Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uupumus ja ero
09.03.2026 |
Kysyisin arvon raadilta, että miten te näette seuraavan casen. Meillä oli pitkä parisuhde takana (+25 vuotta), pari lasta ja nyt ollaan erottu ja asutaan erillään.
Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi. Tämän lisäksi minulle kasaantui hitaasti usean vuoden aikana syvä uupumus, jolloin puolisoni koki, etten enää huomioi häntä, hän joutui pienentämään itseään, kokemaan syyllisyyttä tarpeistaan, miettimään riittäkö hän ja niin edelleen. Täysin relevantteja syitä, joita en kiistä ollenkaan. En ymmärtänyt ollenkaan tilaani ja uupumustani. Tämä on selvinnyt minulle vasta 5kk päästä, kun vaadin työnantajalta kevennystä työkuormaani ja sumu alkoi hälvetä päästä.
Olen reflektoinut itseäni merkittävän määrän eroprosessin aikana ja tunnistanut melko monta kohtaa, jossa olen tehnyt väärin reflektoinnin lopputuloksen näkökulmasta. Myös exäni sanoitti, että hän näkee sen valtavan työmäärän, jonka olen tehnyt itseni kanssa. Olen tehnyt kuitenkin parhaani kokoajan sillä kyvyllä, joka minulla on ollut uupumuksen keskellä käytössä. Koen, että työ aiheutti 50 % tästä ja parisuhde itsessään 5 %, loput oli muita syitä. En koe siis parisuhdetta ongelman osana.
Nyt ex-puolisoni on itse täysin uupunut ja lähes burnoutissa samoista syistä kuin minä olin. Hän haki eroa, kävimme pariterapiassa ja ero on lukittu tällä hetkellä (harkinta-aikaa mennyt jo monta kuukautta) ja teki päätöksen melko nopeasti. Näen hänen tilanteensa, koska olen ollut samalla polulla ja palaamassa uupumuksesta, kun hän jatkaa edelleen kohti uupumisen lopullista seinää.
Meillä on edelleen erinomainen yhteys, ei mitään riitoja tai äänenkorotuksia edes kriisin huipulla vaan kaikki on mennyt oikeasti upeasti. Meillä ei ole syyllistämistä, katkeruutta eikä keskinäistä vihaa. Kumpikin arvostaa toista, auttaa, tukee ja yhdessä hoidetaan lasten asiat ja arjen pyörittäminen tahollamme. Jos tätä eroprosessia voisi jotenkin kuvata niin ero on ollut niin kaunis ja rehellinen kuin se voi olla. Olemme keskustelleet jatkosta yhden kerran ohimennen ja exäni sanoi, että katsotaan vaikka viiden vuoden päästä tilannetta.
Tämä on minulle vaikeaa, koska en uupumukseltani pystynyt reagoimaan niihin viitteisiin, jotka viittasivat eroon ja exäni kuormitukseen. Tässä pohdinkin, että odotanko, että exän uupumus poistuu ja sumu tunteiden ympäriltä häviää, että onko mahdollista vielä katsoa elämää yhdessä uudelta pohjalta vai pitääkö tästä lähteä elämään omaa elämääni ja katsella uutta parisuhdetta, kun sen aika tulee joskus, jos tulee. Kaikesta tästä huolimatta rakastan exääni ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Olen aidosti pahoillani, että en pystynyt puuttumaan ja hoitamaan niitä asioita, jotka olisi ajallaan pitänyt hoitaa ja siitä, että olen vetänyt exäni mukaan tähän aiheuttamani kuormituksen pohjalta. Toki exällä oli aivan valtava työkuorma, syöpäepäily ja hän menetti molemmat vanhempansa muutamia vuosia sitten muutaman viikon sisällä, joten ulkopuolisia tekijöitäkin on ollut. Minusta tämä tuntuu turhalta erolta, mutta minkäs teet, kun toisen tila on tuo mikä se on.
Kertokaahan ajatuksianne!
Kommentit (49)
Eli ymmärränkö nyt oikein.
Sinä laitoit työsi perheesi edelle, otit enemmän työtä ja sitten sysäsit kaikki kotityöt ja perhe-elämän entisen puolisosi harteille, josta syystä hän sitten paloi myös loppuun?
Nyt sitten mietit sen jälkeen, kun aloitit tämän prosessin, että pitäisikö sinun jäädä odottamaan vai menetkö eteenpäin.
