Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa tosi paljon, kun mieleni muuttuu joka ikinen päivä! (ammatinvalinnasta)
25.06.2020 |
En ole edes mikään nuori enää, minulla ei ole mitään työllistävää ammattia ja kun hain viime yhteishaussa AMK:iin ja pääsin, niin en ottanutkaan vastaan opiskelupaikkaa koska se ei enää kiinnostanut. Mieleni saattaa muuttua joka päivä, jopa monta kertaa yhden päivän aikana. Maanantaina saatan haluta hoitajaksi, tiistaina insinööriksi, keskiviikkona siivoojaksi, torstaina ydinfyysikoksi, perjantaina muusikoksi ja niin edelleen.
Pelkään että vajoan loputtomaan työttömyyden kierteeseen kun en vaan osata valita sitä yhtä ja pysyä siinä. Jos haen keväällä, niin hakutulosten julkistuessa ei kiinnostakaan enää. Olen tosi vihainen itselleni kun en saa mitään aikaiseksi tän asian suhteen.
Kommentit (42)
Ammatinvalinnassa aikuisena varsinkin olisi hyvä miettiä oman “halun” mukaan lahjaksuuksia, työllisyys tilannetta, perheen Tms kanssa yhteensopivuutta. Jos rahasta ei kiinni voit tietty loputtomasti haahuilla, muutoin hankkiudu alalle jolla hyvä työllisyys tilanne, kiinnostusta alaa kohtaan ja mitä voit nähdä tekeväsi seuraavat vuosikymmenet.
Itse olin vastaavassa tilanteessa n 5 vuotta sitten erään ystäväni kannsa. Itse lopulta valitsin alan noilla perusteilla vaikken siitä 100% varma ollutkaan. Olen nyt valmistunut, hyvassä vakituisessa työsuhteessa ja sain juuri ylennyksen. Ystäväni puolestaan vieläkin miettii mitä haluaa ja sahaa eri vaihtoehtojen välilla tehden pätkätöitä. Hän myös on kommentoinut kuinka “onnekas” olen töiden suhteen, vaikka voisi itse olla samossa tilanteessa jos olisi päättänyt mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin vaikea valita!! Tiedän kyllä suunnilleen mitkä alat on kohdallani poissuljettuja: Kaikki mielestäni tylsä liian akateeminen toimistossa istuminen ja myyntiin, talouteen, matematiikaan, IT:n jne liittyvä. Sen tiedän, että en halua istua pääasiassa missään toimistossa tai tietokoneella. Sen takia hylkäsin mm. AMK insinööri koulutuksen koska pelkäsin, että siihen liittyy liikaa toimistoa, johtamista, papereita jne.
Tällä hetkellä mietin, että amis voisi olla se oikea koska kaipaan actionia, enkä tarvitse mitään kovin isoa palkkaa ollakseni onnellinen. En halua vastuuta kamalasti, enkä käyttää liikaa aivojani. Harmi että amiksessakin on vaihtoehtoja ihan jäätävä määrä.
Osaisiko joku ehdottaa hyviä ammattikoulualoja ihmisille joka on luonteeltaan ehkä vähän lapsellinen, aivoiltaan laiska, silti kiinnostunut tosi paljon asioista, ei jaksa loputonta sosialisointia, tykkää tehdä käsillä asioita ja nähdä työn tuloksen omilla silmillä. Ei mitään liian raskasta, esim rakennusala on turhan raskasta, muttei myöskään mitään kassalla istumista.
Niin minullakin ja kaikesta muustakin. Identiteetti hukassa. Diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus.
N26
Hei N26, epäilen että minullakin voisi olla. Miten sitä hoidetaan, ja toimiiko hoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa.
Luulisi että naisena olisit tottunut siihen. Siis siihen, että mieli muuttuu joka päivä.
Sinun kannattaa rauhoittua ja mennä jollekkin alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene kokeilemaan eri töitä vaikka tarjoudu auttamaan. Saat kokemusta siitä, mihin suuntaan taipumuksesi ovat.
Kyllä se pikkuhiljaa selkiää. Anna itsellesi aikaa.
Rauhoita mieli ja ole ja kuuntele. Tee asioita.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku ehdottaa hyviä ammattikoulualoja ihmisille joka on luonteeltaan ehkä vähän lapsellinen, aivoiltaan laiska, silti kiinnostunut tosi paljon asioista, ei jaksa loputonta sosialisointia, tykkää tehdä käsillä asioita ja nähdä työn tuloksen omilla silmillä. Ei mitään liian raskasta, esim rakennusala on turhan raskasta, muttei myöskään mitään kassalla istumista.
