Kun poika koheltaa

hänellä usein ollut tapa juosta ja hypätä syliin kun istumme sohvalla, ja sattuuhan se kun meilläkin hiukan ikäistään pidempi poika rojahtaa päälle, osuu polvellaan vatsaan tai luut osuvat jalkaan. Ollaan aina komennettu ettei saa hyppiä päälle että syliin voi tulla kunhan istuu suht rauhassa. Ei nyt varsinaisesti ärsytä meitä tämä käytös, koska tarkoitus pojalla kuitenkin vain saada huomiota ja osoittaa kiintymystä, vaikka se onkin vähän roisia kokoon nähden välillä. Ja tuohon erään toisen kokemukseen siitä lääppimisestä niin sekin on meillä koettu :) poikaa rupesi rinnat kiinnostamaan kun imetin kuopustamme, sen jälkeen saattoi joskus suvun naisia tavatessaan mukamas vahingossa kopeloida heidän tissejään kun lähettyvillä olivat, nyt kyllä pelkästään naurattaa tuo ;) mutta ei todellakaan silloin, hävetti melkoisesti. Silloinkin selitin pojalle ettei saa toisten rintoihin koskea vaikka ne kuinka kiinnostavat ja vastailin kysymyksiin jos hänellä oli koskien naisten rintoihin, kiinnostus sitten lopahti muutamassa kuukaudessa, mutta eiköhän tuo kiinnostus joskus vielä taas herää :) Niin ja sitä nuolemista, yhteen aikaan leikki kissaa ja siihen kuului nuolla toisen kättä, itseä inhotti, ja komensin kovaakin aina lopettamaan sen, eikä sitä kauaa kestänyt. Että kaikkea kummallisuutta sitä saa nähdä.

Ei aikuista eikä lasta saa koskea epämiellyttävällä tavalla. Ihan vaan ilmoitat tiukasti, komennat tarvittaessa että ei noin, Voit näyttää miten voi sen sijaan toimia. Mutta selkeät rajat, äiti ei tykkää että hyppäät takaapäin kaulaan (esim) joten et anna tehdä sitä. Ethän antaisi muidenkaan ihmisten tehdä noin. Pahimmassa tapauksessa tulet opettaneeksi pojallesi ettei sen toisen osapuolen mielipiteestä tarvi välittää näissä fyysisissä kontaktin otoissa.

Niin, poika yrittää usein esim. lueskella samaan aikaan, kun laittaa vaatteita päälle, eikä siitä tietysti mitään tule. Jos on kiire ja olen jo useaan kertaan muistuttanut, mitä piti olla tekemässä, tehdään lopulta ohjatusti. Tyyliin vähemmän sanoja, enemmän tekoja - tällä tavalla ne päiväkodissakin ovat neuvoneet.



Näitä lukiessa tajuan, että itse asiassa en voi sietää villiä käytöstä kaikenkaikkiaankaan. Meidän lapsuudenkodissa oli äärimmäisen kova kuri ja huomaan, että mulla on vaikeuksia sulattaa sitä, ettei omassa perheessä nyt käyttäydytä yhtä sotilaallisesti (mutten halua käyttää samanlaisia keinoja kuin lapsuudenkodissa sen saavuttamiseksi). Tytön kanssa kurinpito näyttää vaan olevan tuhat kertaa yksinkertaisempaa.

Kokemusta on kahdesta pojasta ja kyllä se ohi menee. Meillä kuopus kieputtaa niskassa ja täyttää kohta 5v.

Pojilla tuota energiaa riittää ja välillä se suuntautuu väärin.

Itse heitän kädet mahan eteen, jos ehdin.

En minäkään tykkää poikien rajuudesta, mutta nyt jo siedän sitä vähän paremmin.

Toki poikaa kiellän ja sanon, että se sattuu ja ettei syliin hypätä. Eipä se mitään auta, kun ei sitä enään seuraavalla kerralla muista.

Poikien kanssa pitää painia, meillä sen hoitaa iskä.

Meidän esikoispoika, saman ikäinen, taas aina jotenkin lääppii ja lähnii mua, varsinkin jos esim. laitan hänen turvavyötään, sidon kengännauhoja tms. Siis saattaa esim. nuolaista tai jotain... Mä olen hänelle vaan sanonut, että mä en tykkää siitä, että mua klähmitään silloin kun teen jotain. Että tykkään pojasta, ja tykkään kunnoll halata tai antaa pusun tms.



Eli yritän ohjata poikaa toisenlaiseen toimintaan. Mun mielestä aikuinen saa myös laittaa rajoja siihen, miten haluaa itseään kohdeltavan.

poika saattaa laittaa käsiä suun eteen tai silmien eteen, kun laitan hänelle kenkiä jalkaan tms., mistä olen myös sanonut. Kuten siitäkin, ettei mua saa pitää päästä kiinni, kun autan häntä pukeutumisessa, vaan olkapäästä (jotenkin tuo päästä pitäminen tuntuu tosi epämiellyttävältä). Koko ajan sanon ja yritän laittaa rajoja, mutta olen - ehkä virheellisestikin - pitänyt tätä kaikkea jonain poikien juttuna ja ajatellut, etten esim. tällaisesta poikamaisesta piirteestä tykkää. Muuten meillä kyllä halitaan ja pusutellaan ahkeraan.

ap