä tavoin ettei kiinnosta. Oon kehottanut myös hankkiutumaan hoitoon, syömään lääkkeensä ja olemaan pitämättä yhteyttä. Mutta kun ei mee perille niin ei mene. Oon blokannut puhelinnumeronkin mutta silti ne blolatut viestit tulee perille ja on kait tätä jatkunut jo 7 vuotta.

Mä ootan että se hullu akka tappaisi itsensä ja oon käskenyt tehdäkin niin muttei vaan tee! Oon muuttanut eri paikkakunnalle, piilottanut numeroni mutta jotain kautta saanut sen selville. Vielä on nyt hullu, että uskoo Jumalan sanoneen hänelle, että meidän kuuluu olla yhdessä. Tekisi mieli sanoa hänelle, että kuulin jumalan sanovan hänen käskevän vetää ranteensa auki niin ollaa sitten tuonpuoleisessa yhdessä.

Facebookin olen siis piilottanut, myös numeroni myös, osoitteeni, työpaikan sivulle en halua kuvaani ku löytää.. eikä vain pääse eroon. Nyt asun ulkomailla mutta jostain aina löytöä jonkun työnumeron tai jotain. Ja viestiä pukkaa! Aivan älytön riesa tuollainen!

Vierailija kirjoitti:

Joo, no mulla on yksi naisriesa josta ei pääse eroon. Oon sanonut suoraan, rehellisesti, kivasti, vittumaisesti, vihaisesti, ystävällisesti ja vaikka millä tavoin ettei kiinnosta. Oon kehottanut myös hankkiutumaan hoitoon, syömään lääkkeensä ja olemaan pitämättä yhteyttä. Mutta kun ei mee perille niin ei mene. Oon blokannut puhelinnumeronkin mutta silti ne blolatut viestit tulee perille ja on kait tätä jatkunut jo 7 vuotta.

Mä ootan että se hullu akka tappaisi itsensä ja oon käskenyt tehdäkin niin muttei vaan tee! Oon muuttanut eri paikkakunnalle, piilottanut numeroni mutta jotain kautta saanut sen selville. Vielä on nyt hullu, että uskoo Jumalan sanoneen hänelle, että meidän kuuluu olla yhdessä. Tekisi mieli sanoa hänelle, että kuulin jumalan sanovan hänen käskevän vetää ranteensa auki niin ollaa sitten tuonpuoleisessa yhdessä.

Facebookin olen siis piilottanut, myös numeroni myös, osoitteeni, työpaikan sivulle en halua kuvaani ku löytää.. eikä vain pääse eroon. Nyt asun ulkomailla mutta jostain aina löytöä jonkun työnumeron tai jotain. Ja viestiä pukkaa! Aivan älytön riesa tuollainen!

Mikä on sellainen puhelin tai sovellus, joka päästää blokatut viestit läpi?