Kummilapsi kihloihin- eivät vieltä kihlajaisia lainkaan- onko 2000-luvun tapa?

eikä kyllä kukaan kaveripiirissäkään ole viettänyt. Kihlautumisemme tarkoitti sitä, että päätimme mennä naimisiin. Olisi tuntunut aika tyhmältä järjestää erikseen kihlajaisjuhlat, kun kerran hääpäiväkin oli jo sovittu. Asia on ehkä eri, jos kihlaus ei parille merkitsekään varmuutta avioitumisesta, niin kuin nykyään usein on.

jos saisin kutsun nykypäivänä kihlajaisiin. Ihan vanhan ajan juttuja?



T: 41-vuotias äiti-ihminen

että kihlajaisia vietettäisiin jotenkin.



Kai niitäkin voi tietty viettää, siinä missä muitakin kissanristiäisiä.

piti kihlajaisjuhlat, ja sukulaiset oli sitä mieltä että ne pidettiin vain jotta saataisiin lahjoja. Eli suorastaan paheksuttiin sitä että piti juhlat.



Omia kihlajaisiamme juhlistimme miehen kanssa kaksistaan.

Emme aio häitämmekään juhlia, vaan menemme hissukseen maistraatissa naimisiin. Kumpikaan meistä ei pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Ja monet sukuni häät nähneenä ei ole paljonkaan inspiraatiota juottaa näitä kaikkia humalahakuisia setiä ja tätejä känniin ja katsella heidän örveltämistä juhlapäivänämme.

se oli ihan meidän kahden juhla



Kummit ja mummit paikallekko olis pitänyt kutsua?

Ja omatki vietettiin pian 10 vuotta sitten ihan hiljaisuudessa ja pienessä salamyhkäisyydessä. ;)

kihlajaiskahvit, joiden yhteydessä vanhempamme tapasivat toisensa ensimmäisen kerran.



Jos olisimme halunneet viettää isommat kihlajaiset, olisi kutsuttu lisäksi molempien kummit. Ei muita.



Kyllä kihlajaiskahvit on ihan ok tapa, mutta kukin tyylillään. Minusta ne ovat lähiperheen juhla.

Kihlajaisjuhlissa pitäisi sitä paitsi viihdyttää vieraita, ainakin keskustella vähäsen, ja se ei nykyajan tuppisuunuorille sovi. Eiväthän ne ole tottuneet seurustelemaan ihmisten kanssa muuten kuin mesettämällä.

Tuttavapiirissa vuoden sisällä kahdet kihlat ja nollat kihlajaiset. Eivät halunneet pitää. Eivät sitten sukulaiset huomioineet kihlajaisia mitenkään, hah!

Oma kummityttöni on myös superlaiska pitämään yhteyttä, on jo yli 20v. Ei laita joulukortteja, ei mitään. Ei ole edes ilmoittanut uutta osoitettaan. kai tämä on nykyajan tapa, että ei ole niin väliksi miten usein sukulaisia näkee.

luonteelle ei sovi juhlien keskipisteenä oleminen. Kaiken on oltava niin vakavaa ja virallista, että. Muissa maissa perhejuhlia on monet vuodessa, Suomessa moni ei tosiaan enää järjestä edes häitä, vaan pienimuotoisesti vaan maistraattiin mennään, ettei vaan kukaan vahingossa onnittele tms.

Luulen, että ns paremmissa piireissä ollaan tottuneempia pitämään yhteyttä tuttaviin ja sukulaisiin ja juhlissa on enemmän vieraita, mutta alaluokille ei ole luontevaa seurustella selvin päin.

Kiusallinen vaiva. Voi olla joskus monta viikkoa pois ja sitten taas yhtäkkiä kutittaa niin ettei voi olla. Hygieniani on kunnossa, siitä ei voi olla kyse.

ei ole varmaan nykyään enää tapana, vai olisiko jossain maaseudulla? Häitä sitten juhlitaan kyllä.

kun en ole niitä nähnyt ainoissakaan sukujuhlissa selvinpäin. Luulin että se on aika yleistä kyllä suomalaisissa häissä (ja kolmekymppisillä, viisikymppisillä ja kuusikymppisillä ja ... )

Hyvin näyttävät viihtyvän kunhan viinaa riittää. Itse olisin mieluummin selvinpäin, ja muiden kännäyksen katsominen on rasittavaa.



Ja turha sanoa että älä tarjoa viinaa, kyllä hätä keinot keksii ja jokamiehellähän on taskumatti. Ja jos juhlat on liian kuivat niin mennään baariin jatkamaan.

Itse pidän tiukkaa linjaa. Jos ei tule kutsuja kihlajaiskahveille, en laita onnittelujakaan. Sitä saa mitä tilaa.

Ja rehellisesti, kuinka moni nykyajan kihloista kestää avioliittoon? Varmaan se on suurin syy, ettei juhlita, että kihlapari itsekin tietää, että ei tämä mikään loppuelämän juttu ole.

Kihlausta varten ei tarvitse järjestää mitään juhlia. Ne hääthän on kihlauksen tavoitteena.

Eivätkä häät saa olla mitkään juomingit. Säälittää hääpari, joka juhlissaan joutuu katsomaan kuinka vieraat örveltävät. Juopot eivät ole hauskaa seuraa.

Ekoja juhlittiin kihlajaiskahvein, kun äiti pakotti (olin 18 v. eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa)! Oli siis ns. teinikihlat, joiden tarkoitus on enemmän vahvistaa ja syventää olemassaolevaa suhdetta kuin naimisiinmeno. Toisella kertaa mentiin kihloihin mieheni kanssa, ja samalla päätettiin hääpäivä n. vuoden päähän kihloista. Ei ollut kihlajaisia, häät kylläkin sovittuna päivänä. :)



Ystäväni meni vähän aikaa sitten kihloihin, häneltä kysyin, että onko tää nyt muuten vaan, vai onko the päivä jo sovittu. Ehkä joskus, oli vastaus. Ei kihlajaisjuhlia.

Nuorenparin vanhemmat kutsuvat vieraita kihlajaisjuhliin ihan sanomalehti-ilmoituksella.

Itse kihlauduin -98 eikä kihlajaisia vietetty. Yhdetkään ystävämme eivät myöskään ole viettäneet kihlajaisia.

Ehkä se johtuu siitä, että äitini on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, ja halusi sellaiset pitää... Ja toinen syy oli, että halusin kutsua kavereitani tapaamaan miestäni. Minä nimittäin asuin jo silloin n.250km:n päässä kotipaikkakunnaltani, ja olin tavannut mieheni asuinpaikkakunnallani, joten monetkaan kotipaikkakuntani kaverit eivät olleet miestäni tavanneet.



Eräs kaverini piti myös kihlajaiset meidän jälkeen. Heillä oli kyllä tuparit samaan aikaan, mutta virallisesti kutsuttiin kihlajaisiin. Tämä ko. kaveri haluaa kyllä olla aina huomion keskipisteenä ja rakastaa lahjojen saamista (heillä oli myös lahjatoiveet kihlajaisiin...)!

missä sellaisia olisi edes vietetty? Asuttiin opiskelupaikkakunnalla, josta matkaa molempien vanhemmille oli 300km eri suuntiin. Kumman vanhempien kanssa niitä olisi sitten juhlittu ja missä?

vanhemmille, jolloin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Joiltakin ystäviltä ja sukulaisilta saimme kortin, toisilta emme; mutta emme mitään muistamisia ja varsinkaan lahjoja odottaneetkaan. Kyse oli siitä, että mieheni kosi ja päätimme hääpäivän ja ostimme sormukset sen merkiksi.