Kuulostaa siltä, ettet aidosti edes halua entistä puolisoasi, joten jätäppä hänet rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua mitä draamaat. Anna asoiden edetä kurssinsa mukaisesti. Ex ei halua yhteen kanssasi, lopeta obsessointi ja mene eteenpäin. Nauti elämästä. Viiden vuoden päästä sinä et todennäköisesti halua häntä ja sitten on edessä jonkinlainen tilanne siihen liittyen, mutta kun tiedät etukäteen mitä tuleman pitää niin senkään ei tarvitse olla kummoinen.
Mielestäni osaat ilmaista ja sanoittaa asioita ja tuntemuksia poikkeuksellisen hyvin. Huomaa, että olet miettinyt asioita paljon.
Jos teillä edelleen on hyvä keskusteluyhteys exän kanssa, niin suosittelisin jatkamana keskusteluja asiaan liittyen. Jos teitä ei ole vielä "tuomittu eroon" vaan harkinta-aika on edelleen menossa, niin on myös mahdollista antaa eron raueta. Voitte edelleenkin asua erillään ja jatkaa asioiden selvittämistä. Jos pystyt jotenkin auttamaan exääsi toipumaan uupumisesta ja helpottamaan joltain osin hänen elämäänsä, niin se voisi auttaa asioiden kehittymisessä positiiviseen suuntaan.
Tarvittaessa hakeutukaa pariterapiaan.
Teidän suhde on ollut arvokas ja siinä on ollut niin paljon hyvää, että itse yrittäisin ainakin vielä ettei jää harmittamaan ja kaduttamaan jälkikäteen.
Uuden onnen löytäminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi luulla...
Kaikkea hyvää teille molemmille!
Exäsi sanoi aika selvästi että katsotaan 5 vuoden päästä. Sinulla on edelleen tosi pahoja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Ehkä olisi paras että olisit nyt tuon 5 vuotta ihan itsekseen ja työstäisit tätä asiaa. Jos et halua asiaa itseksesi käsitellä, unohda exäsi parisuhdemielessä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni osaat ilmaista ja sanoittaa asioita ja tuntemuksia poikkeuksellisen hyvin. Huomaa, että olet miettinyt asioita paljon.
Jos teillä edelleen on hyvä keskusteluyhteys exän kanssa, niin suosittelisin jatkamana keskusteluja asiaan liittyen. Jos teitä ei ole vielä "tuomittu eroon" vaan harkinta-aika on edelleen menossa, niin on myös mahdollista antaa eron raueta. Voitte edelleenkin asua erillään ja jatkaa asioiden selvittämistä. Jos pystyt jotenkin auttamaan exääsi toipumaan uupumisesta ja helpottamaan joltain osin hänen elämäänsä, niin se voisi auttaa asioiden kehittymisessä positiiviseen suuntaan.
Tarvittaessa hakeutukaa pariterapiaan.
Teidän suhde on ollut arvokas ja siinä on ollut niin paljon hyvää, että itse yrittäisin ainakin vielä ettei jää harmittamaan ja kaduttamaan jälkikäteen.
Uuden onnen löytäminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi luulla...
Kaikkea hyvää teille molemmille!
On se kun ei etsi sitä munanpäästä. Munanpäissä on vain vähän onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ymmärränkö nyt oikein.
Sinä laitoit työsi perheesi edelle, otit enemmän työtä ja sitten sysäsit kaikki kotityöt ja perhe-elämän entisen puolisosi harteille, josta syystä hän sitten paloi myös loppuun?
Nyt sitten mietit sen jälkeen, kun aloitit tämän prosessin, että pitäisikö sinun jäädä odottamaan vai menetkö eteenpäin.
Kuulostaa siltä, ettet aidosti edes halua entistä puolisoasi, joten jätäppä hänet rauhaan.
Ei, näin tämä ei mennyt. Tulkitset tekstini väärin. Tein arjessa oman osani kotitöistä ja yhteisistä arjen asioista. Huolehdin lapsista, kodista, arjesta työkuormani lisäksi. En vain uupumukseltani havainnut niitä merkkejä, jotka viestivät erosta ja sitten kun havaitsin ne, oli liian myöhäistä. Tämän tietää vasta, kun on itse käynyt uupumuksen läpi. En sysännyt vastuuta exälleni mistään.
Meillä on molemmilla henkisesti kuormittava ja raskas työ. Pysyin normaalin työajan sisällä, toisin kuin exäni. Minulla tämä kuormitus alkoi aiemmin tai enhän minä voi tietää milloin exäni kuormitus on oikeasti alkanut. Lisäksi tein kotiin liittyviä töitä muutenkin. Kun virta loppuu molemmilta niin jotainhan siitä seuraa. Silti hoidin velvollisuuteni kotona, vaikka olin aivan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Exäsi sanoi aika selvästi että katsotaan 5 vuoden päästä. Sinulla on edelleen tosi pahoja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Ehkä olisi paras että olisit nyt tuon 5 vuotta ihan itsekseen ja työstäisit tätä asiaa. Jos et halua asiaa itseksesi käsitellä, unohda exäsi parisuhdemielessä.