Rakennusala on ihan jees. Se mahdollistaa esim. ahtaajan ammatin, mikä on kevyttä, hyvin palkattua ja käytännönläheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku ehdottaa hyviä ammattikoulualoja ihmisille joka on luonteeltaan ehkä vähän lapsellinen, aivoiltaan laiska, silti kiinnostunut tosi paljon asioista, ei jaksa loputonta sosialisointia, tykkää tehdä käsillä asioita ja nähdä työn tuloksen omilla silmillä. Ei mitään liian raskasta, esim rakennusala on turhan raskasta, muttei myöskään mitään kassalla istumista.
Kosmetologi? Puutarhuri? Artesaani puu-tai metallialalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Floristi? Tämä on suurimmaksi osaksi oppisopimuskoulutusta.
Jassoo taas ammattivalittaja paikalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän työvoimatoimiston tulisi kiinnittää huomiota että ihmisiä kyllä kiinnostaa opiskella tai työllistyä mutta joillekin se on tällä tavalla vaikeaa..ammatinvalinta psykologi on ihan ok mutta jotenki se ei kuitenkaan toimi niin että sillä saisi avattua hakijan ajattelua.
Heh, kuinka moni muu luki, että Ammattivalittajasta?
Samoja fiiliksiä. Tuntuu mahdottomalta päättää kun kiinnostaa vähän kaikki ja millon mikäkin, mutta ei myöskään tunnu olevan mitään kummoisia erityisvahvuuksia missään.
Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa, ja sanaa "urakehitys" kuulee kyllästymispisteeseen saakka. Sehän vasta ahdistaakin, kun haluaisin tehdä kahta työtä, (toinen voisi olla jotain käytännönläheisempää käsillä tekemistä) mutta sitten menen tällä hanttihommalla muiden silmissä pilaamaan "uralla etenemiseni" kun en panosta siihen yhteen juttuun täysillä vaan säntäilen työelämässä sinne tänne.
Vierailija kirjoitti:
Tähän työvoimatoimiston tulisi kiinnittää huomiota että ihmisiä kyllä kiinnostaa opiskella tai työllistyä mutta joillekin se on tällä tavalla vaikeaa..ammatinvalinta psykologi on ihan ok mutta jotenki se ei kuitenkaan toimi niin että sillä saisi avattua hakijan ajattelua.
Minä olen käynyt ammatinvalintapsykologilla, ja lopputulos oli että rekankuljettaja olisi osuvin ammatti minulle.
Ensinnäkään en omista ajokorttia. Toiseksi Vihaan autoilua ja vastustan sitä. Kolmanneksi, olen erittäin hento naishenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä. Tuntuu mahdottomalta päättää kun kiinnostaa vähän kaikki ja millon mikäkin, mutta ei myöskään tunnu olevan mitään kummoisia erityisvahvuuksia missään.
Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa, ja sanaa "urakehitys" kuulee kyllästymispisteeseen saakka. Sehän vasta ahdistaakin, kun haluaisin tehdä kahta työtä, (toinen voisi olla jotain käytännönläheisempää käsillä tekemistä) mutta sitten menen tällä hanttihommalla muiden silmissä pilaamaan "uralla etenemiseni" kun en panosta siihen yhteen juttuun täysillä vaan säntäilen työelämässä sinne tänne.
Huh, olipas tutun kuuloista. Mulla on kaksi ammattia, toinen akateeminen asiantuntija-ammatti ja toinen käytännöllisen alan suorittava ammatti. Oli vaan mahdotonta päättää...
Ratkaisin niin, että panostin ensin kymmenen vuotta siihen akateemiseen ja saavutin niin hyvän aseman, että pystyin ryhtymään yrittäjäksi, sain vakaan asiakaskunnan ja nyt harjoitan molempia ammatteja niin kuin parhaaksi katson.
Esim nyt korona-aikaan mun duunariammatti on pysähdyksissä, mutta asiantuntijahommassa riittää töitä. Kyllä näinkin voi tehdä. Kuitenkin laittaisin vahvimman panostuksen siihen, mikä maksaa parhaiten...
tsemii!
Sama homma, mutta itse päädyin yhteen alaan ja olen sitä alaa opiskellut välillä ihan hammasta purren ja tänä vuonna saan paperit ja valmistun. En todellakaan tiedä jäänkö alalle, mutta ainakin on koulutusta ja hyvin työllistävä ala kyseessä. Olen kyllä myös jo miettinyt seuraavaa alaa, mutta katsotaan nyt.