Niin tai ei katsoa ollenkaan. Tuohan oli vaan asia mitä ex sanoi, ei välttämättä ollenkaan koko totuus. Burnoutatkoon itsensä rauhassa ja ap voi mennä eteenpäin. Nyt hän koko ajan edelleen ruokkii eksää haikailemalla tätä. Jos lopettaa sen ja kohdistaa tuon energian itseensä ja omaan nautintoonsa, tilanne muuttuu. Ja jos jollekin on vaikeaa löytää uutta onnea niin eronneelle miehelle, äärimmäisen harva nainen haluaa sellaista riesakseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumus, mielenterveysongelmat, yms sairastuttaa koko perheen. Ne ajaa sen sairastuneen "narsismin" ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ymmärränkö nyt oikein.
Sinä laitoit työsi perheesi edelle, otit enemmän työtä ja sitten sysäsit kaikki kotityöt ja perhe-elämän entisen puolisosi harteille, josta syystä hän sitten paloi myös loppuun?
Nyt sitten mietit sen jälkeen, kun aloitit tämän prosessin, että pitäisikö sinun jäädä odottamaan vai menetkö eteenpäin.
Kuulostaa siltä, ettet aidosti edes halua entistä puolisoasi, joten jätäppä hänet rauhaan.
Ei, näin tämä ei mennyt. Tulkitset tekstini väärin. Tein arjessa oman osani kotitöistä ja yhteisistä arjen asioista. Huolehdin lapsista, kodista, arjesta työkuormani lisäksi. En vain uupumukseltani havainnut niitä merkkejä, jotka viestivät erosta ja sitten kun havaitsin ne, oli liian myöhäistä. Tämän tietää vasta, kun on itse käynyt uupumuksen läpi. En sysännyt vastuuta exälleni mistään.
Meillä on molemmilla henkisesti kuormittava ja raskas työ. Pysyin normaalin työajan sisällä, toisin kuin exäni. Minulla tämä kuormitus alkoi aiemmin tai enhän minä voi tietää milloin exäni kuormitus on oikeasti alkanut. Lisäksi tein kotiin liittyviä töitä muutenkin. Kun virta loppuu molemmilta niin jotainhan siitä seuraa. Silti hoidin velvollisuuteni kotona, vaikka olin aivan loppu.
Minusta tuo kuulostaa vaan hirveältä selittelyltä. Priorisoitte molemmat työnne ja muut asiat, parisuhde kuihtui. Tämä oli teidän molempien tiedostettu valinta. Ja vaikka toinen olisikin valinnut toisin, toista ei voi siihen pakottaa. Arvomaailmanne on tällainen ja mies on jo todennäköisesti aloittanut tumputuksen ja kaiken sen, mikä on ollut häneltä "kielletty" suhteessa, ja mädättää itseään minkä kerkeää kelvottomaksi parisuhteeseen. Anna olla ja lopeta jaarittelu. Hyväksy asiat niinkuin ne ovat ja mene eteenpäin. Nyt tuhlaat kaikkien muidenkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Exäsi sanoi aika selvästi että katsotaan 5 vuoden päästä. Sinulla on edelleen tosi pahoja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Ehkä olisi paras että olisit nyt tuon 5 vuotta ihan itsekseen ja työstäisit tätä asiaa. Jos et halua asiaa itseksesi käsitellä, unohda exäsi parisuhdemielessä.
Hän sanoi sen kriisin/kuormituksen huipulla, joten paljonko sille voi antaa arvoa todellisuudessa? Uupunut ihminen sanoo usein kaikkea tällaista, koska hän ei muuhun kykene. Olen perehtynyt aika paljon uupumukseen ja burnoutiin osana reflektointiani, joten uskon ymmärtäväni tästä asiasta jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumus ja mielenterveysongelmat eivät ole yhtä kuin narsismi. Uupuneen ja masentuneen sanomisia ei kannata aina ottaa kirjaimellisesti. Miten voi olla että joka ketjuun löytyy näitä huutelijoita ja besserwissereitä joilla ei ole kokemusta muusta kuin omaan napaan tuijottamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäsi sanoi aika selvästi että katsotaan 5 vuoden päästä. Sinulla on edelleen tosi pahoja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Ehkä olisi paras että olisit nyt tuon 5 vuotta ihan itsekseen ja työstäisit tätä asiaa. Jos et halua asiaa itseksesi käsitellä, unohda exäsi parisuhdemielessä.
Hän sanoi sen kriisin/kuormituksen huipulla, joten paljonko sille voi antaa arvoa todellisuudessa? Uupunut ihminen sanoo usein kaikkea tällaista, koska hän ei muuhun kykene. Olen perehtynyt aika paljon uupumukseen ja burnoutiin osana reflektointiani, joten uskon ymmärtäväni tästä asiasta jotain.
Se kuormitustila on todellisuutta, missä ihmeen psykoosissa elät kun kiellät puolet siitä mitä tapahtuu ja kuvittelet todellisuuden olevan jotain muuta? Sinä tarvitset nyt apua irti päästämiseen ja eron käsittelyyn, et tuon psykoosin vahvistamiseen etteikö tapahtunut olisi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupumus ja mielenterveysongelmat eivät ole yhtä kuin narsismi. Uupuneen ja masentuneen sanomisia ei kannata aina ottaa kirjaimellisesti. Miten voi olla että joka ketjuun löytyy näitä huutelijoita ja besserwissereitä joilla ei ole kokemusta muusta kuin omaan napaan tuijottamisesta?
Kysyit mielipidettä ja kun saat sellaisia, mutta ne eivät miellytäkään sinua, vastaukset ovat huutelua ja besserwisseröintiä. Sellainen keissi tämä ap.
Nyt on ap saanut jo psykoosidiagnoosinkin! En uskoisi jos en lukisi.
Minusta aika erikoista ajatella parisuhde jotekin ihan erilleen kaikesta muusta elämästä ja toiminnasta, myös siitä uupumuksesta.
Sillä on väliä, miten toimii erityisen kuormittavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa siinä suhteessa. Sinä ilmeisesti et juuri pystynyt huomiomaan puolisoasi ja katsomaan asioita ja yhteiselämää hänenkin kannaltaan aikoinaan. Nuo ovat isoja asioita ja ongelmia parisuhteessa.
Se, että olet ymmärtänyt paljonkin menneestä, ei taikasauvalla voi korjata tapahtunutta ja siitä pidemmän ajan saatossa aiheutuneista muutoksia.
Tuntuu, ettet edelleenkään oikein näe toisen kannalta asioita, kun ajattelet eron olevan nyt "turha". Kyllä sillä on tietenkin oleelliinen merkitys mitä kumppanisi on kokenut ja läpikäynyt. Ja miltä hänestä tuntuu kaiken jälkeen. Lisäksi hänen voimansa ovat nyt loppu. Enkä usko todella, että tuolla historialla vain omista asioistaan ja töistään johtuen. Kyllä hänellä on aika raskas emänvaihe takana, isolta osin myös sinun ja käytöksesi takiasi, vaikka muitakin kurmittavia tekijöitä on ollut. Olitko hänelle esimerkiksi tukena, kun hän kohtasi vanhempiensa kuoleman?
Minusta näyttää siis siltä, että ajattelet suhdetta ja asioita edelleen jotenkin isosti vain omalta kannaltasi.
Tilanne on nyt mikä on, etkä sinä voi palata ajassa taaksepäin (ja tehdä toisin), vaikka oletkin nyt oivaltanut asioita ja ehkä jatkossa toimisitkin toisin. Anna isompi merkitys kumppanisi kulkemalle tielle ja seurauksille.
No ei ollut ap tuo joka kirjoitti besserwisseröinnistä vaan ihan eri ihminen. Mutta sitähän tämä on, siihen on törmännyt jo vauvamuskarista ja hiekkalaatikosta lähtien :)
Uupumusta ei ollut 1950 - 2010, silloin käytiin töissä. Keksitty asia kun kaali sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus ja mielenterveysongelmat eivät ole yhtä kuin narsismi. Uupuneen ja masentuneen sanomisia ei kannata aina ottaa kirjaimellisesti. Miten voi olla että joka ketjuun löytyy näitä huutelijoita ja besserwissereitä joilla ei ole kokemusta muusta kuin omaan napaan tuijottamisesta?
Kiitos tuesta. Ennen kuin tämän on itse kohdannut, kannattaa perehtyä aiheeseen. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Alue: Aihe vapaa
Uupumuksesta toipuvana voin vaan sanoa, että hän tarvitsee aikaa ja rauhaa. Ehkä myös sinäkin. Enkä lähtisi spekuloimaan viiden vuoden päähän, varsinkaan alkaisi odottamaan! Uupumuksesta toipuva muuttuu ihmisenä paljon, pakko alkaa ajatella uudella tavalla ja oppia asettamaan rajoja. Hän ei tule olemaan sama ihminen silloin. Anna vaan ajan kulua ja katso mitä tapahtuu.